36. Polku
Unen mies oli tuntematon. Mutta tunne oli tuttu. Kaipaus. Ei pitäisi lukea kirjoja joissa kirjoitettiin rakkaudesta – varsinkaan kaipuun yksinäisyydestä! nainen pohti herättyään. Kuinka kauan siitä oli kun hän oli ikävöinyt jonkun tietyn ihmisen lähelle? Liian kauan. Ja samanlaista
olisi
edessä? Yksinäisiä vanhenemisen vuosia. Ei, niin ei saanut
olla! Hänessähän oli polku! Piilossa vielä ruumiin uumenissa,
mutta nainen tiesi löytävänsä sen taas, keväisen ketun
polun. Ei hän ollut unohtanut sitä, ei hukannut jälkiään. Hän
löytäisi ne. Äkkiä naisen täytti tuttu, hurja riemu: ikkunasta
loisti valo. Hän tunsi muuttuvansa ja hetkeäkään epäröimättä
hän juoksi ovelle, riuhtaisi sen auki ja
loikkasi ulos
© AilaKaarina
(Inspiraatiokirjat: Graham Greenen Tädin kanssa maailmalla ja Anita Brooknerin Päivät Pariisissa.)
100 sanan repale ☺. Korjailen vielä.
VastaaPoistaTupsahti eilen ulos ihan keskosena. Nyt hiukan parempi?
VastaaPoistaNo, voi hyvää päivää! Oli muokatessa jäänyt sanoja pois. Taas korjattu.
VastaaPoistaHei AilaKaarina,
VastaaPoistaItsehän en harrasta luovaa kirjoittamista, mutta ajattelin vinkata sinulle tästä krapu-haasteesta. Laitan linkin, mutta se toimii niin, että annettujen muutaman sanan on esiinnyttävä omassa sadan sanan tekstissä. Käypä kurkkaamassa!
https://susupetalsanat.wordpress.com/2019/02/24/viikon-9-krapusanat/
Hei, kiitos kommentistasi. Nyt vasta muistin mennä katsomaan, mitä on kommentoitu ja huomasin tämän. Ihanaa kun viitsit vaivautua kertomaaan tällaisesta ♥. Löysin itse tämän vahingossa ja olen nyt kaksi raapaletta kirjoittanut Krapuun. Ihanaa kevättä sinulle, riita k!
Poista