sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tunnistettu

32. Tunnistettu



Mies katsoi häntä silmiin. Turhankin kauan Annan mielestä mutta hän katsoi takaisin. He tapasivat ensimmäisen kerran, Anna oli ryhmän uusi jäsen. Sitten harjoitukset alkoivat. Joitakin kertoja hän huomasi miehen jälleen katsovan häntä pitkään. Kotimatkalla

Anna muisteli, miten suora katse oli ollut, avoin, levollinen. Ei tutkiva, ei kysyvä, vain toteava: siinähän sinä olet. Ole tervetullut tähän tilaan, huoneeseen. Niin kuin jokin, jossakin heidän mielensä alueella, olisi hetkeksi jaettu. Vähintäänkin kummankin mielen eteisessä, jonka kynnysmatoilla luki ’tervetuloa’. Eikä sen, ei minkään tarvinnut johtaa pidemmälle, sillä jokainen tällainen vaihdettu katse itsessään vei hänet aina syvemmälle omaan itseen. Rauhaan, kotiin. 

Hetkeksi matkanteko pysähtyi.


© AilaKaarina


Viikon 48/2024 kuvahaastekrapu, jonka tarjoaa 

SusuPetal









torstai 17. tammikuuta 2019

Rakkaus

31. Rakkaus



Tämä epävarmuus. Hän oli rakastunut. Olihan hän? Hän rakasti. Rakastiko? Miksi oli taas niin vaikeaa uskoa sitä? Hän oli aina vierastanut sanaa rakkaus. Oli ajan tuhlausta pohtia jokseenkin yliarvostettua asiaa. Hän oli vielä nuori, vapaa, lapsetonkin. Elämä oli edessä. Silti ajatukset pyörivät samaa rataa. Rakkaus. Mitä

se on? Kysymys oli kuin veteen heitetty kivi. Upposi heti. Oliko hän koskaan rakastanut vai vain halunnut rakastaa? Jotta ei tuntisi tyhjyyttä? Yksinäisyyttä. Pelkoa. (Kauhua.) Ja miksi juuri häntä? Miksei jotakuta toista? Oli siis valittava päätös rakastaa. Ilman

rakkautta hän tunsi olevansa kuin maailmalla yksinään huiteleva tuuli. Kunhan mies vain nyt saapuisi treffeille.


© AilaKaarina


Viikon 17/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kera ja sanat yliarvostettu,

huidella ja tuhlata on oltava tekstissä (taivuttaa saa). Kravun tarjoaa

SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

 

SusuPetal










tiistai 8. tammikuuta 2019

Toivo

30. Toivo



Minä kuolin kolmesti. Olin lapsi, kun sota vei isäni. Kasvoin aikuiseksi, ja sota vei mieheni. Poikani kasvoi, ja sota vei hänet. Nousin kolmesti kuolleista. Jouduin jättämään kodin, taas kannoin pienokaista rinnoillani, asetuin taloksi, kynnin pellot, kylvin siemenet. Elämän siemenet. Leivoin leivän. Elämän leivän. Tuhansien vuosien ajan vaikenin, pyyhin tuhannet kyyneleeni. Jatkoin elämää. Nyt kuljen

käsi kädessä muiden kanssa, meitä on monta, meitä on miljoonia. Emme enää suostu! Me nousemme barrikadeille käsissämme vitivalkoiset liput. Me tahdomme rauhan, me tahdomme kotiin. Me tanssimme yöstä aamuun

elämän tanssin. Me laulamme uuden laulun. Maailman laulun, jossa on ilo ja Ihmisen Tyttären sitkeä toivo.


© AilaKaarina


Runonevan musiikkihaaste 8: Buranovskiye Babushki – Party For Everybody. 100 sanaa otsikon kera.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Sivullinen

29. Sivullinen



Hän halusi vain olla. Hänen unelmansa, se viimeinen, oli särkynyt, laiva jysähtänyt raskaasti kiinni kiveen. Sitä, minkä eteen hän oli kiihkeästi yrittänyt tehdä kaiken minkä ymmärsi, ei ollut enää. Ei ollut mitään muutakaan. Tälle kivelle, tälle pienelle luodolle hän nyt jäisi. Ajatus tuntui lohdulliselta. Eikö ihminen saa valita (kun ei muuta voinut) myös

elämättömyyden? Jättää kaikki, ja eritoten ihmisten miellyttäminen, vaihtokauppa, väsyttävintä kaikesta. Ja jättää myös elämän miellyttäminen, yritys saada se puolelleen, vaikka vain kerran. Jättää se, elämä, kokonaan rauhaan, päästää se vapaaksi edes yhden ihmisen toiveista, unelmista, tarpeista. Hän katsoi ympärilleen, näki vain meren

                                            ja ohi kulkevat laivat


© AilaKaarina


(Vanha kirjoitus, nyt Krapuhaasteeseen muokattu)


Viikon 13/2022 Krapu. Kuvahaaste. 100 sanan Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal