Valmis!

 Valmis!

”Miehen tuoksu,”… ”En saa edes tilaisuutta rakastua sinuun, kun jo taivun tuoksuusi.” Kirjan tarinassa, jota Irina parhaillaan luki, oli rakkaus pääosassa, mutta ei kioskikirjallisuuden viemäritasoisesti vaan tätä ihmispolon järjen viemää aivosumua pohdittiin oivaltavasti. Nuo kaksitoista sanaa pysäyttivät miettimään. Tästäkö se johtui? Tuoksusta. Hän oli itse sanonut toisin: En koskaan ole ollut rakastunut, en ole ehtinyt rakastua vaan olen rakastanut heti! Irina muisti

eräänkin eron jälkeisen junamatkan. Täpötäydessä junanvaunussa hän oli aistinut miehen tuoksun miltei kipuna kilometrien välimatkasta huolimatta. Ja nyt vuosien päästä, tuoksusumun vihdoin hälvettyä, hän näki millaisen olennon kanssa hän oli ollut kulloinkin tekemisissä. Lähes toistensa kopioita kaikki.

© AilaKaarina

Kirja on Marja-Riitta Vainikkalan Aavekipu (epäromanttinen rakkaustarina). Ps. Fontti on jälleen yhdessä kohtaa erilainen mutta en saa sitä korjattua!

Krapu viikolle 12/2026, 100 sanaa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat valmis, viemäri ja rakastunut. Krapua emännöi SusuPetal 

KÄÄK!

Kuolemastasi on viikko

 220. Kuolemastasi on viikko.

Vuosia sitten minä jo yritin sanoa sinulle hyvästit. Rakkaudelleni. Eihän se niin mennyt, ei se suostunut siihen. Ei, vaikka istutin sen eteeni ja yritin selvittää mikä sitä vaivaa, aivan niin kuin psykoanalyytikko katsoo potilastaan ystävällisesti, niin minäkin katsoin sitä. Kyselin varovasti ja se vain tuijotti minua tutkimattomalla katseellaan sanomatta mitään. Mutta runon se oli jo antanut minulle:

Olet jokaisessa runossani

vaikka en sinusta kirjoita

Olet päivieni kulussa

vaikka en sinua ajattele

sillä rakkaus

on meren aalto

tietää tiensä

syntyy syvyyksissä joista me emme tiedä

hioo meitä

ja huuhtoo lopulta pois

surun ja kaipauksen

Jäit minuun onnen jatkumona

© Ailakaarina