(Taianomainen yö paperilla)

 78. (Taianomainen yö paperilla)

Helmikuun lopun yö oli täynnä tähtiä. Ne loistivat syvällä kaikkeuden sylissä. Hän oli juuri aikeissa mennä sisälle kun kuuli sen. Ääni leikkasi voimalla taivaan kaarta, singahti korkealle kuin nuoli kiiltävine kärkineen, viipyi hetken ja katosi. Oli täydellisen hiljaista, niin kuin kaikki hänessä ja hänen ympärillään olisi jähmettynyt niille sijoilleen ja odottanut milloin nuoli liitäisi uudelleen halki pimeyden. Pian se taas kiisi ilmassa. Sen kärki oli edellistä terävämpi, vahvempi, mutta pinta rosoisempi. Ja kaarena se lävisti

kahdet sydämet; hän tunnisti sen kaiken, ja tunnusti sen kaiken: sydänyön yksinäisyydessä hiipi kettu. Sen huudossa kuului jälleen tuttu, elämää läpitunkeva kutsu.

© AilaKaarina

Viikon 48/2020 Krapu ja haastesanoina täytyy tekstissä näkyä: taianomainen, paperi ja hiipiä.

Marraskuu

 77. Marraskuu

”Marraskuu on kuukausista yksinäisin. Kukaan ei odota sitä, ei kaipaa, ei rakasta. Ei kukaan tarvitse sitä. Niin kuin se itsekin olisi hylännyt kaikki tarpeensa. Se itsessään on vailla toivoa eikä siltä myöskään toivota mitään. Paitsi, että häipyisi jo!”, tyttö kirjoitti päiväkirjaansa. Koulukaverit olivat

kotibileissä. Häntä ei oltu kutsuttu, mutta ei hän olisi mennytkään. Ei ollut mitään päällepantavaa eikä hän olisi kestänyt ilkkuvia, armottomia katseita vanhojen vaatteidensa vuoksi. Kuukausiin ei äiti ollut voinut antaa rahaa lapsilisistä kuin vain kaikkein tärkeimpiin ostoihin, kuukautissuojiin, joskus alusvaatteisiin. Nyt loppuisivat lapsilisätkin, sillä hän täyttäisi 17 vuotta. Koulu oli lopetettava kevääseen. Jostain oli löydettävä töitä.

AilaKaarina 

Viikon 47/2020 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat tarve, ilkkua ja armoton on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal