Jalkahissiä ja unisatusyliä

238. Jalkahissiä ja unisatusyliä

Annan motto oli luovaa ajattelua maanittelun saatikka komentamisen sijaan. Mutta miten saada levoton ja metelöivä noin kahdestakymmenestä 3-5 -vuotiaasta päiväkodin lapsesta koostuva maanalainen armeijaporukka rauhoittumaan päivälevolle? Miten saada päiväunille meno sellaiseksi, että sitä jopa odotettiin?

Rauhoittavia unilauluja, klassistakin, hiljaista musiikkia taustalla. Muutaman lapsen jo odottaessa lepohuoneeseen pääsyä ensimmäinen vapautunut aikuinen alkoi viedä heitä ”jalkahissillä” sänkyihin. Lapsi oli joko päin tai selin aikuiseen, joka piti lapsesta kiinni, lapsen jalat aikuisen jalkaterien päällä. Se oli kaikista hauskaa. Aiemmin

oltiin arvottu päivän ”unisatusyliläinen”, joka sai unisadun ajan istua lukevan aikuisen sylissä. Syliin pääsi jokainen vuorollaan. Jo arvontahetki oli päivän yksi jännittävimmistä.

© AilaKaarina

Viikolle 44/2026 on musiikkihaaste: ”Anna ylläolevan kappaleen inspiroida”:

Bach: Solo Cello Suite No.1 in G Major.

Otsikon kanssa 100 sanaa, ei enempää, ei vähempää. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/25/sello/

Valo yössä

 237. Valo yössä

Hän tunsi olevansa eksyksissä lopetettuaan juomisen. Aika kului verkalleen hänen saamatta mitään aikaiseksi. Missään ei näkynyt valon pilkahdustakaan. Irina tunsi olevansa kuin pieni öiselle merelle ajautunut paatti, joka etsi majakkaa löytääkseen mantereelle, minne tahansa, ja satamaa, vaikka tuntematontakin kunhan vain saisi paattinsa rannalle. Päivät hän

katseli joko television tai netin tarjontaa, etsi ohjelmista tai median anneista jotakin, neuvoa, lohtua, apua. Mieli apeana Irina tuijotti näyttöjen kaikkinaista tyhjyyttä. Tyhjyyttä siellä ja tyhjyyttä täällä, hän mietti. Hetkittäin hän heräsi eloon ja sydäntä kouraisi joka kerta, kun hän muisti hänet. Sen ainoan, jota koskaan oli rakastanut, sen ainoan, jonka oli hylännyt.

©AilaKaarina

100 sanan krapu otsikkoineen viikolle 43/2026. Annetut sanat,joita saa taivuttaa, ovat manner, majakka, media. Krapua emännöivät Susupetal ja Cara. SusuPetalin blogissa lisää krapuja 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/18/pitk-viikonloppu/

Minimaailman lääke

 236. Minimaailman lääke

”Juuri, kun alkaa tuntua, että mä opin sittenkin ranskaa, tulee taas joku uusi kielioppisääntö, ja sitten mä olen taas ihan vatipää!”, sanoi Elina tuohtuneena tehdessään läksyjään ja jatkoi: ”Olenkohan mä vain liian paksupäinen oppimaan?” Hän kääntyi Adeleen päin, joka loikoili sängyssään kirjaa lukien.

”No, et ole! Ja olen minäkin välillä tympääntynyt ranskan opiskeluun, kun se on niin vaikea kieli. Mutta mä tiedän tuohon sun oloosi lääkkeen, odotas!”, sanoi Adele, loikkasi sängystään alas ja lähti huoneesta. Pian

hän palasi kantaen suurta herkkuvatia, laski sen rahille ja sanoi hymyillen: ”Tässä sulle lääkettä, sisko-kulta. Kohta kielesi taipuu makoisasti jopa ranskan kieleen.”

© AilaKaarina

Viikon 42/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat vati, paksu, tympääntynyt. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/11/tehokas-dieetti/

Aiemmat Onnela-tarinat:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1 (Valitettavasti tämä linkki näyttää tyhjää enkä osaa korjata,)

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/jouluksi-kotiin.html, osa 3

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/joulu-minimaassa.html, osa 4

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/erilaisia-jouluja.html, osa 5

https://pienettarinat.blogspot.com/2026/04/onnelat.html, osa 6

Särkynyt

 235. Särkynyt

Anna kirjoitti kerran viikossa mummilleen, vaikka tiesikin, ettei tämä paljoakaan kirjeistä ymmärtänyt jo pitkälle edenneen dementian takia. Silti hän kirjoitti. Matka hoitokotiin oli sangen pitkä eikä hänellä ollut autoa, junalla ja bussilla oli mentävä. Nyt hän soitti mummin hoitopaikkaan. Omahoitaja vastasi. Hän sanoi menevänsä katsomaan miten huoneessa voidaan, koputti ja aukaisi oven. Hento, hauraan näköinen vanhus istui sänkynsä laidalla ryppyinen kirje kädessään, kyyneleet poskilla. Hoitaja laittoi puhelimen hänen korvalleen:

”Mummi-rakas, se olen minä, Anna, tyttärentyttäresi. Tuulin tytär."

”En muista”...

”Vaikka et sinä muista minua, minä muistan sinut. Tulen huomenna katsomaan sinua”, Anna sanoi.

”Vie minut kotiin”, kuului hiljainen vastaus.

© AilaKaarina

Viikon 41/2026 krapu, kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoavat Cara ja SusuPetal: Laho

Suuri onni

 234. Suuri onni

Anna ja Emilia istuivat vintissä vierekkäin, juttelivat kaikesta kiinnostavasta ja maistelivat vähän punaviiniäkin. Joka kerta tällaisina hetkinä tyttärensä seurassa Anna tunsi itsensä äärettömän onnelliseksi. Emiliassa oli ominaisuus, jota ei kaikilla ollut ‒ edes täällä Minimaailmassa, jossa asiat olivat lähes poikkeuksetta vähintäänkin hyvin. Tytär

kerta kaikkiaan toi valon tullessaan. Muutoin Anna ei osannut tuota piirrettä kuvata. Aina hänen mieleensä laskeutui rauha, tunne, että nyt kaikki oli niin kuin olla piti. Maailmasta ei puuttunut mitään.

Hän oli sijannut Emilialle valmiiksi pedin vuodesohvalle. Hän itse istahtaisi hetkiseksi sen reunalle, antaisi suukon samoin kuin pikku-Emilialle aikoinaan. Tytär silittelisi hänen nyt jo hopeansävyisiä hiuksiaan.

© AilaKaarina

Viikon 40/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat hopea, suuri ja valo. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/09/27/kultainen-kupla-romahtaa/

Onnentupa-tarinoita löytyy linkeistä mutta ovat itsenäisesti luettavia, eivätkä siis varsinaisia jatkokertomuksia.

116. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/02/onnentupa.html, osa 1 

132. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/minimaailma.html, osa 2

147. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/01/kielitaitoisesti.html, osa 3

151. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/mummilassa.html, osa 4

153. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/ukin-taidonnayte_22.html, osa 5  

158. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/09/ukin-iltapala.html, osa 6

163. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/10/isoisa-lapsenvahtina.html, osa 7 

166. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/11/isoisa.html, osa 8

169. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/12/kylailymuistoja.html, osa 9

177. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/03/aarrearkku.html, osa 10

178. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/04/isoaidin-evaat.html. 0sa 11

186. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/10/ostoksilla_1.html, osa 12

190. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/11/toisenlaisia-aania.html, osa 13

191. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/teinirakkaus.html, osa 14

192. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/lomailua.html, osa 15

193.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/02/rakkautta-ilmassa.html, osa 16

198. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/03/kevatsiivousta.html, osa 17

200. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/paasiainen-mummilassa.html, osa 18

201.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/vappupaiva.html, osa 19 

219. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/02/laskiaista_24.html, osa 20

228. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/08/228-kaivattu-herkkuhetki.html, osa 21

229. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/08/kommahdys-onnentuvassa.html, osa 22

231. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/09/tutuksi-tullut.html, 23

Kapina

 233. Kapina

Pelko. Lapsena hän oli pelännyt. Isää ja pimeää. Usein hän oli suojautunut piiloutumalla peiton alle, maannut sykkyrässä, hiljaa. Huomenna

hän täyttäisi 18 vuotta. Äkkiä Irina tajusi kuinka elämä itsessään oli pelottavaa, väkivaltaista omalla hiipivällä tavallaan; hänkin tanssisi elämän pillin mukaan kohti kuolemaa. Iho hapristuisi, luut haurastuisivat, voima ja energia vähenisivät. Nöyrtyminen? Siksikö vanhat ihmiset kulkivat selkä kumarassa? Kuolema. Ei hän

kuolemaa pelännyt vaan sitä miten se tapahtuisi. Mutta sitä ei kannattanut miettiä liikaa. Oli vain elettävä, otettava päivät vastaan elämän tapposuunnitelmasta piittaamatta, uhmakkaasti. Oli koottava itsensä jokaisena hetkenä, katsottava elämää samoin kuin isää jokunen vuosi sitten. Silmät täynnä halveksuntaa.

© AilaKaarina

Viikon 39/2026 krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat pelätä, peitto, tanssia. Krapua emännöivät Cata ja SusuPetal. Lisää krapuja täällä: 

https://susupetalsanat.wordpress.com Tuulet

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan krapuhaasteisiin

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/03/vanhoista-tarinoista-muokattu-100-sanan.html

 

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan Krapuhaasteisiin:

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tahdet.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/08/hylatty.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/07/deja-vu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/lapsuuden-joulut.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/tunnistettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/09/kaukaa-katseltua.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/rakkaus.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/sivullinen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tout-va-bien-everything-is-all-right.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/ensimmainen-yo_92.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/04/takatalvi.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tuoksu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-punainen.html

Jauhinkivet

 232. Jauhinkivet

”Saako surusta puhua, menetyksen surusta?”, sanoi Anna Irinalle. ”Tuntuu, että se on täysin kielletty aihe. Se kääntää kasvot sivuun, saa vaivautuneeksi. Lisäksi läheisen kuolemassa on mukana aina myös pala itsekkyyttä, minä menetin, jäin ilman minulle tärkeää. Eihän sellaista itsesääliä kukaan sivullinen kestä kauaa katsoa. Mutta nyt surustani

nousee kuva vanhan ajan tuulimyllystä. Se jauhaa muruiksi kaiken elämän, kaiken ilon minussa. Tiedän, tulee tuulettomia päiviä eikä mikään satu enää pahasti ja sitten se taas alkaa…"

Naiset istuivat vierekkäin sohvalla. Irina oli tullut heti kuultuaan ystävänsä menetyksestä, ottanut Annaa hartioista kiinni, katsonut silmiin ja sanonut: ”Vaikka myrsky nousisi, minä olen tässä.”

© AilaKaarina

Krapu, 100 sanaa otsikon kera, nyt kuvahaasteena. Krapua emännöivät SusuPetal ja Cara. SusuPetalin blogista löytyy lisää krapuja: 

Väärin

Tutuksi tullut

 231. Tutuksi tullut

Onnea on Onnentuvassa riittämiin. Kauan sitten se muutti sinne asumaan, viihtymään ja jakelee lämpöään niin omille kuin vieraille. Jos joskus on jotakin mikä rikkoo tunnelmaa, se selvitetään pian. Anna ja Erik

ovat tulleet viettämästä ravintolailtaa, olivat syöneet ja juoneet lasilliset punaviiniä. Samppanjapullo korkattiin kotona. Anna

kysyy mieheltään: ”Kulta, millainen olo sinulla on ?” Erik kääntyy vaimoaan päin ja sanoo: ”Mitäpä luulet, rakas? Olen onnellinen, että sinä olet siinä, etten ole yksin. Entä sinä?” Erik

siirtyy lähemmäksi Annaa, joka sanoo: ”Siellä toisessa aurinkokunnassa suomalainen runoilija Eino Leino kirjoitti: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Kuulostaa jotenkin surulliselta. Johtuneeko Tellus-suomalaisten kateudesta?”

© AilaKaarina

Viikon 36 krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Nyt ei ole kolmea annettua sanaa, vaan alkusanat Onnea on eli näillä sanoilla alkaa krapu. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal. SusuPetalin blogissa löytyy lisää krapuja https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/30/onni/

Kaksoissisar

 230. Kaksoissisar

Kaksi sydäntä sykki niin samaan tahtiin, että vain yhden isokokoisen lapsen odotettiin syntyvän. Maailmaan tultiin etuajassa, niin oli kiire päästä täyselävien kirjoihin. Kun sisko lähti

tästä maailmasta, nainen kuuli ja näki miten oma sydän sirpaloitui puolikkaaksi. Hän käveli ikkunan ääreen ja sanoi ääneen: ”Minä kerään siihen

muistot, kaiken sen kauniin, kaiken valon, kaiken rakkauden. Kannan niitä oman elämäni loppuun asti. Kun minun aikani koittaa,

tuon ne sinulle. Katselemme niitä yhdessä, nauramme, ehkä itkemmekin vähän, kuljemme jälleen käsi kädessä niin kuin lapsina kuljimme. Tuomme avun toisillemme, seikkailemme taas nuoruutemme veikeät vuodet, kannamme vanhenemisen vastuun. Nauramme, ehkä vähän itkemmekin, täysin sydämin.”

