Eräänlainen kohtalomysteeri

 227. Eräänlainen kohtalomysteeri

”Mutta en minä itseäni karkuun päässyt!”, huudahti Anna ystävälleen Irinalle. ”En pakoon tätä mikä olisi tehnyt elämästäni helpompaa, en pakoon tätä tulta sielussani, intohimoa, pyrkimystä mennä koko ajan eteenpäin niin ajatuksissa kuin teoissa. Aina vain syvemmälle johonkin sellaiseen mitä voisin kutsua vaikkapa totuudeksi. Vuodet

valheenpaljastuskoneessa, siinä hitonmoisessa läpivalaistushärpäkkeessä poistivat paljon kuonaa ja saivat minut näkemään itseni selkeämmin. Ja ehkä juuri sen, että tietynlainen kohtalo meille on annettu etukäteen – siltä se ainakin vaikuttaa. Toki niin, että olemme koko ajan vastuussa sanoistamme ja teoistamme kuin myös tekemättä jättämisistämme. Mutta jokin siellä syvällä itsessämme, geeniperimässämme on ja pysyy aina samanlaisena. Ja se pakottaa meidät kulkemaan juuri tiettyjä polkuja. Eikä tätä muuta edes se ajatus, että entäpä jos olisimme syntyneet erilaiseen aikakauteen, erilaiseen yhteisöön, perheeseen jne. joihin synnyimme. Se pohja, totuus itsestäsi, todellisesta luonteestasi pysyy samana. Ja se totuus on myös löydettävissä.”

”Ja sitten on minunlaiseni, jotka eivät koskaan hakeneet apua. Ja mikä minusta tuli? Tällainen ihminen joka taistelee jatkuvasti omien riippuvaisuuksiensa kanssa. Oman menneisyytensä kanssa, omien kipujensa kanssa, joille ei ole sanoja. Ainakaan enää. Olisiko joskus ollut? Minulle alkoholi on suonut paon, karkuunpääsyreitin pois itsestäni”, sanoi Irina. Naiset

katsoivat toisiaan, kaski ystävää. Kaksi erilaista elämää tuijotti toisiaan.

© AilaKaarina

Tämä on vain luonnos, jota korjailen tai ehkä poistan. 

Samanmerkkiset

226. Samanmerkkiset

Irina työnsi lähiökuppilan ovesta rollaattorinsa sisään. Oli kylmä kevätsää ja vilu värisytti häntä päästä varpaisiin. Oli saatava jotakin lämmintä. Rommitoti tekisi hyvää, hän mietti samalla kun asetteli kävelyapuriaan paikkaan, jossa se ei olisi kenenkään tiellä. Baaritiskille hän kyllä selviytyisi omina jaloin. Ikkunan edessä

pienen pöydän ääressä seisoi mies, joka näytti tutulta. Yksinäinen piruparka, Irina ajatteli, sillä miehessä oli jotakin mikä kosketti häntä syvästi. Mutta ei hän ollut tullut kapakkaan saadakseen jutella jonkun kanssa, vähiten tuollaiselle miehelle, josta huokui selkeästi se täysin tunnistettava! Eihän kaksi yksinäisyyttä voisi kuin vain paeta toisiaan, samanmerkkiset magneettien navat. Kävellessään tiskille hän varoi katsomasta miestä.

© Ailakaarina

(100 sanan tarina otsikkoineen) 

Muistot

 225. Muistot

He olivat kokeeksi vaihtaneet Isoksi taloksi kutsumansa nukkekodin tavarat pienempiin Lundbyn kokoisiin.

‒ Se on vähän samanlainen kuin sä, sellainen tekevä, sanoi 6-vuotias Alissa mummilleen asetellessaan pappanukkea silittämään.

Annaa hymyilytti lisää, sillä seuraavassa kuvassa oli Lundbyn naisnukella selkeästi jotain sanomista juhlivalle miesnukelle.

Barbie-leikkeihin hän aina haki vaatehuoneesta kasattavan lattialeikittävän talon. Sen ympärillekin Alissa loi Barbieille kodin.

Nuorempi Helmi lähes ryntäsi ensimmäisenä nukkekotien kimppuun mutta tykkäsi myös Barbieleikeistä.

‒ Mummi, ota kuva, hän pyysi asetellessaan vauvanukkeja aikuisnukkien syli- ja selkäreppuihin, nyt keittiön pöydällä.

Anna katseli valokuvia lapsenlapsistaan ja heidän leikeistään. Muistoja, jotka eivät koskaan hyvästelisi hänen sydämensä ovella, sulkisi sitä; poistuisi sieltä.

© AilaKaarina

100 sanan krapu otsikkoineen viikolle 17/2024, ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat syli, poistua, rynnätä. Kravun tarjoaa vuoron perään Cara ja SusuPetal. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin blogista: 

Paketit

Kaksi maailmaa

 224. Kaksi maailmaa

Muutama vuosi enää, niin Alissa lakkaisi kokonaan leikkimästä. Vain muutama vuosi eikä tyttöä kiinnostaisi vilkaistakaan mumminsa nukkekoteja. Siksi Anna olikin onnellinen, kun Alissa tuli kylään ja jonkin ajan kuluttua alkoi sisustaa mummin uutta mutta täysin keskeneräistä nukkekotia kuntoon. Anna ajatteli

tyttöä katsellessaan, että yhä hän pystyi antamaan läsnäoloaan, lämpöään monin tavoin, vielä näinkin, leikin kautta. Olla mukana, näyttää elämästä sen kaunein puoli, johon kuului

toisen ihmisen kunnioittaminen, empatia; kyky asettua toisen asemaan, kannustavat sanat, rakkaudellisuus, kaikki se mikä näytti olevan katoamassa yhteiskunnasta hurjaa vauhtia. Someraivoon tutustuminen on pian Alissallakin edessä, siellä kaikki se mitättömyys; kylmyys, tietämättömyys. Ajattelun pienuus.

