Tunne

57. Tunne

Anna valvoi. Kello oli ohittanut ajat sitten puolen yön, mutta uni ei tullut. Hän oli odottanut Saulin soittoa, soitellut itsekin, mutta turhaan. Pettymys

oli iso, vaikka ei ollutkaan ensimmäinen kerta, kun mies oli pettänyt lupauksensa. Hän sytytti valon ja kävi istumaan sängyn laidalle. Äkkiä hän vain tiesi sen, hiljaisuudesta, joka syöksyi koko hänen olemukseensa kuin jääkylmät vedet: Sauli oli lähtenyt. Ilmoittamatta, vaikka oli luvannut soittaa ennen lähtöään Suomesta, oli luvannut sen myös tyttärelleen, joka ilta toisensa jälkeen oli kysynyt isäänsä. Hän muisti tytön sanat ja katseen, kun tämä oli kerran sanonut: – Äiti, on niin pelottavaa kun on liian hiljaista.

© AilaKaarina

(V. 2019 100 sanan tarina otsikko mukaan lukien)

Onni

56. Onni

Oli sateinen syysilta. Vanhat kengät, jotka hän oli vahingossa työntänyt jalkoihinsa tuntuivat heti märiltä, vaikka hän yritti kiertää lätäköitä. Mutta nyt ei mikään haitannut, ei hämäryys, ei illan varjot, ei mikään! Anna juoksi kassi kainalossa naapurin pihalle. Hän oli menossa yökylään parhaimman ystävänsä luo. Annika tuli avaamaan oven ja tytöt menivät keittiöön, jossa Annikan äiti, isosisko ja isä istuivat pöydän ääressä rauhallisesti rupatellen. Ilta kului nopeasti,

aivan liian nopeasti. Piti ehtiä tehdä niin paljon. Leikkiä tuhat leikkiä ystävän ihanilla leluilla. Huomenna kaikki muuttuisi taas ennalleen. Pelko, hämmennys ja huoli astuisivat illalla sisään ovesta, kun isä avaisi sen töistä tultuaan.

© AilaKaarina

Viikon 45/2019 Krapu ja annetut sanat ovat märkä, muuttua ja yökylä.