perjantai 28. elokuuta 2020

Ensimmäinen yö

68. Ensimmäinen yö



Häntä paleli. Huone oli pimeä, mutta silmät olivat jo tottuneet siihen ja hän erotti huonekalujen ääriviivat. Hän oli aiemmin illalla hakenut viimeiset tavaransa miehen luota, joitakin vaatteita ja varakengät. Olo oli yhtä aikaa helpottunut ja surullinen. Tyhjä. Vihdoin hän oli kyennyt lähtemään suhteesta, joka ei enää antanut mitään. Miten hänellä oli kestänyt niin kauan tajuta miehen alkoholismi? Ja mikä oli saanut hänet sietämään miehen järjetöntä mustasukkaisuutta? Hän veti peiton tiukemmin ympärilleen. Ensimmäinen yö

yksin. Tällaistako se oli? Nukahtaa ilman toisen ihon lämpöä, kylmyyteen, jota ei mitkään peitot poistaisi. Hän yritti olla ajattelematta tulevia öitä. Hän yritti olla ajattelematta.


© AilaKaarina


(Sadan sanan tarina otsikon kanssa)



keskiviikko 26. elokuuta 2020

Tuoksu

67. Tuoksu



Hän tuntee suloisen puistatuksen koko kehossaan. Värinä kulkee silkkisen kesämekon alla ihanan kuumottavana. Ravintolan terassilla istuu mies, joka katsoo häntä kiinteästi. Katseessa on jotakin tuttua, mutta hän on varma ettei ole nähnyt miestä aiemmin. He istuvat monen metrin päässä toisistaan, mutta silti nainen tuntee väreilyn heidän välillään. Aistisinko hänen olemassaolonsa, jos en voisi nähdä häntä? Jos olisin sokea? hän miettii. Miksi juuri hän? Miksi juuri tämä mies vetää minua niin vahvasti puoleensa? Miksi tunnen, että tämän miehen sylissä haluisin olla, suudella, hyväillä, rakastella hänen kanssaan? Naista alkaa hymyilyttää, kun hän tajuaa puristavansa tiukasti tuolin selkänojia, olevansa kuin hypnotisoitu pupu.


© AilaKaarina


V. 2022 viikon 2 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä. Nyt sanat ovat tuoli, silkkinen ja rakastella.


Kravun emäntänä on SusuPetal:

SusuPetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.

maanantai 24. elokuuta 2020

Tout va bien (Kaikki on hyvin)

66. Tout va bien (Kaikki on hyvin)



Hän oli juonut. Taas, tänäänkin. Ei paljon ja vasta illalla. Hyvää luomupunaviiniä, maukasta, suloisen hyvää. Se auttoi kestämään yksinäiset illat. Vihdoinkin hän oli saanut itkettyä. Kyyneleet olivat tunnustus. Pienessä hiprakassa ei jaksanut enää valehdella vanhoja fraaseja, kyllä minä jaksan, kyllä minä selviän ja kaikkea sitä samaa. Ei hän jaksanut. Ei hän pian enää edes välittäisi. Loputon urheus tympäännytti. Ja kuitenkin kaikki oli ihan hyvin, ja 

maailmanlaajuisesti katsottuna suorastaan loistavasti. Hänellä oli koti, viihtyisä sellainen, työ jota hän rakasti, lapset joita hän rakasti ja jotka rakastivat häntä ja hänellä oli ystäviä. Hän oli terve. Hänellä oli harrastuksia, paljon. Kaikki siis oli ihan helvetin hyvin. Tämä oli vain first world problem. Koska kaikki oli hyvin. Niin hyvin, että itketti.


© AilaKaarina


perjantai 7. elokuuta 2020

Inventaario

65. Inventaario



Mikä olisi voinut mennä toisin? Tulos oli aina sama: ei mikään. Ei hän suinkaan uskonut kohtaloon. Vain aikakauteen, olosuhteisiin maassa jossa syntyi, sukupuoleen, ihonväriin. Niitä ei päässyt karkuun; ei lapsuuttaan, mutta sen saattoi muuttaa. Suhteen lapsuuteensa. Hän oli katsonut

mustan sisään niin kauan, että se vähitellen sai värit, ensin vihreän ja sitten sinistä, punaista, oranssia, keltaista. Ei musta varsinaisesti kadonnut, surumieli. Mutta se oli kaiken alla kuin kasvualusta, joka piti hänet tietoisena valinnoistaan. Se oli kukkiva multa, josta hän ammensi elämänvoimansa.

Sattumaa hän rakasti. Siitä muodostuvaa kohtaloa. Valintoja sattumista, tietoisia, sellaisia joista näkyi orastava seuraus. Hänen jokahetkinen kohtalonsa. Elämännälkä.

© AilaKaarina


Vanha tekstini muokattuna viikon 44. Krapuhaasteeseen, jossa annetut sanat ovat karata, kauan ja suhde.