189. Suru
Koskaan ei mies soittanut ovikelloa. Koputus oli merkki. Ja hänen sydämensä läikähti. Se on hän! Vain päivä sovittiin aina etukäteen. Muisto hymyilytti. Mies, naimissa ja lastensa isä, oli hänen ainoa suuri rakkautensa. Kevyesti
Irina oli valehdellut itselleen, ettei koskaan ollut rakastanut ketään. Syytä hän ei itsekään tiennyt varmuudella paitsi että hävetti. Avionrikkoja. Hän oli jättänyt miehen, pelosta että mies, vuosia nuorempi, ehtisi ensin. Eroa ennen
oli ollut auto-onnettomuus, jossa jalat halvaantuivat. Nyt hän jo kulki rollaattorin avulla. Kuukausia hän oli ollut juomatta. Mutta taistelua se vaati, voittaa, ei niinkään viinan vaan muistin valta. Kun ei voinut unohtaa sitä ainoaa.
© AilaKaarina
Viikko 43/2024 100 sanan Krapu otsikkoineen ja kolme sanaa on oltava tekstissä: koputtaa, vuosi, valta. Kravun emäntänä toimii SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/