© AilaKaarina

100 sanaa sisareni muistolle.

Kömmähdys Onnentuvassa

 229. Kömmähdys Onnentuvassa

Elina ja Venla potivat koko aamun vatsakipuja. Minimaailmassa, oman aurinkokuntamme viereisessä aurinkokunnassa pienellä Miniplaneetalla kaikki on mahdollista, jopa karamellien ahtaminen aamupalaksi – mutta liika on sielläkin liikaa! Anna-mummi oli hoitanut pikkupotilaita ihmelääkkeillään. Sellaisia tarvittiin harvoin mutta varalla niitäkin piti olla. Anna oli nyt päättänyt, että kauppareissulla toki voidaan ostaa jäätelöä mutta tytöt saisivat syödä ne vasta lounaan jälkeen. Päätös tuotti hänelle melkein tuskaa, koska hän oli aivan mahdottoman kiltti ihmisfiguuri.

Tytöt oppivat nyt jotakin tärkeää. Se oli uusi etappi heidän kehitys- ja kasvupolullaan: Kaikella on rajansa, aikansa ja paikkansa täälläkin, vaikka Minimaailma onkin hyvin erilainen kuin vähemmän kehittynyt Tellus.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 35/2026, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa (saa taivúttaa omassa sanaluokassaan) ovat nyt: tuska, etappi, jäätelö. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal ja jälkimmäisen blogissa löytyy lisää krapuja: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/23/mummot/

Onnentupa-tarinoita löytyy linkeistä mutta ovat itsenäisesti luettavia, eivätkä siis varsinaisia jatkokertomuksia.

116. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/02/onnentupa.html, osa 1 

132. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/minimaailma.html, osa 2

147. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/01/kielitaitoisesti.html, osa 3

151. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/mummilassa.html, osa 4

153. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/ukin-taidonnayte_22.html, osa 5  

158. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/09/ukin-iltapala.html, osa 6

163. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/10/isoisa-lapsenvahtina.html, osa 7 

166. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/11/isoisa.html, osa 8

169. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/12/kylailymuistoja.html, osa 9

177. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/03/aarrearkku.html, osa 10

178. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/04/isoaidin-evaat.html. 0sa 11

186. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/10/ostoksilla_1.html, osa 12

190. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/11/toisenlaisia-aania.html, osa 13

191. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/teinirakkaus.html, osa 14

192. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/lomailua.html, osa 15

193.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/02/rakkautta-ilmassa.html, osa 16

198. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/03/kevatsiivousta.html, osa 17

200. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/paasiainen-mummilassa.html, osa 18

201.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/vappupaiva.html, osa 19 

219. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/02/laskiaista_24.html, osa 20

228. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/08/228-kaivattu-herkkuhetki.html osa 21

Kaivattu herkkuhetki

 228. Kaivattu herkkuhetki

Elina ja Venla olivat mummilassa kesälomaa viettämässä Ranskassa, Normandiassa. Ukin kanssa käytiin kaupassa ja tytöt saivat valita jäätelötötteröt. Mutta kylmäkassiin tötteröt työnnettiin. Oltiin sovittu, tosin ukin päätöksellä ja ennen kaikkea mummin käskyllä, että jäätelöt syötäisiin vasta mummilassa lounaan jälkeen.

Pienen kyläkaupan nimi oli L’Étape, jonka tytöt tiesivät tarkoittavan etappia. Siellä myytiin kaikkea mahdollista muutakin kuin ruokaa. Mutta tyttösten mielestä parasta oli L’Étapen isot karkkihyllyt sekä runsas jäätelötarjonta.

Ja vihdoinkin, ikuisuudelta kestäneen ajan jälkeen, tytöt istuivat vintissä ja repivät vauhdilla tötteröistä suojapapereita. Se oli jo toinen ihan liian pitkä odotusaika! Vain tuleva nautinto korvaisi kaiken, melkein tuskaa tuottaneen viivytyksen.

© AilaKaarina

Ps. Taas tämä ikuinen ongelma, vaikka kuinka yritän saada tekstin samankokoiseksi, se ei vain onnistu!

Krapu viikolle 35/2026, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa (saa taivúttaa omassa sanaluokassaan) ovat nyt: tuska, etappi, jäätelö. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal ja jälkimmäisen blogissa löytyy krapuja lisää: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/23/mummot/

Onnentupa-tarinoita löytyy linkeistä mutta ovat itsenäisesti luettavia, eivätkä siis varsinaisia jatkokertomuksia.

116. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/02/onnentupa.html, osa 1 

132. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/minimaailma.html, osa 2

147. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/01/kielitaitoisesti.html, osa 3

151. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/mummilassa.html, osa 4

153. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/ukin-taidonnayte_22.html, osa 5  

158. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/09/ukin-iltapala.html, osa 6

163. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/10/isoisa-lapsenvahtina.html, osa 7 

166. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/11/isoisa.html, osa 8

169. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/12/kylailymuistoja.html, osa 9

177. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/03/aarrearkku.html, osa 10

178. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/04/isoaidin-evaat.html. 0sa 11

186. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/10/ostoksilla_1.html, osa 12

190. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/11/toisenlaisia-aania.html, osa 13

191. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/teinirakkaus.html, osa 14

192. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/lomailua.html, osa 15

193.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/02/rakkautta-ilmassa.html, osa 16

198. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/03/kevatsiivousta.html, osa 17

200. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/paasiainen-mummilassa.html, osa 18

201.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/vappupaiva.html, osa 19 

219. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/02/laskiaista_24.html, osa 20

Eräänlainen kohtalomysteeri

 227. Eräänlainen kohtalomysteeri

”Mutta en minä itseäni karkuun päässyt!”, huudahti Anna ystävälleen Irinalle. ”En pakoon tätä mikä olisi tehnyt elämästäni helpompaa, en pakoon tätä tulta sielussani, intohimoa, pyrkimystä mennä koko ajan eteenpäin niin ajatuksissa kuin teoissa. Aina vain syvemmälle johonkin sellaiseen mitä voisin kutsua vaikkapa totuudeksi. Vuodet

valheenpaljastuskoneessa, siinä hitonmoisessa läpivalaistushärpäkkeessä poistivat paljon kuonaa ja saivat minut näkemään itseni selkeämmin. Ja ehkä juuri sen, että tietynlainen kohtalo meille on "annettu" etukäteen – siltä se ainakin vaikuttaa. Toki niin, että olemme koko ajan vastuussa sanoistamme ja teoistamme kuin myös tekemättä jättämisistämme. Kaikista valinnoistamme. Mutta jokin siellä syvällä itsessämme, geeniperimässämme on ja pysyy aina samanlaisena. Ja se pakottaa meidät kulkemaan juuri tiettyjä polkuja. Eikä tätä muuta edes se ajatus, että entäpä jos olisimme syntyneet erilaiseen aikakauteen, erilaiseen yhteisöön, perheeseen jne. joihin synnyimme. Se pohja, totuus itsestäsi, todellisista luonteenpiirteistäsi, persoonallisuustyypistäsi pysyy samana. Ja se totuus on myös löydettävissä. Ja tämän vuoksi en juurikaan arvostele toisia ihmisiä, itseäni vain. Ei jokainen saa taakakseen tätä vimmaa, joka pakottaa jatkuvasti pohtimaan, etsimään, muuttumaan!”

”Ja sitten on minunlaiseni, jotka kylläkin hakivat apua ongelmiinsa mutta jättivät homman kesken. Oli liian rankkaa kyseenalaistaa itseään, maailmakuvaansa, ihmiskäsitystään jne. Ja mikä minusta tuli? Levoton kulkija, jollainen olen luultavasti aina ollutkin mutta vuosien myötä se on vain pahentunut. Ilo siitä on kadonnut kokonaan. Olen ihminen joka taistelee jatkuvasti omien riippuvaisuuksiensa kanssa. Oman menneisyytensä ja omien kipujensa kanssa, joille ei ole sanoja. Ainakaan enää. Olisiko joskus ollut? Minulle alkoholi on suonut paon, karkuun pääsyreitin pois itsestäni”, sanoi Irina. Naiset

katsoivat toisiaan, kaski ystävää. Kaksi erilaista elämää tuijotti toisiaan.

© AilaKaarina

Tämä on vain luonnos, jota korjailen tai ehkä poistan. 

Samanmerkkiset

226. Samanmerkkiset

Irina työnsi lähiökuppilan ovesta rollaattorinsa sisään. Oli kylmä kevätsää ja vilu värisytti häntä päästä varpaisiin. Oli saatava jotakin lämmintä. Rommitoti tekisi hyvää, hän mietti samalla kun asetteli kävelyapuriaan paikkaan, jossa se ei olisi kenenkään tiellä. Baaritiskille hän kyllä selviytyisi omina jaloin. Ikkunan edessä

pienen pöydän ääressä seisoi mies, joka näytti tutulta. Yksinäinen piruparka, Irina ajatteli, sillä miehessä oli jotakin mikä kosketti häntä syvästi. Mutta ei hän ollut tullut kapakkaan saadakseen jutella jonkun kanssa, vähiten tuollaiselle miehelle, josta huokui selkeästi se täysin tunnistettava! Eihän kaksi yksinäisyyttä voisi kuin vain paeta toisiaan, samanmerkkiset magneettien navat. Kävellessään tiskille hän varoi katsomasta miestä.

© Ailakaarina

(100 sanan tarina otsikkoineen) 

Muistot

 225. Muistot

He olivat kokeeksi vaihtaneet Isoksi taloksi kutsumansa nukkekodin tavarat pienempiin Lundbyn kokoisiin.

‒ Se on vähän samanlainen kuin sä, sellainen tekevä, sanoi 6-vuotias Alissa mummilleen asetellessaan pappanukkea silittämään.

Annaa hymyilytti lisää, sillä seuraavassa kuvassa oli Lundbyn naisnukella selkeästi jotain sanomista juhlivalle miesnukelle.

Barbie-leikkeihin hän aina haki vaatehuoneesta kasattavan lattialeikittävän talon. Sen ympärillekin Alissa loi Barbieille kodin.

Nuorempi Helmi lähes ryntäsi ensimmäisenä nukkekotien kimppuun mutta tykkäsi myös Barbieleikeistä.

"Mummi, ota kuva", hän pyysi asetellessaan vauvanukkeja aikuisnukkien syli- ja selkäreppuihin, nyt keittiön pöydällä.

Anna katseli valokuvia lapsenlapsistaan ja heidän leikeistään. Muistoja, jotka eivät koskaan hyvästelisi hänen sydämensä ovella, sulkisi sitä; poistuisi sieltä.

© AilaKaarina

Ps. Jälleen tekstin koko muuttuu enkä saa sitä korjattua!

100 sanan krapu otsikkoineen viikolle 17/2024, ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat syli, poistua, rynnätä. Kravun tarjoaa vuoron perään Cara ja SusuPetal. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin blogista: 

Paketit

Kaksi maailmaa

 224. Kaksi maailmaa

Muutama vuosi enää, niin Alissa lakkaisi kokonaan leikkimästä. Vain muutama vuosi eikä tyttöä kiinnostaisi vilkaistakaan mumminsa nukkekoteja. Siksi Anna olikin onnellinen, kun Alissa tuli kylään ja jonkin ajan kuluttua alkoi sisustaa mummin uutta mutta täysin keskeneräistä nukkekotia kuntoon. Anna ajatteli

tyttöä katsellessaan, että yhä hän pystyi antamaan läsnäoloaan, lämpöään monin tavoin, vielä näinkin, leikin kautta. Olla mukana, näyttää elämästä sen kaunein puoli, johon kuului

toisen ihmisen kunnioittaminen, empatia; kyky asettua toisen asemaan, kannustavat sanat, rakkaudellisuus, kaikki se mikä näytti olevan katoamassa yhteiskunnasta hurjaa vauhtia. Someraivoon tutustuminen on pian Alissallakin edessä, siellä kaikki se mitättömyys; kylmyys, tietämättömyys. Ajattelun pienuus.

© AilaKaarina

Viikon 16/2026 krapu, 100 sanaa otsikoineen. Nyt aihe: LEIKKI. Krapua emännöi SusuPetal ja Cara. SusuPetalin blogissa lisää rapuja: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/04/12/vain-leikki/