Pahoittelen jälleen fontin epätasaisuutta. En saa sitä korjattua, vaikka kirjoittaisin koko tarinan uudelleen.
Keskiviikon
rikossarja oli jo alkanut ennen kuin hän ehti television ääreen.
Dekkarit olivat nykyään hänen lempiohjelmiaan, juuri muuta hän ei
enää katsonut. Nuori nainen itki kuollutta äitiään,
jota ei nyt sentään oltu murhattu, mutta
oli sarjamurhaajaa ja FBI:n agentteja sekä heikkoja johtolankoja. Oli
iältään vanhaa ja nuorta vainajaa, kuten
asiaan kuului.
Koko dekkariarsenaali tervehti
häntä jos ei nyt iloisesti niin ainakin tutusti, mutta nainen
ajatteli vielä lapsiaan. Kun hän kuolisi hekin kaipaisivat häntä. Hän
miltei tunsi heidän surunsa. Heidän äitinsä tarina oli päättynyt. Siitä ei tehtäisi jännitysnäytelmää. Mutta he tiesivät, että äidille itselleen elämä oli ollut jännittävää, suorastaan seikkailu.
©
AilaKaarina
