Suru

 189. Suru

Koskaan ei mies soittanut ovikelloa, koputti vain. Muisto hymyilytti. Päivä sovittiin aina etukäteen kellonaikoja myöten. Mies asui eri kaupunginosassa, oli naimisissa ja isä. Hänen ainoa suuri rakkautensa. Kevyesti

Irina oli valehdellut itselleen, ettei koskaan ollut rakastanut ketään. Syytä siihen hän ei itsekään tiennyt varmuudella paitsi että häntä hävetti. Avionrikkoja. Hän oli jättänyt miehen, pelosta että mies, vuosia nuorempi kuin hän, ehtisi ensin. Eroa ennen oli ollut auto-onnettomuus. Jalat olivat halvaantuneet, mutta nyt hän jo kulki rollaattorin avulla. Kuukausia

hän oli ollut juomatta. Mutta taistelua se vaati, voittaa, ei niinkään viinan vaan muistin valta. Kun ei voinut unohtaa sitä ainoaa.

© AilaKaarina

Viikko 43/2024 100 sanan Krapu otsikkoineen ja kolme sanaa on oltava tekstissä: koputtaa, vuosi, valta. Kravun emäntänä toimii SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Kierre

188. Kierre

Miksi kaikki on mennyt päin helvettiä? Miksi hän oli antanut kaiken tapahtua, antanut niille jopa vauhtia niin että tapahtumat etenivät kuin jonossa yhden työntäessä esiin jo seuraavaa, vielä ikävämmässä muodossa! Irina yritti hätistää surulliset muistot pois, työntää ne syvälle mielen kellariin ja sulkea oven tuhanteen säppiin. Samassa hän muisti

lukeneensa jostakin lauseen se mitä toistetaan, vahvistuu. Niin, ja tämä, mummin lempilause: Anna pahalle pikkusormesi, se vie koko kätesi. Se käsi

halusi nyt niin kovasti tarttua pulloon. ”Tämän on pakko loppua", Irina sanoi ääneen, nousi vaivalloisesti ylös, käveli hitaasti kylppäriin: ”Rotat, tässäpä teille, olkaa hyvät.” Täysi pullollinen valui vessanpöntöstä alas.

© AilaKaarina

Viikon 42/2024 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa on oltava tekstissä (saa taivuttaa): hätistää, ovi, pakko. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Syytön

 187. Syytön

”Voi kulta, miksi et liiku?”, Irina huomasi sanovansa ääneen. Robotin päälle oli liimattu lappu: Haetaan kun ehditään. Samassa tuli mieshenkilö paikalle ja hän sen sitten huomasikin. Robotin toisessa kyljessä oli lommo, iso, selkeästi potkujen jäljiltä. Tuntui melkein yhtä pahalta kuin jos olisi nähnyt maassa makaavan potkitun eläimen tai jopa ihmisen. Kyllähän tämä oli arvattavissa,

Irina pohti työntäessään rollaattoriaan eteen päin. Ihmisten paha olo vain lisääntyy hallituksen leikatessa kansalta lähes kaikesta. Kärsiköön nyt robottikin!

Ensimmäisen kerran hän oli nähnyt kuljetusrobotin muutamaa viikkoa aiemmin. Tuolloin häntä kuin myös bussikuskia oli hymyilyttänyt sen tarmokkaan oloinen lyllerrys suojatietä pitkin bussin pysähdyttyä sen eteen.

© AilaKaarina

Viikon 41/2024 Krapuhaaste, nyt kuvalla. 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Ostoksilla

 186. Ostoksilla

Anna oli lastenlastensa kanssa ostoksilla. Kaikki olivat saaneet isovanhemmilta rahaa ja nyt he vaelsivat kaupoissa tutkien hyllyjä silmät loistaen. Lapset olivat tottuneet kotonaan kirpputorileluihin ja siksi päivä oli erityinen kun sai vihdoinkin ostaa uutta ja käyttämätöntä. Anna oli säästänyt osan omien lastensa leluista, joten hän ei edes muistanut koska viimeksi oli käynyt leluosastoilla. 

”Olen kuin turisti vieraalla planeetalla”, hän sanoi nauraen. ”Kaikki lelut ovat nykyään niin kovin erilaisia. Tuolloin tyttärelleni oli myynnissä ainoastaan sellaisia Barbie-nukkeja, joiden jäsenet liikkuivat vain kropan yhtymäkohdista. Ja Turtles-hahmot olivat pojalleni suorastaan lemmikit. Niitä ei enää näy.” 

”Turtles? Mitä ne on?”, kysyivät pojat yhteen ääneen.

