Pakkomielteisesti väärään suuntaan

 150. Pakkomielteisesti väärään suuntaan

Verhot heiluivat. Jälleen nainen vahti pihan tapahtumia. Nyt hän huusi rumasti lapselle avatusta ikkunastaan, komensi pojan pois pensaikosta, jonne pallo oli vierähtänyt. Sitten olikin päivittäisten kiikareitten vuoro. Niillä näkisi hyvin katutason Heleniuksen asuntoon. Siellä se mies varmasti taas kulki! Huomenna hän tekisi ilmoituksen Kelaan, että taas yksi yksinhuoltajaäiti sai väärin perustein asumistukea. Helenius oli sanonut, että miehellä oli oma asunto ja että olivat vasta tutustuneet. Höpö höpö. Yksinhuoltajanaiset valehtelivat aina, se oli varmaa! Ovikello

soi. Kaksi siviilipukuista poliisia, mies ja nainen esittelivät itsensä, näyttivät korttinsa. Lähtivät asiansa kerrottuaan, osaa ottaen, syvästi pahoitellen. Ainut tytär oli tehnyt itsemurhan.

© AilaKaarina

Viikon 9/2023 Krapu. 100 sanaa otsikko mukaan lukien ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tarinassa: katutaso, pakkomielteinen, verho. Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

”Giljotiini, giljotiini, huishuishuis”

 149. ”Giljotiini, giljotiini, huishuishuis”,

hoilasi tyttö ja kohotti viinilasin huulilleen. Enää ei ahdistanut kuten tovi sitten. Juomalaulu oli Osamu Dazain kirjasta ”Laskeva aurinko”. Se ja ”Ei enää ihminen” olivat merkinneet hänelle vuosia kuin Raamattu uskovaisille. Ilta

oli edennyt pitkälle, valot syttyneet katulamppuihin. Koteihin. ‒ Tivolien valot, vain telttojen tilalla talot, tyttö lausui ystävälleen hymähtäen pikku runolleen. ‒ Mä ainakin olen erään tivolin tuotos, sen marionetti, naruista liikuteltava nukke. Miten jaksaa elää, kun kaikki näyttää toivottomalta?, hän jatkoi. ”Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä”, hän lainasi Dazaita, tarttui lasiin, joi tummanpunaista viiniään vauhdilla kuin viimeistä ehtoollistaan. Juomaa valui yli suun. Puseron etumuksessa se näytti verijanalta.

© AilaKaarina

(Valitettavasti fonttikoko muuttuu kesken kaiken enkä pystynyt asiaa korjaamaan, vaikka kirjoitin koko tarinan uudelleen.)

Lainaus on japanilaisen Osamu Dazain kirjasta Laskeva Aurinko, joka kokonaisuudessaan on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä näin: Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä, jonka edessä voi vain huohottaa pelosta.

Viikon 7/2023 Krapu annetuilla kolmella sanalla, jotka on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa: telttailu, giljotiini, syttyä. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Mielen kalterit

 148. Mielen kalterit

Mies lupasi tulla, ei tullut. Lupasi olla, jäädä yöksi, lähti kesken yhteisen illan. Valehteli kaiken, jatkuvasti. Vähitellen naisen ystävät sanoivat yksi toisensa perään lähes samoilla sanoilla: - Etkö sä näe mikä rotta tuo mies on? Jätä jo hänet. Mutta kolme vuotta hän sulki maailman itseltään. Sieti valheet, petetyt lupaukset, sekavat selitykset. Ne valuivat kuin suihkuvesi suljettujen silmien ja kuurojen korvien yli. Uskoi, hampaat irvessä, silmät kyynelissä.

Eron jälkeen hän kirjoitti haikeana runon:

Hän kulki miten tahtoi

tuli ja meni

kunnes ei enää palannut

ja minä katsoin vaiti

väsynyttä sydäntäni

Mutta yhä saatan ymmärtää

miten syvästi voi raskas

kevyttä kaivata

© AilaKaarina 

(Toinen versio ennen runoa: Hän lupasi tulla, ei tullut. Lupasi olla, jäädä yöksi, lähti kesken yhteisen illan. Nainen oppi ulkoa miehen valhelitanian, muokkasi uskottavaksi, teki siitä kuin opioidireseptin kaikkiin kipuihin. Naisen ystävät sanoivat yksi toisensa perään vähitellen lähes samoilla sanoilla: - Etkö sä näe mikä rotta tuo mies on? Jätä jo hänet. Mutta kolme vuotta hän sulki maailman itseltään. Nielaisi kaiken, petetyt lupaukset, sekavat selitykset. Uskoi, hampaat irvessä, silmät kyynelissä.

Eron jälkeen hän kirjoitti haikeana runon:---)

Viikon 6/2023 Krapu, kuvahaaste: 

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal