sunnuntai 28. elokuuta 2022

Tatuointi

131. Tatuointi



Pelko oli viety, kuin koodi, jonka hän itse oli jo unohtanut, olisi murrettu. Siihen tarvittiin vain hetki, yksi ilta, vieras ihminen, äkkiä tutuksi tullut. Miten sellainen tapahtuu, miten rakkaus meissä tapahtuu? hän ihmetteli ystävälleen myöhemmin. Vuosien usko, ettei hän enää kykenisi tuntemaan mitään syvempää toista ihmistä kohtaan, oli kadonnut kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ensimmäisenä iltana mies oli vetänyt hänet olkapäätään vasten ja puristanut lujasti. Tuoksuko se oli, johon hän reagoi? Siksikö se ei voinut olla kukaan toinen hänen sinä kesänä tapaamistaan miehistä? Nyt häneen oli jäänyt jälki, joka pysyisi ja josta hän pitäisi huolta tapahtuipa mitä tahansa.


© AilaKaarina


Viikon 35/2022 Krapu. 100 sanaa avainsanoilla koodi, olkapää ja puristaa

Kravun tarjoilee meille 

SusuPetal

Hylätty

 130. Hylätty



Hän kulki kiertotietä kauppaan. Nyt hän ei kestäisi, että kohtaisi hänet ja oli varmistanut kellon ajan. Mies olisi varmaankin jo kotonaan, ei töistään tulossa kuten edellisenä iltapäivänä, jolloin hän oli törmännyt tähän sattumalta. He olivat istuneet tovin läheisen kahvilan terassilla. Aina miehen tavatessaan nainen oli tuntenut itsensä käsittämättömän onnelliseksi. Myöhemmin

hän istui kotinsa parvekkeella. Ilta pimeni, kesä lähestyi viimeisiä hetkiään, kuoleva kesä, tänään rauhallinen, kaikessa vielä kauneuden ja lämmön läikähdys. Hän säikähti tajutessaan miltä itse näyttäisi. Niin kuin silmät olisivat vain kuin kaksi mustaa aukkoa, iirikset sulautuneet kyyneliin. Hän katsoi niistä sisään päin. Siellä oli pimeää, kylmää ja autiota. 


© AilaKaarina


(100 sanaa kera otsikon, v. 2022)

perjantai 12. elokuuta 2022

Ilta

129. Ilta



Hän käveli kohti ravintolaa. Oli lämmin loppukesän ilta, juuri sellainen, jollainen vain elokuussa saattoi olla, hunajaisen pehmeä. Hän meni sisälle ja tilasi juomansa. Terassilla istui mies, joka näytti häntä itseään paljon nuoremmalta. Hänellä oli jo ikää eikä hän osannut odottaa, että mies jatkaisi keskustelua hänen ihmeteltyään ravintolan tyhjyyttä, olihan upea terassisää ja kesän viimeiset helteet. Lopulta mies pyysi saada liittyä hänen seuraansa. Jonkin ajan kuluttua he vaihtoivat toiseen ravintolaan, juttelivat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mies toi hänet taksilla kotiin. Lähti. Kauan

hän muisteli lausuttuja sanoja, tuttuuden tunnetta. Läheisyyttä. Illat olivat jo aikaa sitten viilenneet. Talvi kolkutti ovea.


© AilaKaarina


(100 sanaa otsikon kanssa, v. 2022)