36. Polku
Unen mies oli tuntematon. Mutta tunne oli tuttu. Kaipaus. Ei pitäisi lukea kirjoja joissa kirjoitettiin rakkaudesta – varsinkaan kaipuun yksinäisyydestä! nainen pohti herättyään. Kuinka kauan siitä oli kun hän oli ikävöinyt jonkun tietyn ihmisen lähelle? Liian kauan. Ja samanlaista
olisi
edessä? Yksinäisiä vanhenemisen vuosia. Ei, niin ei saanut
olla! Hänessähän oli polku! Piilossa vielä ruumiin uumenissa,
mutta nainen tiesi löytävänsä sen taas, keväisen ketun
polun. Ei hän ollut unohtanut sitä, ei hukannut jälkiään. Hän
löytäisi ne. Äkkiä naisen täytti tuttu, hurja riemu: ikkunasta
loisti valo. Hän tunsi muuttuvansa ja hetkeäkään epäröimättä
hän juoksi ovelle, riuhtaisi sen auki ja
loikkasi ulos
© AilaKaarina
(Inspiraatiokirjat: Graham Greenen Tädin kanssa maailmalla ja Anita Brooknerin Päivät Pariisissa.)