sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Sivullinen

29. Sivullinen



Hän halusi vain olla. Hänen unelmansa, se viimeinen, oli särkynyt, laiva jysähtänyt raskaasti kiinni kiveen. Sitä, minkä eteen hän oli kiihkeästi yrittänyt tehdä kaiken minkä ymmärsi, ei ollut enää. Ei ollut mitään muutakaan. Tälle kivelle, tälle pienelle luodolle hän nyt jäisi. Ajatus tuntui lohdulliselta. Eikö ihminen saa valita (kun ei muuta voinut) myös

elämättömyyden? Jättää kaikki ja eritoten ihmisten miellyttämisen, vaihtokauppa, väsyttävintä kaikesta. Ja jättää myös elämän miellyttäminen, yritys saada se puolelleen, vaikka vain kerran. Jättää se, elämä, kokonaan rauhaan, päästää se vapaaksi edes yhden ihmisen toiveista, unelmista, tarpeista. Hän katsoi ympärilleen, näki vain meren

                                            ja ohi kulkevat laivat


© AilaKaarina


Viikon 13/2022 Krapu. Kuvahaaste. 100 sanan Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal







14 kommenttia:

  1. Kovin on angstinen mieliala hänellä, jospa se siitä yöunien jälkeen.. .

    VastaaPoista
  2. Hyvä laivan oli jäädä kiveen nojaamaan ja menneitä muistamaan.

    VastaaPoista
  3. Kaipa sen elämättömyyden voisi valita. Toisaalta elämää ja elämättömyyttä on vaikea hallita, vievät mennessään molemmat.

    Hyvin kuvattu tunne pettymyksestä.

    VastaaPoista
  4. Kravustasi kuultaa niin kova elämänpettymys. Ehkä se korjautuu, ehkä ei.

    VastaaPoista
  5. Jatkuva mielyttäminen on tuhoisaa, siinä oma minä katsoaa. Paikka on nyt löytynyt missä levätä ja olla oma itsensä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteistanne Sus', Cara, SusuPetal, riitta k ja anli itse. En osaa oikein itsekään sanoa mitään muuta kuin että yritin kuvata sivullisuuden tunnetta, väsymystä, pettymystä tarinan henkilön kautta, joka oli ainakin omasta mielestään tehnyt kaikkensa ja epäonnistunut. Tai ainakin tunsi itse niin.

    VastaaPoista
  7. Hänen on nyt hyvä. Kivellä, pikku luodon kupeessa vain olla ilman elämän vaateita. Jospa haikeus ja pettymys helpottaisivat, niin kenties tilalle tulisi onnellisuutta.

    VastaaPoista
  8. kiitos kauniista kommentistasi aimarii. Ehkä tämä tarinan minä otti vain kunnon aikalisän kaikesta ja palaa takaisin entistä vahvempana, jos voimia riittää irrottautumiseen tuosta, miten sanoisin, omasta ankaruudesta itseään kohtaan?

    VastaaPoista
  9. Aina ei jaksa yrittää miellyttää. Joskus väkisinkin pettyy ja luovuttaa. Syrjästä katsellessa saattaa nähdä jotain, mitä mukana ollessa ei näe.

    VastaaPoista
  10. Kun meri muutaman kerran huuhtoo luodon yli, niin jospa ne pettymykset menevät sen mukana. Ja matka jatkuu.

    VastaaPoista
  11. Eristettynä jonkin aikaa voi tehdä hyvää, kerätä voimia. Ehkä koittaa päivä jolloin kaipuu toisaalle voittaa ja vie taas elämän imuun.
    Emme saa kuitenkaan koskaan tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi BLOGitse. "Elämän imu", kauniisti kirjoitit <3

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.