perjantai 12. elokuuta 2022

Ilta

129. Ilta



Hän käveli kohti ravintolaa. Oli lämmin loppukesän ilta, juuri sellainen, jollainen vain elokuussa saattoi olla, hunajaisen pehmeä. Hän meni sisälle ja tilasi juomansa. Terassilla istui mies, joka näytti häntä itseään paljon nuoremmalta. Hänellä oli jo ikää eikä hän osannut odottaa, että mies jatkaisi keskustelua hänen ihmeteltyään ravintolan tyhjyyttä, olihan upea terassisää ja kesän viimeiset helteet. Lopulta mies pyysi saada liittyä hänen seuraansa. Jonkin ajan kuluttua he vaihtoivat toiseen ravintolaan, juttelivat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mies toi hänet taksilla kotiin. Lähti. Kauan

hän muisteli lausuttuja sanoja, tuttuuden tunnetta. Läheisyyttä. Illat olivat jo aikaa sitten viilenneet. Talvi kolkutti ovea.


© AilaKaarina


(100 sanaa otsikon kanssa) 

2 kommenttia:

  1. Runotorstait alkaa taas!! To 25.8. ilmaantuu blogiini viikon aihe ja viikko siis aikaa sitä väsätä ja laittaa kommenttilootaan linkki. Pidän sivuillani listaa julkaistuista runoista. Mitään tasovaateita ei ole, keväällä Pöllö ja Repolainen intoutuivat kirjoittelemaan ihan pystymetsästä runoja ja hyviä tuli!! Eli jos runojen kirjoittaminen/lukeminen kiinnostaa niin ei kun Sujeksen sivuille;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Sus'. Hienoa, kun alat vetää sitä taas <3.

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.