sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Jalkahissiä ja unisatusyliä

238. Jalkahissiä ja unisatusyliä



Annan motto oli luovaa ajattelua maanittelun saatikka komentamisen sijaan. Mutta miten saada levoton ja metelöivä noin kahdestakymmenestä 3-5 -vuotiaasta päiväkodin lapsesta koostuva maanalainen armeijaporukka rauhoittumaan päivälevolle? Miten saada päiväunille meno sellaiseksi, että sitä jopa odotettiin?

Rauhoittavia unilauluja, klassistakin, hiljaista musiikkia taustalla. Muutaman lapsen jo odottaessa lepohuoneeseen pääsyä ensimmäinen vapautunut aikuinen alkoi viedä heitä ”jalkahissillä” sänkyihin. Lapsi oli joko päin tai selin aikuiseen, joka piti lapsesta kiinni, lapsen jalat aikuisen jalkaterien päällä. Se oli kaikista hauskaa. Aiemmin

oltiin arvottu päivän ”unisatusyliläinen”, joka sai unisadun ajan istua lukevan aikuisen sylissä. Syliin pääsi jokainen vuorollaan. Jo arvontahetki oli päivän yksi jännittävimmistä.


© AilaKaarina


Viikolle 44/2026 on musiikkihaaste: ”Anna ylläolevan kappaleen inspiroida”:

Bach: Solo Cello Suite No.1 in G Major.

Otsikon kanssa 100 sanaa, ei enempää, ei vähempää. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/25/sello/

maanantai 19. lokakuuta 2026

Valo yössä

 237. Valo yössä



Hän tunsi olevansa eksyksissä lopetettuaan juomisen. Aika kului verkalleen hänen saamatta mitään aikaiseksi. Missään ei näkynyt valon pilkahdustakaan. Irina tunsi olevansa kuin pieni öiselle merelle ajautunut paatti, joka etsi majakkaa löytääkseen mantereelle, minne tahansa, ja satamaa, vaikka tuntematontakin kunhan vain saisi paattinsa rannalle. Päivät hän

katseli joko television tai netin tarjontaa, etsi ohjelmista tai median anneista jotakin, neuvoa, lohtua, apua. Mieli apeana Irina tuijotti näyttöjen kaikkinaista tyhjyyttä. Tyhjyyttä siellä ja tyhjyyttä täällä, hän mietti. Hetkittäin hän heräsi eloon ja sydäntä kouraisi joka kerta, kun hän muisti hänet. Sen ainoan, jota koskaan oli rakastanut, sen ainoan, jonka oli hylännyt.


©AilaKaarina


100 sanan krapu otsikkoineen viikolle 43/2026. Annetut sanat,joita saa taivuttaa, ovat manner, majakka, media. Krapua emännöivät Susupetal ja Cara. SusuPetalin blogissa lisää krapuja 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/18/pitk-viikonloppu/



tiistai 13. lokakuuta 2026

Minimaailman lääke

 236. Minimaailman lääke



”Juuri, kun alkaa tuntua, että mä opin sittenkin ranskaa, tulee taas joku uusi kielioppisääntö, ja sitten mä olen taas ihan vatipäänä!”, sanoi Elina tuohtuneena tehdessään läksyjään ja jatkoi: ”Olenkohan mä vain liian paksupäinen oppimaan?” Hän kääntyi Adeleen päin, joka loikoili sängyssään kirjaa lukien.

”No, et ole! Ja olen minäkin välillä tympääntynyt ranskan opiskeluun, kun se on niin vaikea kieli. Mutta mä tiedän tuohon sun oloosi lääkkeen, odotas!”, sanoi Adele, loikkasi sängystään alas ja lähti huoneesta. Pian

hän palasi kantaen suurta herkkuvatia, laski sen rahille ja sanoi hymyillen: ”Tässä sulle lääkettä, sisko-kulta. Kohta kielesi taipuu makoisasti jopa ranskan kieleen.”




© AilaKaarina



Viikon 42/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat vati, paksu, tympääntynyt. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/11/tehokas-dieetti/

Aiemmat Onnela-tarinat:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/erilaisia-jouluja.html, osa 5

https://pienettarinat.blogspot.com/2026/04/onnelat.html, osa 6

maanantai 5. lokakuuta 2026

Särkynyt

 235. Särkynyt



Anna kirjoitti kerran viikossa mummilleen, vaikka tiesikin, ettei tämä paljoakaan kirjeistä ymmärtänyt jo pitkälle edenneen dementian takia. Silti hän kirjoitti. Matka hoitokotiin oli sangen pitkä eikä hänellä ollut autoa, junalla ja bussilla oli mentävä. Nyt hän soitti mummin hoitopaikkaan. Omahoitaja vastasi. Hän sanoi menevänsä katsomaan miten huoneessa voidaan, koputti ja aukaisi oven. Hento, hauraan näköinen vanhus istui sänkynsä laidalla ryppyinen kirje kädessään, kyyneleet poskilla. Hoitaja laittoi puhelimen hänen korvalleen:

”Mummi-rakas, se olen minä, Anna, tyttärentyttäresi. Tuulin tytär", Anna sanoi.

”En muista”...

”Vaikka et sinä muista minua, minä muistan sinut. Tulen huomenna katsomaan sinua.”

”Vie minut kotiin”, kuului hiljainen vastaus.


© AilaKaarina


Viikon 41/2026 krapu, kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoavat Cara ja SusuPetal: Laho