© AilaKaarina

Viikon 16/2026 krapu, 100 sanaa otsikoineen. Nyt aihe: LEIKKI. Krapua emännöi SusuPetal ja Cara. SusuPetalin blogissa lisää krapuja: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/04/12/vain-leikki/

Villi

 223. Villi

Se oli liian varhain vieroitettu mutta Anna otti pennun, koska se olisi muutoin tapettu. Ei hän vielä tiennyt, että sen siittäjä oli villi metsäkissa, emo asusteli navetassa. Ojasta allikkoon mentiinkin sitten päivittäin, mitään se ei koskaan suostunut kunnolla oppimaan. Mutta yritys oli kova! Ensimmäisenä päivänä pentu katseli

pää vinossa emännästään mallia ja päätti toimia näkemänsä mukaan, hyppäsi wc-pöntölle mutta jalat eivät riittäneet sen reunoille. Samassa se loikkasi käsienpesulavuaariin, pissasi, putsasi huolekkaasti lavuaaria ja pyyhki etutassunsa käsipyyhkeeseen.

Myöhemmin Anna näki miten kissa siirsi kylpyhuoneen metalliritilän lattiakaivon päältä, pissasi hartaan näköisenä, siivosi taas jälkiään mutta tassujaan se ei enää vaivautunut kuivaamaan.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 15/2026, 100 sanaa otsikkoineen ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat oja, ritilä ja metalli. Kravun tarjoaa vuoron perään Cara ja SusuPetal mutta linkki löytyy SusuPetalin krapuun, täältä: 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/04/05/ojien-kuningatar/

Onnela(t)...

 222. Onnela(t)...

Onnelassa juhlittiin pääsiäistä mämmeineen, ruohoineen, tipuineen ja nameineen. Elina ja Venla tankkasivat lisäksi omia herkkujaan matkaa varten, sillä pian lähdettäisiin vanhempien, Emil-enon ja serkkujen kanssa mummilaan.

Kun oltiin perillä, tyttöset kipaisivat heti riemusta kiljuen vintille, jossa huikopala ja herkut jo odottivat. Alakerrassa

pohdittiin kaikkea mitä oltiin kuultu viereisestä aurinkokunnasta, heidän rinnakkaisplaneetaltaan (mutta tuhannen vuotta henkisessä kehityksessä jäljessä heidän maailmastaan). Uusi sota! Ja Suomessakin, heille rakkaimmassa maassa, nuoriso vailla töitä ja asuntoa! Anna ajatteli Adelea, rakasta teiniä, jolla oli kaikki hyvin. Täällä.

Ilma oli aamusta viilentynyt ja Anna oli mennyt vieraita vastaan villatakkiin pukeutuneena. Nyt hän veti sitä tiukemmin ylleen.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 14/2026, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa ovat: ilma, vieras, ruoho. Kravun tarjoaa SusuPetal, täällä: 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/29/matka-itseen/

Aiemmat Onnela-tarinat:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/jouluksi-kotiin.html, osa 3

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/joulu-minimaassa.html, osa 4

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/erilaisia-jouluja.html, osa 5

Valmis!

 221. Valmis!

”Miehen tuoksu,”… ”En saa edes tilaisuutta rakastua sinuun, kun jo taivun tuoksuusi.” Kirjan tarinassa, jota Irina parhaillaan luki, oli rakkaus pääosassa, mutta ei kioskikirjallisuuden viemäritasoisesti vaan tätä ihmispolon järjen viemää aivosumua pohdittiin oivaltavasti. Nuo kaksitoista sanaa pysäyttivät miettimään. Tästäkö se johtui? Tuoksusta. Hän oli itse sanonut toisin: En koskaan ole ollut rakastunut, en ole ehtinyt rakastua vaan olen rakastanut heti! Irina muisti

eräänkin eron jälkeisen junamatkan. Täpötäydessä junanvaunussa hän oli aistinut miehen tuoksun miltei kipuna kilometrien välimatkasta huolimatta. Ja nyt vuosien päästä, tuoksusumun vihdoin hälvettyä, hän näki millaisen olennon kanssa hän oli ollut kulloinkin tekemisissä. Toistensa kopioita lähes kaikki.

© AilaKaarina

Kirja on Marja-Riitta Vainikkalan Aavekipu (epäromanttinen rakkaustarina). Ps. Fontti on jälleen yhdessä kohtaa erilainen mutta en saa sitä korjattua!

Krapu viikolle 12/2026, 100 sanaa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat valmis, viemäri ja rakastunut. Krapua emännöivät Cara sekä SusuPetal, jonka blogista löytyy lisää krapuja: 

KÄÄK!