28. Sinkku
Nainen nosti katseensa ylös ja huomasi miehen, joka astui juuri ravintolan ovesta sisään. Mies katsoi häntä suoraan silmiin. Naisella oli pieni paperilappu edessään pöydällä ja kädessä kynä. Hauskannäköinen mies, hän ajatteli. Kookas, vähän tukeva, sellainen karhumainen. Hän laski katseensa paperilappuseen pelätessään näyttävänsä liian innokkaalta. Mies meni toisen miehen kanssa kauempana olevaan pöytään. Hetken päästä ovesta saapui vanhempi pariskunta ja etsi katseellaan paikkaa johon asettua. Kahta vapaata tuolia ei ollut enää tarjolla kuin naisen pöydässä. – Ilman muuta, hän vastasi miehen kysymykseen, voivatko he liittyä seuraan. Pariskunta istuutui
häntä vastapäätä. Naista harmitti, kun tuo mukavan oloinen mies ei ollut valinnut hänen pöytäänsä. Hän oli kovasti pitänyt miehen silmistä. Hän vilkaisi tämän suuntaan ja yllätyksekseen huomasi miehen juuri katsovan häntä, jälleen suoraan silmiin, lämpimästi. Tässäkö se olisi, tilaisuus löytää mies, hän ajatteli. Löytää se yksi ja ainoa, josta välittäisi, jota kenties jopa rakastaisi. Saada tälle yksinäiselle tarinalle miellyttävä jatko-osa, tarinalle joka muuttuisi kaksinaiseksi... – No! Olipa siinäkin sana! Sana, joka ei ilmestynyt sattumalta, nainen sanoi vahingossa ääneen. Pariskunta vilkaisi toisiinsa ja jatkoi puhumistaan säästä.
© AilaKaarina
Runonevan (vanhaan) 6. haasteeseen / 2018: Yksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.