Suuri onni

 234. Suuri onni

Anna ja Emilia istuivat vintissä vierekkäin, juttelivat kaikesta kiinnostavasta ja maistelivat vähän punaviiniäkin. Joka kerta tällaisina hetkinä tyttärensä seurassa Anna tunsi itsensä äärettömän onnelliseksi. Emiliassa oli ominaisuus, jota ei kaikilla ollut ‒ edes täällä Minimaailmassa, jossa asiat olivat lähes poikkeuksetta vähintäänkin hyvin. Tytär

kerta kaikkiaan toi valon tullessaan. Muutoin Anna ei osannut tuota piirrettä kuvata. Aina hänen mieleensä laskeutui rauha, tunne, että nyt kaikki oli niin kuin olla piti. Maailmasta ei puuttunut mitään.

Hän oli sijannut Emilialle valmiiksi pedin vuodesohvalle. Hän itse istahtaisi hetkiseksi sen reunalle, antaisi suukon samoin kuin pikku-Emilialle aikoinaan. Tämä silittelisi hänen nyt jo hopeansävyisiä hiuksiaan.

© AilaKaarina

Viikon 40/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat hopea, suuri ja valo. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/09/27/kultainen-kupla-romahtaa/

Kapina

 233. Kapina

Pelko. Lapsena hän oli pelännyt. Isää ja pimeää. Usein hän oli suojautunut piiloutumalla peiton alle, maannut sykkyrässä, hiljaa. Huomenna

hän täyttäisi 18 vuotta. Äkkiä Irina tajusi kuinka elämä itsessään oli pelottavaa, väkivaltaista omalla hiipivällä tavallaan; hänkin tanssisi elämän pillin mukaan kohti kuolemaa. Iho hapristuisi, luut haurastuisivat, voima ja energia vähenisi. Nöyrtyminen? Siksikö vanhat ihmiset kulkivat selkä kumarassa? Kuolema. Ei hän

kuolemaa pelännyt vaan sitä miten se tapahtuisi. Mutta sitä ei kannattanut miettiä liikaa. Oli vain elettävä, otettava päivät vastaan elämän tapposuunnitelmasta piittaamatta, uhmakkaasti. Oli koottava itsensä jokaisena hetkenä, katsottava elämää samoin kuin isää jokunen vuosi sitten. Silmät täynnä halveksuntaa.

© AilaKaarina

Viikon 39/2026 krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat pelätä, peitto, tanssia. Krapua emännöivät Cata ja SusuPetal. Lisää krapuja täällä: 

https://susupetalsanat.wordpress.com Tuulet

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan krapuhaasteisiin

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/03/vanhoista-tarinoista-muokattu-100-sanan.html

 

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan Krapuhaasteisiin:

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tahdet.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/08/hylatty.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/07/deja-vu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/lapsuuden-joulut.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/tunnistettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/09/kaukaa-katseltua.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/rakkaus.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/sivullinen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tout-va-bien-everything-is-all-right.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/ensimmainen-yo_92.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/04/takatalvi.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tuoksu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-punainen.html

Jauhinkivet

 232. Jauhinkivet

”Saako surusta puhua, menetyksen surusta?”, sanoi Anna Irinalle. ”Tuntuu, että se on täysin kielletty aihe. Se kääntää kasvot sivuun, saa vaivautuneeksi. Lisäksi läheisen kuolemassa on mukana aina myös pala itsekkyyttä, minä menetin, jäin ilman minulle tärkeää. Eihän sellaista itsesääliä kukaan sivullinen kestä kauaa katsoa. Mutta nyt surustani

nousee kuva vanhan ajan tuulimyllystä. Se jauhaa muruiksi kaiken elämän, kaiken ilon minussa. Tiedän, tulee tuulettomia päiviä eikä mikään satu enää pahasti ja sitten se taas alkaa…"

Naiset istuivat vierekkäin sohvalla. Irina oli tullut heti kuultuaan ystävänsä menetyksestä, ottanut Annaa hartioista kiinni, katsonut silmiin ja sanonut: ”Vaikka myrsky nousisi, minä olen tässä.”

© AilaKaarina

Krapu, 100 sanaa otsikon kera, nyt kuvahaasteena. Krapua emännöivät SusuPetal ja Cara. SusuPetalin blogista löytyy lisää krapuja: 

Väärin

Tutuksi tullut

 231. Tutuksi tullut

Onnea on Onnentuvassa riittämiin. Kauan sitten se muutti sinne asumaan, viihtymään ja jakelee lämpöään niin omille kuin vieraille. Jos joskus on jotakin mikä rikkoo tunnelmaa, se selvitetään pian. Anna ja Erik

ovat tulleet viettämästä ravintolailtaa, olivat syöneet ja juoneet lasilliset punaviiniä. Samppanjapullo korkattiin kotona. Anna

kysyy mieheltään: ”Kulta, millainen olo sinulla on ?” Erik kääntyy vaimoaan päin ja sanoo: ”Mitäpä luulet, rakas? Olen onnellinen, että sinä olet siinä, etten ole yksin. Entä sinä?” Erik

siirtyy lähemmäksi Annaa, joka sanoo: ”Siellä toisessa aurinkokunnassa suomalainen runoilija Eino Leino kirjoitti: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Kuulostaa jotenkin surulliselta. Johtuneeko Tellus-suomalaisten kateudesta?”

© AilaKaarina

Viikon 36 krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Nyt ei ole kolmea annettua sanaa, vaan alkusanat Onnea on eli näillä sanoilla alkaa krapu. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal. SusuPetalin blogissa löytyy lisää krapuja https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/30/onni/

Kaksoissisar

 230. Kaksoissisar

Kaksi sydäntä sykki niin samaan tahtiin, että vain yhden isokokoisen lapsen odotettiin syntyvän. Maailmaan tultiin etuajassa, niin oli kiire päästä täyselävien kirjoihin. Kun sisko lähti

tästä maailmasta, nainen kuuli ja näki miten oma sydän sirpaloitui puolikkaaksi. Hän käveli ikkunan ääreen ja sanoi ääneen: ”Minä kerään siihen

muistot, kaiken sen kauniin, kaiken valon, kaiken rakkauden. Kannan niitä oman elämäni loppuun asti. Kun minun aikani koittaa,

tuon ne sinulle. Katselemme niitä yhdessä, nauramme, ehkä itkemmekin vähän, kuljemme jälleen käsi kädessä niin kuin lapsina kuljimme. Tuomme avun toisillemme, seikkailemme taas nuoruutemme veikeät vuodet, kannamme vanhenemisen vastuun. Nauramme, ehkä vähän itkemmekin, täysin sydämin.”

© AilaKaarina

100 sanaa sisareni muistolle.

Kömmähdys Onnentuvassa

 229. Kömmähdys Onnentuvassa

Se

Elina ja Venla potivat koko aamun vatsakipuja. Minimaailmassa, oman aurinkokuntamme viereisessä aurinkokunnassa pienellä Miniplaneetalla kaikki on mahdollista, jopa karamellien ahtaminen aamupalaksi – mutta liika on sielläkin liikaa! Anna-mummi oli hoitanut pikkupotilaita ihmelääkkeillään. Sellaisia tarvittiin harvoin mutta varalla niitäkin piti olla. Anna oli nyt päättänyt, että kauppareissulla toki voidaan ostaa jäätelöä mutta tytöt saisivat syödä ne vasta lounaan jälkeen. Päätös tuotti hänelle melkein tuskaa, koska hän oli aivan mahdottoman kiltti ihmisfiguuri.

Tytöt oppivat nyt jotakin tärkeää. Se oli uusi etappi heidän kehitys- ja kasvupolullaan: Kaikella on rajansa, aikansa ja paikkansa täälläkin, vaikka Minimaailma onkin hyvin erilainen kuin vähemmän kehittynyt Tellus.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 35/2026, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa (saa taivúttaa omassa sanaluokassaan) ovat nyt: tuska, etappi, jäätelö. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal ja jälkimmäisen blogissa löytyy lisää krapuja: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/23/mummot/