perjantai 28. elokuuta 2020

Ensimmäinen yö

68. Ensimmäinen yö



Almanakkaan oli piirretty punainen sydän, jonka keskellä oli pojan nimi. Tyttö katseli sitä surullisena. Tänään poika ei tulisi. Tuttua hahmoa, joka harppoisi pitkin askelin, ei näkyisi enää pihatiellä. Pojalla oli uusi tyttöystävä. Miten hän selviäisi tästä erosta? Vajaan vuoden kestänyt suhde oli ollut hänelle kaikki kaikessa. Ensimmäinen suhde, johon hän oli uskaltanut heittäytyä täysillä alun levottomuuden ja epävarmuuden jälkeen. Tyttö sammutti valot, meni sänkyynsä ja veti peiton tiukemmin ympärilleen. Ensimmäinen yö

yksin, tällaistako se oli? Nukahtaa ilman toisen ihon lämpöä. Kosketusta. Nukahtaa kylmyyteen, jota ei mitkään peitot poistaisi. Hän yritti olla ajattelematta tulevia öitä. Hän yritti olla ajattelematta.


© Ailakaarina


Viikon 7 (2022) Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa ovat levotonhahmo ja almanakka. (Vanha tekstini uudelleen muokattuna.)

Kravun tarjoilee SusuPetal 

SusuPetal









keskiviikko 26. elokuuta 2020

Tuoksu

67. Tuoksu



Hän tuntee suloisen puistatuksen koko kehossaan. Värinä kulkee silkkisen kesämekon alla ihanan kuumottavana. Ravintolan terassilla istuu mies, joka katsoo häntä kiinteästi. Katseessa on jotakin tuttua, mutta hän on varma ettei ole nähnyt miestä aiemmin. He istuvat monen metrin päässä toisistaan, mutta silti nainen tuntee väreilyn heidän välillään. Aistisinko hänen olemassaolonsa, jos en voisi nähdä häntä? Jos olisin sokea? hän miettii. Miksi juuri hän? Miksi juuri tämä mies vetää minua niin vahvasti puoleensa? Miksi tunnen, että tämän miehen sylissä haluisin olla, suudella, hyväillä, rakastella hänen kanssaan? Naista alkaa hymyilyttää, kun hän tajuaa puristavansa tiukasti tuolin selkänojia, olevansa kuin hypnotisoitu pupu.


© AilaKaarina


V. 2022 viikon 2 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä. Nyt sanat ovat tuoli, silkkinen ja rakastella.


Kravun emäntänä on SusuPetal:

SusuPetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.

maanantai 24. elokuuta 2020

Tout va bien (Kaikki on hyvin)

66. Tout va bien (Kaikki on hyvin)


Hän oli juonut. Ei paljon ja vasta illalla. Pöydällä oli luomuviinipullo ja kasi täytettyä lasia. Hän joi vuoronperään molemmista, skoolasi ja toisteli ranslalaisen runon ’Déjeuner du matin’ sanoja, jotka hän osasi ulkoa. Joo, joo, kyllä minä jaksan, hän sanoi ääneen. Paitsi, että en. Kaikki tympäännytti. Ja tympääntyminen hävetti. Hänellä oli viihtyisä koti, työ jota hän rakasti, lapset joita hän rakasti ja jotka rakastivat häntä. Hänellä oli ystäviä. Hän oli terve. Hänellä oli harrastuksia. Kaikki siis oli ihan helvetin hyvin. Tämä oli vain se ”First World Problem”. Koska kaikki oli hyvin. Suorastaan loistavasti. Häntä itketti.


© AilaKaarina


Viikon 10 (2022) Krapuhaaste. Nyt ei ole kolmea sanaa vaan kuva. Kravun tarjoaa Susu Petal 

SusuPetal

Linkki runoon: Jacques Prévert - Déjeuner du matin (sous-titré en français)

Tässä käännös englanniksi:

Breakfast

He poured the coffee
Into the cup
He put the milk3
Into the cup of coffee
He put the sugar
Into the coffee with milk
With a small spoon
He churned
He drank the coffee
And he put down the cup
Without any word to me
 
He lit
A cigarette
He made circles
With the smoke
He shook off the ash
Into the ashtray
Without any word to me
Without any look at me
 
He got up
He put on
His hat on his head
He put on
His raincoat
Because it was raining
And he left
Into the rain
Without any word to me
Without any look at me
 
And I buried
My face in my hands
And I cried
https://lyricstranslate.com



perjantai 7. elokuuta 2020

Inventaario

65. Inventaario



Mikä olisi voinut mennä toisin? Tulos oli aina sama: ei mikään. Ei hän suinkaan uskonut kohtaloon. Vain aikakauteen, olosuhteisiin maassa jossa syntyi, sukupuoleen, ihonväriin. Niitä ei päässyt karkuun; ei lapsuuttaan, mutta sen saattoi muuttaa. Suhteen lapsuuteensa. Hän oli katsonut

mustan sisään niin kauan, että se vähitellen sai värit, ensin vihreän ja sitten sinistä, punaista, oranssia, keltaista. Ei musta varsinaisesti kadonnut, surumieli. Mutta se oli kaiken alla kuin kasvualusta, joka piti hänet tietoisena valinnoistaan. Se oli kukkiva multa, josta hän ammensi elämänvoimansa.

Sattumaa hän rakasti. Siitä muodostuvaa kohtaloa. Valintoja sattumista, tietoisia, sellaisia joista näkyi orastava seuraus. Hänen jokahetkinen kohtalonsa. Elämännälkä.

© AilaKaarina


Vanha tekstini muokattuna viikon 44. Krapuhaasteeseen, jossa annetut sanat ovat karata, kauan ja suhde.