© AilaKaarina

Viikon 40/2024 Krapu, 100 sanaa otsikon kera. Kolme annettua sanaa on oltava mukana: turisti, planeetta, lemmikki. Sanoja saa taivuttaa. Kravun tarjoaa

 SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

(Kuvia Lundbyn yksiön vintissä eri päivinä leikkivistä lapsista isoäidin vanhoilla leluilla, osa myös lasten omia.)

                                                                Ja nyt alkoi Uno-peli.

Edelliset osat Onnentupa-tarinoihin:

116. Onnentupa, osa 1

  132. Minimaailma, osa 2

     148. Kielitaitoisesti, osa 3

  151. Mummilassa, osa 4

        153. Ukin taidonnäyte, osa 5

   158. Ukin iltapala, osa 6 

                   164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7

166. Isoisä, osa 8

        169. Kyläilymuistoja, osa 9

          177. Aarrearkku, osa 10   

      178. Isoäidin eväät, osa 11

186. Ostoksilla, osa 12

Onnettomuus

185. Onnettomuus

Sähköpotkulaudalla huristettiin vauhdilla ohi hänen viereltään, aivan liki. Irina pelästyi, horjahti, kädet irtosivat rollaattorista. Ennen kuin tajusikaan hän makasi ojassa. Nuori mies pysäytti ajopelinsä ja juoksi hänen luokseen. ”Sattuiko pahasti?” hän huudahti ja ojensi kätensä auttaakseen. ”Sori, sumu on aika paha, verhosi näkymän enkä hoksannut että ajoin liian läheltä”, nuorukainen jatkoi. Irina

ojensi molemmat kätensä: ”No, auta mut ylös.” Miehen avustuksella hän kömpi hitaasti pystyyn, vaatteet selästä märkinä, likaisina, hengityskin kulki vaivalloisesti. ”Voi hitto, mä olen juonut liikaa! Horjahdin siksikin.”

”Miksi sä juot? Enkä kysy tätä uteliaisuudesta vaan koska haluan ymmärtää.”

”No, miksi mä juon? Niin, miksi mä juon...”

© AilaKaarina

Viikon 39/2024 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon ja nyt kolme annettua sanaa, jotka on oltava tekstissä mutta joita saa taivuttaa ovat: hengitys, utelias, sumuverho.  

Kravun tarjoaa  https://susupetalsanat.wordpress.com/

Tallennettu

 184. Tallennettu

Kolme vuosikymmentä sitten kesällä he olivat olleet silloisen kotinsa parvekkeella. Anna otti aurinkoa ja pieni Emilia puhalteli saippuakuplia. Pian aurinko sukelsi pilven taakse ja Anna lähti valmistamaan ruokaa. Avonaisesta ovesta hän huusi Emiliaakin sisälle, sillä taivas oli tummumassa lisää. ”Äiti, en mä tule, mä otan pilveä”, vastasi tyttö. Anna kurkkasi oven suusta, katseli hymyillen lastaan, joka tyypilliseen tapaansa tomerana makasi viltin päällä silmät suljettuina, kasvot kohti taivasta. Tänään

Emilia oli tullut kylään. Pitkästä aikaa he olivat vain kahdestaan, istuivat Annan kodin parvekkeella, ilta oli lämmin vaikka oli jo syyskuun puoliväli. Kynttilät lepattivat. Kaikkialla väreili se sama ja tuttu, onni.

© AilaKaarina

(Tämä tarina on tosi.)

Viikon 38/2024 Krapu, jonka aiheena on MUISTI. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Rappio

 183. Rappio

Taas olin menossa juoksujalkaa, minne? Tiesinhän minä. Mutta tärkeintä oli päästä pois neljän seinän sisältä, ainakin melkein tärkeintä. Vedin keuhkoihini illan raikasta syysilmaa, polun märkien puunlehtien hentoista tuoksua, joka tuntui melkein makuna kielellä. Teki mieli juosta, hyppiä, loikkia niin kuin lapsena. Heittää itsensä ilmaan, tehdä lentokuperkeikka. Ottaa tanssiaskelia! Liike. Huimaava onnen tunne syöksyi sydämeeni jäsenten voimasta, liikkeiden sulavuudesta, notkeudesta. – Näin

hän oli kirjoittanut vuosia sitten päiväkirjaansa, jonka oli juuri löytänyt laatikoston perältä. Nainen haki rollaattorinsa. Viinaa oli saatava lisää eikä se saanut olla kaupan halpista. Alkoon olisi matkaa mutta olihan jalkoja terveellistä käyttää, kävelyttää niitä ulkona, oli lääkärikin sanonut.

© AilaKaarina

Viikon 37/2024 Krapu. Otsikon kera 100 sanan haaste, jossa kolme annettua sanaa, tällä kertaa heittää, maku ja käyttää. Sanoja saa taivuttaa. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/