235. Särkynyt
Anna soitti mumminsa hoitopaikkaan. Hän oli aiemmin kirjoittanut mummilleen kirjeen, vaikka pelkäsikin, ettei tämä paljoakaan ymmärtänyt jo pitkälle edenneen dementian takia. Silti hän kirjoitti kerran viikossa. Matka hoitokotiin oli sangen pitkä eikä hänellä ollut autoa, junalla ja bussilla oli mentävä. Mummin omahoitaja vastasi. Hän sanoi menevänsä katsomaan miten huoneessa voidaan, koputti ja aukaisi oven. Hento, hauraan näköinen vanhus istui sänkynsä laidalla ryppyinen kirje kädessään, kyyneleet poskilla. Hoitaja laittoi puhelimen hänen korvalleen:
”Mummi-rakas, se olen minä, Anna, tyttärentyttäresi. Tuulin tytär.
”En muista”...
”Vaikka et sinä muista, minä muistan sinut. Tulen huomenna käymään”, Anna sanoi.
”Vie minut kotiin”, kuului hiljainen vastaus.
© AilaKaarina
Viikon 41/2026 krapu, kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoavat Cara ja SusuPetal: Laho
