lauantai 23. helmikuuta 2019

Polku

36Polku



Unen mies oli tuntematon. Mutta tunne oli tuttu. Kaipaus. Ei pitäisi lukea kirjoja joissa kirjoitettiin rakkaudesta – varsinkaan kaipuun yksinäisyydestä! nainen pohti herättyään. Kuinka kauan siitä oli kun hän oli ikävöinyt jonkun tietyn ihmisen lähelle? Liian kauan. Ja samanlaista

olisi edessä? Yksinäisiä vanhenemisen vuosia. Ei, niin ei saanut olla! Hänessähän oli polku! Piilossa vielä ruumiin uumenissa, mutta nainen tiesi löytävänsä sen taas, keväisen ketun polun. Ei hän ollut unohtanut sitä, ei hukannut jälkiään. Hän löytäisi ne. Äkkiä naisen täytti tuttu, hurja riemu: ikkunasta loisti valo. Hän tunsi muuttuvansa ja hetkeäkään epäröimättä hän juoksi ovelle, riuhtaisi sen auki ja
                                            loikkasi ulos


© AilaKaarina


(Inspiraatiokirjat: Graham Greenen Tädin kanssa maailmalla ja Anita Brooknerin Päivät Pariisissa.)





5 kommenttia:

  1. 100 sanan repale ☺. Korjailen vielä.

    VastaaPoista
  2. Tupsahti eilen ulos ihan keskosena. Nyt hiukan parempi?

    VastaaPoista
  3. No, voi hyvää päivää! Oli muokatessa jäänyt sanoja pois. Taas korjattu.

    VastaaPoista
  4. Hei AilaKaarina,

    Itsehän en harrasta luovaa kirjoittamista, mutta ajattelin vinkata sinulle tästä krapu-haasteesta. Laitan linkin, mutta se toimii niin, että annettujen muutaman sanan on esiinnyttävä omassa sadan sanan tekstissä. Käypä kurkkaamassa!

    https://susupetalsanat.wordpress.com/2019/02/24/viikon-9-krapusanat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentistasi. Nyt vasta muistin mennä katsomaan, mitä on kommentoitu ja huomasin tämän. Ihanaa kun viitsit vaivautua kertomaaan tällaisesta ♥. Löysin itse tämän vahingossa ja olen nyt kaksi raapaletta kirjoittanut Krapuun. Ihanaa kevättä sinulle, riita k!

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.