Iltapuuhia

 146. Iltapuuhia

Mies myhäilee tyytyväisenä vaimon jäätyä yläkertaan vauvaa hoitamaan. On hänen siivousviikkonsa ja mikäpä on antaa imurin laulaa, kun vaimo ei ole epäluuloisena kurkkimassa tekeekö hän nyt kaiken täysin ja tismalleen sääntökirjan mukaan. Vaimo kun on vähän turhankin pedantti kaikessa. Isommat lapset ovat poissa jaloista, joten homma luistaa kuin rasvattu! Naapurissa

Sylvanian perheen vanhemmat ovat, kuten aina iltaisin, laittaneet lapsikatraansa, omat ja hoitolapset, ajoissa nukkumaan, jotta heille jää yhteistä aikaa edes illan tummuvina hetkinä. Kauempana naapuritalossa on isäkarhu nukuttamassa pienempiä lapsukaisia. Huvilan tytöt valvovat usein myöhään, kun ei ole aikuisia komentamassa sänkyyn! He voivat elää kuten Onneli ja Anneli talossaan.

© AilaKaarina

Viikon 4/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, ovat epäluuloisesti, tumma ja iltaisin. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Kuvat ovat lapsenlasteni eilisestä leikeistä, kun olivat monta tuntia luonani. Ja näin he nuket laittoivat ennen lähtöään kotiinsa. (Kirja, johon viittaan on Marjatta Kurenniemen satu Onnelista ja Annelista.)

                                               

                                               

                                                  

   

Se ainoa oma

 145. Se ainoa oma

Kuka minä olen? Nyt eläkkeellä hän mietti sitä useammin, vaikka oli minuuttaan toki ennenkin joutunut pohtimaan. Mutta oli ollut työ, joka oli merkinnyt hänelle paljon ja josta hän oli tunnistanut itsensä. Oli ollut äitiys. Hänen identiteettinsä oli ollut kiinteästi näissä molemmissa. Ja nyt lapsenlapsissa. Elämä oli, hyvien ja huonojen aikojen seuratessa toinen toistaan, soljunut kuitenkin eteen päin kaiken kaikkiaan mukavasti. Mutta pian

hän olisi yksin itsensä kanssa; lapsenlapsetkin kasvoivat aina vain lähemmäksi omaa elämäänsä. Kuka hän siis oli? Kysymys sai hänet ajattelemaan, miten lohdullista kaikki oli. Et sittenkään päässyt ohi olennaisen. Vastustelit tai et, elämä odotti vastausta.

© AilaKaarina

Viikon 3/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä (saa taivuttaa) ovat oma, vastustella ja mukava. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Ulkoistettu

 144. Ulkoistettu

Oli syksyn viimeiset päivät, sen verran lämmintä, että hän istahti parvekkeen tuolille. Puissa oli enää vain harvakseltaan lehtiä. Maisema oli rauhoittava. Puut sen tekivät, tarjosivat lempeyttään, lähes alastominakin. Oli tuuleton päivä ja siksi hän hämmästyi, kun

lehtiä alkoi pudota talon katolta. Oliko huoltohenkilö tullut hissukseen puhdistamaan vesikouruja, hän ehti miettiä kun näki jalan. Pian keinuva takapuoli ilmestyi näkyviin. Hän ei ollut uskoa silmiään. Harakka kulki pitkin räystäskourua ja toisella jalalla heitteli lehtiä maahan. Rauhallisesti, mutta touhukkaana se kulki työmaallaan jalan huiskiessa rytmikkäästi. Kun lintu pääsi talon päätyyn, se katseli ympärilleen, rääkäisi ilmeisen tyytyväisenä työhönsä ja lensi läheisen puun oksalle.

© AilaKaarina

(100 sanaa kera otsikon)

Huvila hedelmäpuutarhassa

 143. Huvila hedelmäpuutarhassa

Kesän alussa olivat tytöt tehneet läheiseen metsään risumajan. He olivat parhaat ystävät ja keksivät mitä hauskimpia leikkejä. Mielikuvituksella ei ollut rajaa. Metsässä 

asui myös karhuperhe, perin kiltti ja ystävällinen joukko, mutta risumajaan he eivät kaikki mahtuneet. Yllättäen he löysivät tyhjillään olevan, omalla puutarhalla sijaitsevan talon läheltä. Se oli kalustettu ja kooltaan kuin tavallista suurempi leikkimökki. Sinne mahtuivat karhutkin mainiosti. Annalla oli oma poni, joka pääsi asumaan alakerran huoneeseen kissojen, koiran ja Annikan moottoripyörän kera. Se huone oli isäkarhun lempipaikka, jossa hän nukkui yötkin, sillä sänkyyn hän ei ollut edes tottunut. Kesäpäivät kuluivat leikkiessä karhuystävien kanssa ilman huolen häivää.

