32. Tunnistettu
Mies katsoi häntä silmiin. Turhankin kauan Annan mielestä mutta hän katsoi takaisin. He tapasivat ensimmäisen kerran, Anna oli ryhmän uusi jäsen. Sitten harjoitukset alkoivat. Joitakin kertoja hän huomasi miehen jälleen katsovan häntä pitkään. Kotimatkalla
Anna muisteli, miten suora katse oli ollut, avoin, levollinen. Ei tutkiva, ei kysyvä, vain toteava: siinähän sinä olet. Ole tervetullut tähän tilaan, huoneeseen. Niin kuin jokin, jossakin heidän mielensä alueella, olisi hetkeksi jaettu. Vähintäänkin kummankin mielen eteisessä, jonka kynnysmatoilla luki ’tervetuloa’. Eikä sen, ei minkään tarvinnut johtaa pidemmälle, sillä jokainen tällainen vaihdettu katse itsessään vei hänet aina syvemmälle omaan itseen. Rauhaan, kotiin.
Hetkeksi matkanteko pysähtyi.
© AilaKaarina
Viikon 48/2024 kuvahaastekrapu, jonka tarjoaa
SusuPetal