13. Vanhan naisen (värit) punainen
Hän hypisteli punaisina säihkyviä korkokenkiä. Vähät siitä, että ne olivat liian pienet. Olisi suvulla miettimistä. Vanhanpiika, joka oli aina käyttänyt vain paksupohjaisia kävelykenkiä. Eivät he tienneet hänen rakastetustaan, merimiehestä, joka oli vienyt hänet tanssimaan. Äidiltä salaa, tanssimaan kengillä, jotka mies oli hänelle ostanut, humaltumaan
elämän keveydestä, joka lepäsi kaiken raskauden alla. Äiti oli löytänyt ne, katsonut häntä ja kenkiä murhaavasti, huutanut: – Mikä synti!, ja työntänyt kengät uuniin. Mutta äidin kuoltua hän oli ostanut uudet, entistä punaisemmat. ‒ Jospa tietäisin lähtöni hetken, hän puuskahti ääneen. Liimaisin kengät jalkoihini, ahtaisin ne vaikka väkisin! Tanssisin taivaan portaille. Kyllä Pietari ymmärtäisi.
© AilaKaarina
Vanha tarinani lämmitettynä, viikon 6 Krapu (v. 2021), 100 sanaa otsikon kansssa. Sanat punainen, miettiä ja murha on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa.
Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/
Kamala kohtalo punaisilla kengillä, kun uuniin joutuivat!
VastaaPoistaTuli mieleen, että ainahan voi pyytää jälkeen jääviltä, että pukevat punaiset korkkarit arkkuun!
Kiitos SusuPetal. Itse olen jo valinnut muutaman kirjan, jonka pyydän hautaamaan rintani päälle, sydämen puolelle ;) . Tosiasiahan on, että antikvariaatitkin pursuavat kirjoja ja sitäpaitsi nämä rakkaimmat ovat täynnä omia sivumerkintöjäni.
PoistaNainen arkussa punaisissa korkokengissään.... Uskaliasta ja uhmaa ahdasmielisyydelle. Vahva tarina.
VastaaPoistaAilaKaarina, kävit blogissani ja kaipasit aikaisempaa Krapu -kirjoitustani. Laitoin linkin tämän kertaisen Krapun jälkeen, pääset siitä lukemaan sen.
Kiitos anli itse kommentistasi ja tuosta linkistä. Käyn lukemassa.
PoistaÄidit eivät aina ymmärrä, vaikka ovat itsekin olleet nuoria. Hän halusi viedä rakkautensa mukanaan, sitä ei enää kukaan riistäisi.
VastaaPoistaMinusta todella hieno krapu. Toivottavasti nainen tanssii niissä punaisissa kengissään taivaan porteille.
VastaaPoistaMerimies ja korkokengät, wau!
VastaaPoistaOo-la-laa, punaiset korkkarit!
VastaaPoistaSynti oli laittaa kauniit kengät uuniin!
Vaikuttava tarina. Kiitos AilaKaarina!
VastaaPoistaViimeinkin nainen on rohkea. Hienoa, ettei hän enää piittaa siitä, mitä muut ajattelevat.
Yhteiskiitokset kommenteistanne Aina, riitta k, Cara, BLOGitse ja Kirsti Kaija <3 Olipa näitä ihana lukea!
VastaaPoistaJuu, olivat jo varmaan ahtaaksikin käyneet.
VastaaPoistaVahvaa kerrontaa. Isoja tunteita mukana. Varmasti Pietari ymmärtää.
VastaaPoistaVakaasti uskon niin, sillä paljon aikaa sitten puin sisareni kanssa isää arkkuun ja laitoimme isälle hänen oman rakkaan kissaT-paitansa!
Kiitos Uggla ja aimarii! Olivat ehkä jo ostettaessa liian pienet? Mutta punaiset piti saada. Tai sitten jalka oli laskeutunut niin, etteivät enää mahtuneet. Ja aimarii: tarinan mukaan Pietari oli itse mokannut, joten sellaisten sydän on useimmiten iso :D .
VastaaPoistaPunaisiin kenkiin kulminoituu paljon tärkeää. Kenenkään ei pitäisi kenkiä toisen jaloista riistää - olkoot miten punaiset. Hyvin tunteikas ja voimakas krapu!
VastaaPoistaKiitos Elegia! Näitä tarinoita riittää, jossa lapsen vanhempi on halunnut muokata lapsestaan omien toiveiden mukaisen olennon. Tämäkin nainen alistui, mutta ei sentään ihan kokonaan! Uhmaa ja omaa tahtoa löytyi vihdoin edes vähän.
Poista