Lapset

 107. Lapset

Maijaa itketti. Tyttö oli hiljattain aloittanut päivähoidon ja aamut olivat vielä vaikeita. Anna otti lapsen äidiltään syliinsä ja kantoi häntä paijaten ja laulaen tuttua lastenlaulua. Nämä

olivat näitä aamun solmukohtia, joita oli hankala purkaa niin, että kaikilla olisi hyvä mieli. Vanhemmilla oli asiaa, uusia lapsia itketti, yhdellä oli pissahätä ja auttamaan piti ehtiä pientä. Aamupala jäähtyi kärryssä. Mutta selvitä piti ilman turhia huokailuja, koska aamuvuorolainen oli aina yksin aamun lasten kanssa. Ryhmän

kännykkä soi ja Anna poistui eteiseen kuullakseen paremmin, mutta niin että näki ryhmähuoneeseen. Kun hän palasi, kuului yhdestä suusta: ‒ Anna, me laulettiin Maijalle että se lopettais itkemisen.

© AilaKaarina

Viikon 48/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa on oltava tekstissä (saa taivuttaa): huokaista, solmu, eteinen.

Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Ps. Jälleen loppuosa tekstistä on eri kokoisella fontilla enkä saa sitä korjattua vaikka miten olen yrittänyt.

Isoisä

166. Isoisä

Erik oli päättänyt pitää lapsista hyvää huolta vaimon lähdettyä juhlimaan ystävänsä syntymäpäivää. Lapset olivat onneksi tottuneet hänen hajamielisyyteensä ja siihen, että ukki saattoi helposti unohtaa mitä oltiin sovittu. Tuntien päästä 

vaimo seisoi oven suussa iloisena kuten yleensäkin, istahti sohvalle ja kyseli illan kuulumisia.

‒ Taidettiin vähän tuurilla selvitä, sillä uppouduin kuuntelemaan musiikkia ja olin vallan unohtaa olevani vahtivuorossa. Mutta onneksi ei mitään vahinkoa sattunut. Jokainen hoiti hampaanpesunsa ja sitten juteltiin ja sovittiin huomisesta ohjelmasta ennen kuin kaikki pujahtivat peiton alle, sanoi Erik viattoman näköisenä.

‒ Eikä kukaan taatusti itkenyt unohdustasi! ‒ sanoi Anna hellästi nauraen ja jatkoi: ‒ Mutta mennään nyt nukkumaan kulta. 

© AilaKaarina

(Jatko-osa nukkekotitarinoihin 158. Ukin iltapala ja 163. Isoisä lapsenvahtina)

Krapu 44/2023, 100 sanaa otsikon kanssa kolmella annetulla sanalla: seistä, itkeä, isä. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Onnentupa-tarinat, osa 8

(116. Onnentupa, osa 1

  132. Minimaailma, osa 2

     148. Kielitaitoisesti, osa 3

  151. Mummilassa, osa 4

        153. Ukin taidonnäyte, osa 5

   158. Ukin iltapala, osa 6 

             164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7

166. Isoisä, osa 8)       

Linkkejä muille sivuilleni

 https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/ (tänne kirjoitan runoni ilman välimerkkejä)

https://novellipajani.blogspot.com

https://runopajani.blogspot.com/ (runoni välimerkeillä)

Koti

 165. Koti

Ei se vanha ollut, vain huonosti tehty, taloni josta kaiken purin. Asuin kauan hotelleissa, vieraana vieraissa huoneissa, ja taloani rakensin. Purin ja rakensin, vailla piirustuksia. Ei siitä koskaan

valmista tullut. Ei tulekaan. Mutta seinät ovat avarat ja lattia luja. Katossa taivaan näyttävä ikkuna.

Anna pohti vanhaa runoaan, jonka oli vuosia sitten kirjoittanut. Hän oli löytänyt sen koneelle tallentamastaan romaanin alusta, jota tuskin koskaan saisi valmiiksi, saatikka lähetettyä sen eteen päin. Ehkä siitä voisi tehdä blogin? Joskus. Olisiko siitä apua jollekin, sellaiselle ihmiselle joka astelisi itsensä tuntemisen vaikealla taipaleella? Joka etsisi omaa yksityistä minuuttaan meidän kaikkien yhteisistä unistamme, toiveistamme. Kaipuustamme.

© AilaKaarina

Viikon 45/2023 Krapu. Kuvahaaste talosta. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Jätetty

 164. Jätetty

Ilkeys, joskus miltei suoranainen pahuus kanssaihmisten suusta sai hänet pohtimaan ihmisten halua tuomita. Toki hän oli ollut valmis itsekin tuomitsemaan itsensä tuhannesti. Mutta miksi välittää heistä, toisten elämän ”asiantuntijoista” rutikuivine sydämineen, jotka eivät koskaan saisi kokea tätä? Hän oli rakastanut niin kuin vain ihminen voi toista ihmistä rakastaa. Nainen oli ollut naimisissa, mutta tapaamisen ensi hetkestä lähtien alkoi salasuhde, intohimoinen, toistakymmentä vuotta kestänyt. Nyt nainen oli eronnut ja löytänyt toisen. Ei, katkeraksi

hän ei saanut tulla! Ei, vaikka hän rakasti yhä eivätkä tunteet olleet laimentuneet. Ehkä ei toivoa enää ollut, mutta hän käärisi kultanauhaan näiden vuosien muistot. Ja rakastaisi.

© AilaKaarina

100 sanan Krapu 44/2023 otsikkoineen ja kolme annettua sanaa on oltava tekstissä (taivuttaa saa): rutikuiva, pahuus ja laimea. Krapua vetää SusuPetal  https://susupetalsanat.wordpress.com

Isoisä lapsenvahtina

 164. Isoisä lapsenvahtina

Ukki hoputteli lapsukaisia nukkumaan. Vaimo tulisi varmaan pian kotiin ja hän oli melkein unohtanut olevansa vahtivuorossa! Nyt oli parasta turvautua lahjonnan ja kiristyksen huumaavaan taikavoimaan.

‒ Jos menette rivakasti sänkyyn, vien teidät huomenna läheiselle tallille katsomaan hevosia. Siellä saa myös ratsastaa. Käydään tutustumassa muihinkin nähtävyyksiin, mennään vaikka torille, sinne kun on tullut vieraileva sirkus Suomesta.

‒ Mummi kertoikin siitä! Sinne mä haluaisin, huudahti Leevi, joka oli päässyt mummilaan myöhemmin kuin muut sisaret ja serkut kun oli vihdoinkin parantunut flunssasta. Hän odotti kovasti uusia seikkailuja ukin kanssa.

‒ No niin, sitten äkkiä vaan peiton alle. Emmehän halua, että mumminne peruu huomisen, emmehän?

© AilaKaarina

Krapu 43/2023, 100 sanaa otsikon kera ja kolme annettua sanaa, jotka on oltava tekstissä (saa taivuttaa) ovat hevonen, huumaava ja nähtävyys. Krapua emännöi SusuPetal  https://susupetalsanat.wordpress.com

(Jälleen tämä sama ongelma. Tekstin koko vaihtuu enkä saa sitä korjattua vaikka kuinka olen yrittänyt.)

SusuPetal

Onnentupa-tarinat, osa 7

(116. Onnentupa, osa 1

  132. Minimaailma, osa 2

     148. Kielitaitoisesti, osa 3

  151. Mummilassa, osa 4

         153. Ukin taidonnäyte, osa 5

           158. Ukin iltapala, osa 6)       

‒ Tämäkin tarina on tosi

 162.  ‒ Tämäkin tarina on tosi,

uskotko?

‒ No, anna tulla, nyt on sun vuorosi, sanoi ystävä.

‒ Olin noin 19-vuotias, kapuamassa Hesan kaivopihan portaita. Liian myöhään huomasin ylempänä seisovan nuorehkon miehen. Hänen vihansa! Ne silmät! En tiedä miksi, mutta jotenkin vain tajusin, että nyt vaarallisinta olisi pako. Jatkoin nousuani kunnes seisoin silmäkkäin häntä alempana olevilla askelmilla. Nyrkit pystyssä hän sanoi lyövänsä. Kykenin vain sanomaan:

‒ Miksi löisit? Enhän mä ole tehnyt sulle mitään pahaa. Mitä muuta sanoin, en enää muista.

‒ Ei kukaan ole koskaan puhunut mulle noin nätisti, hän vastasi, ‒ yhtä nätisti kuin sä nyt. Viha katseessa muuttui lämmöksi. Patoutunut viha, miina jonka väistin.

© AilaKaarina

Viikon 42/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon, mutta uudenlainen krapuhaaste. Ei annettua kolmea sanaa, vaan annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tämäkin tarina on tosi. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal