Koditon

 181. Koditon

Minä katson heitä ylhäältä päin nyt jo vieraalta parvekkeelta. Näen miten he kantavat elämäänsä, kukin omaansa, ikiomaa itselleen tärkeää. Tai jollekulle toiselle tai ei kenellekään. Edes itselleen. Sen näkee hyvin. Olen vieraaksi tulleen talossa, kerran niin rakkaan. Tai no, en minä enää ole siellä, sielläkään. Katson

itseänikin ylhäältä päin, tutun näköistä, nyt vain niin outoa, pudotin itseni toisten joukkoon, vieraiden mutta tutumpien kuin sinä nyt. Tunnen miten itku on liki, silmien takana. Mutta en itke tänään, suren vain. Itkisin kylläkin jos nyt olisi joku. Ottaisi syliin, sanoisi jotakin kaunista, läheistä ja kodikasta. En tiedä voisitko se enää olla sinä.

© AilaKaarina

Kevään 2024 viimeinen krapuhaaste viikolle 20. Kuvahaaste. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Elossa

 180. Elossa

”Eikö niin mummi, että isät ja äidit rakastavat aina eniten omia lapsiaan?”, kysyi 6-vuotias isoäidiltään. He palasivat jäätelöostoksilta takasin tytön kotipihalle jatkamaan kesken jääneitä touhujaan.

”Kyllä sitä voi rakastaa ihan yhtä lailla muitakin rakkaitaan”, vastasi isoäiti.

”Ai, myös lapsenlapsiaan? Ihanko yhtä paljon?”

”Kyllä. Ajatus, että rakkaus olisi jotenkin pilkottavissa osiin ei ainakaan minulta onnistu. Että tämä osa olisi sinulle, tuo hänelle, kolmas osa jollekulle toiselle.”

”Rakastatko sä sitten yhtä paljon sun lapsia kuin mua ja pikkusiskoa?”

”Kyllä, näin on päässyt käymään.”

”Sä vaan rakastat rakastat rakastat rakastat rakastat mua…”

”Näin se nyt on.”

Tämä riitti tällä kertaa aiheesta rakkaus.

© AilaKaarina

Viikon 19/2024 Krapu. 100 sanaa ja annetut sanat on oltava tekstissä (saa taivuttaa): piha, ajatus, elossa. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/