© Ailakaarina

Viikon 48/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa ovat maja, talo ja huvila. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

(Talo on lapsenlapseni leikissä nyt ja paljon on vielä keskeneräistä, mutta se ei leikkijää haittaa. Joskus myöhemmin siitä tullee Lundby-hahmojen koti.)

Kuvia Orchard Avenue Dolls Housen asukeista:

Toivo huomisessa

142. Toivo huomisessa

Takana mustat vuodet, jolloin hän oli halunnut vain nukkua. Lasten lähdettyä kouluun hän oli painellut takaisin sänkyyn. Herätyskello soisi tuntia ennen ensimmäisen paluuta kotiin. Jotenkin hän oli saanut heille ruokaa pöytään, käynyt varmaan kaupassakin, tehnyt pakolliset kotityöt, odottanut iltaa ja yötä, että pääsisi takaisin nukkumaan. Ei, ei hän ollut halunnut nukkua. Kuolla hän oli tahtonut. Mutta 

lapset. Miten heidän kävisi? Hän oli nähnyt silmiensä edessä hetken, jolloin tieto äidin kuolemasta olisi saavuttanut heidät. Kiveen hakattu tieto, muisto, joka ei koskaan katoaisi. Siinä

he istuivat, kaksi lasta, hekin kivettyneinä. Ei, ei näin, ei koskaan. Hän katsoisi huomiseen. Huomisesta huomiseen.

© Ailakaarina

Viikon 47/2022 Krapu. Kuvahaaste. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

Kun koti on liian kaukana

 141. Kun koti on liian kaukana

Se tapahtui päivää ennen kuin lähtökäsky tuli. Nuori tyttö oli käynyt mummiaan tapaamassa. He olivat viettäneet muutaman tunnin yhdessä. Isoäiti oli tapansa mukaan touhunnut keittiössä patalaput käsissään, nyt valmistellut eväitä huomista muuttoa varten. Alkoi jo hämärtää ja tytön oli lähdettävä kotiin. Matka oli tehtävä honkia tiheästi kasvavan metsän läpi. Äkkiä

kuului jyrinää. Hän katsoi ylös taivaalle, näki puiden latva-aukoista suurten peltilintujen lentävän korkealla päänsä yllä. Tyttö lähti juoksemaan kauhun jähmettämä kankeus jaloissaan. Puiden seasta syöksyi nuori sotilas, kaappasi hänet kainaloonsa, kantoi kuoppaan, jonka oli itselleen kaivanut hongan kylkeen ja vaihtoi nopeasti kypäränsä tytön pään suojaksi.

© Ailakaarina

Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon, ja kolme sanaa on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa): aukko, tiheä, pata. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

(Omistettu karjalaiselle äidilleni 03.12.1928-18.10.2022)

Jäähyväiskortti

 140. Jäähyväiskortti

Hän oli jatkanut vuodella eläkepäiville jäämistä. Silti jo sydäntä kaihersi jättää tämä kaikki, nämä lapset, joihin hän oli kiintynyt, työ, joka oli merkinnyt hänelle kirkkaasti enemmän kuin moni muu asia. Vain omat lapset ja kaksi ihanaa lapsenlasta menivät sen yli.

Nyt oli pieni tyttö äiteineen jättämässä hänelle jäähyväislahjakassia. Perhe oli muuttamassa niin kauaksi, että vaihto toiseen päiväkotiin oli edessä. Heidän tutustuminen toisiinsa oli saanut kestää vain puolisen vuotta, mutta suru luopumisesta oli iso. Hän kurkisti kassiin. Lahjoja, suurella sydämellä annettuja, mutta eniten häntä liikutti pieni kortti, johon tytön äiti oli kirjoittanut lapsensa sanelemat sanat: ”Rakas Anna, tykkään sinusta. Amen.”

© AilaKaarina

Viikon 45 /2022 Krapuhaaste kolmella annetuilla sanalla: tutustua, kirkas ja jatkaa.

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal