(Krapu)

102. (Krapu)

Tyttären vanhat Barbiet sekä Esmeralda ja kapteeni saivat uuden elämän. Vanhempi lapsenlapsista, 7-vuotias johti leikkiä ja antoi sille nimeksi Aikamatkustus. Esmeralda ja kapteeni elivät myöhäiskeskiajan Pariisissa, nyt myös mummin makuuhuoneessa. Barbiet sen sijaan pitivät kotiaan olohuoneessa. Mummin tehtävä oli istua netissä, kertoa 1400-luvun elämästä ja pyynnöstä näperrellä kaikkea sellaista kivaa ja nopeasti valmistuvaa, mikä kuului tuonaikaiseen elämään. Silmät pyöreinä tytöt ihmettelivät silloista elämänmallia.

Kaunis Esmeralda ja kapteeni tutustuivat, rakastuivat ja tapasivat myös Barbiet aikakoneen avulla. Barbiet ihastuivat pariskuntaan, joille ehti vauvakin syntyä. Alkoi hääjuhlien valmistelu. Häälahjoja kasattiin kokonainen vauvan vaunullinen! Uudet ystävät puettiin Barbien vaatteisiin. Hääjuhlasta tuli kerrassaan upea.

© AilaKaarina

Kevään 2021 viimeinen Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat ihmetellä, kiva ja krapu on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa. 

(Tämä leikki eteni suurinpiirtein näin niin kesä- kuin heinäkuussa 2020 (jolloin tarina siis jatkui) lapsenlasteni kyläillessä luonani ja oli kokonaan tyttöjen itsensä luoma tarina. Alla on ottamiani kuvia, joista tänne karsin paljon pois, kuten mm. ystävystymisvaiheesta ja hääateriasta sekä omista tekemisistäni; vain tulitikkulaatikosta tehty vauvan peti näkyy rääppiäiskuvassa ;) .)

     Kapteeni.

 

Ensimmäiset treffit. Esmeralda ja kapteeni taitavat vielä vähän ujostella.

 Esmeraldan kotiteltta. (Takana leikitään välillä nukkekodilla.)

 

Barbie pyöräilee tapaamaan Esmeraldaa ja kapteenia.

 

Esmeralda on jo saanut Barbien asun ylleen ja on siitä selkeästi riemuissaan.

  Vauva on syntynyt. Iskä iloitsee pienokaisestaan.

 

Häälahoja on vauvan vaunut pullollaan. 

 Hääjuhlaan lähdössä.

                                                     Häävalssi.

                               

Nyt jo Barbie-Ken saa tanssittaa morsianta ja kapteeni vie Barbieta tanssimaan.                      .

                                                     Ratsut odottavat hääparia.

     

Juhlan jälkeiset rääppiäiset.                                               

                                                     Isä hoitaa lastaan.

Rakkautta.

 

                                                LOPPU.

Aikuiset

101. Aikuiset

Anna seisahtui kynnykselle. Hän oli aikonut yllättää vanhempansa ja oli siksi hiipinyt hipihiljaa eteiseen kädessään luonnonkukkakimppu. Raollaan olevasta ovesta hänen kuulemansa viimeinen sana ero sai sydämen hypähtämään kurkkuun. Hengitys salpaantui. Jaloista tuli keitettyä makaronia. Anna kääntyi ja istahti hetkeksi kivisille ulkoportaille. Kun sydän lakkasi rummuttamasta rintakehää, hengitys rauhoittui, jalkoihin tuli voima takaisin, hän ryntäsi pihalle ja juoksi talon taakse pensasryteikön suojaan. Vaatteisiin takertui ruusupensaan piikkejä, mutta hän ei sitä huomannut, tajusi vain, että kukkakimppu oli pudonnut jonnekin. Silmät olivat kyynelistä märät. Miksi elämä oli tällaista? Vanhempien jatkuvaa riitaa, sopimista ja pian taas uutta yritystä koettaa muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi.

© AilaKaarina

Vkon 20 Krapu sanoilla viimeinen, ryteikkö ja vaatteet. 100 sanaa otsikon kanssa ja nämä kolme sanaa on oltava tekstissä.

 

Nukkekoti

100. Nukkekoti

Koronakeväänä 2020, kun taudista tiedettiin vähän, Annakin linnottautui joksikin aikaa seinien sisälle. Oli keksittävä jotakin tekemistä. Eräänä päivänä hän, vähän kauhuissaan, huomasi raahaavansa painavaa pakettia kotiinsa. Koottava nukkekoti oli haasteellinen, sillä hän ei ollut erityisen näppärä käsistään. Mutta ystävän sanat kannustivat: ”Sä olet päänäppärä. Hyvä siitä tulee.” 

Anna aloitti maalaamalla talon sisäseiniä. Ne imivät huonosti itseensä valkoista kalkkimaalia, mutta kolmannen kierroksen jälkeen huoneet näyttivät kuin aidosti kalkituilta. Sitten hän ostamillaan plekseillä ”lasitti” ikkunat. Kylpyhuone sai ”marmoroinnin”, olohuoneen yksi seinä kauniin tapetin ja lattiat päällyksensä. Alkoi talon kasaaminen. Hän odotti päivää, että saisi lapsenlapset yökylään. Yhdessä he loisivat täydellisen leikkipäivän.

© AilaKaarina

 

Viikon 19 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nämä kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: imeä, täydellinen ja talo.

 

 

 

Lähiluonto

99. Lähiluonto

Koira ampaisi juoksuun heti kun hän oli irrottanut se hihnan. Anna katseli hyvillään sen menoa. Oltiin lähellä puoltayötä, joten koiran saattoi päästää vapaaksi. Hänellä oli kuuma, sillä osa matkasta oli tehty yhdessä juosten. Hän riisui huivinsa, oli päänahkaa myöten hikinen, avasi takkiaan, irvisti, kun kylmä tuuli puhalsi rintakehään. Oli hetken täydellisen onnellinen. Mutta sitten tilalle nousi

suru. Jonain päivänä tämä olisi ohi. Eikä pelkästään siksi, ettei koira enää kauaa jaksaisi pitkiä reissuja, vaan siksi, että Helsingin päättäjät olivat sopineet, että Malmin lentoasemaa kiertävä metsikkö kaadetaan ja tilalle rakennetaan asuntoja. Ihmiset jäisivät ilman tätä luonnon ihastuttavaa saareketta. Kuten sen eläimetkin.

© AilaKaarina

 

Viikon 18 Krapu. 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat (joita saa taivuttaa) päänahka, irvistää ja ilman on oltava tekstissä.

 

Kiinni

98. Kiinni

Oliko hän painostanut jollakin tavoin Irinaa ja siksi tämä oli lähtenyt?, Marcus pohti hetkinä, jolloin ikävä yllätti. Hän muisteli olleensa vain kerran aiemmin ihastunut ennen Irinaa, mutta eihän siitä ollut mitään tullut. Irina oli ollut hänen nuoruutensa ainoa rakastettu, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde. Eräänä päivänä, kun he poistuivat

yhtä aikaa kirjastosta, Irinan silloisesta työpaikasta, hän oli kutsunut Marcuksen viettämään syntymäpäiväänsä läheiselle terasille. Marcus oli onnitellut naista ja mielessään itseään. Ja siitä illasta lähtien he olivat seurustelleet. Kunpa hän olisi silloin jo ymmärtänyt, ettei hänenlaisensa ihminen olisi saanut edes toivoa elämäänsä Irinan kaltaista olentoa. Ei mitään niin ihmeellistä.

© AilaKaarina

Viikon 17 Krapu sanoilla onnittelut, painostaminen ja kirjasto (sanoja saa taivuttaa).

Lisää Krapuja täällä:

SusuPetal

 

Syreenipensaat

97. Syreenipensaat

Marcus huomasi syreenipnsaiden silmut. Tuntui hyvältä, vihdoinkin. Vain keväiseltä. Siitä, kun Irina oli ennen lähtöään sanonut, että hän palaisi ennen kuin syreenit kukkivat, oli vuosia. Hän oli lakannut odottamasta, muisti vain nuo sanat. Kerran

ne olivat merkinneet hänelle kaikkea. Alkuun tielle tuijottaminen oli sujunut helposti, sillä hetkeäkään hän ei ollut epäillyt etteikö Irina tulisi. Koko kylmän, ankaran talven hän oli odottanut rauhallisesti, mutta kevättä kohden aina vain kiihkeämmin. Kesän saapuessa 

Marcus lopulta ymmärsi jäänensä yksin. Hän käänsi työpöytänsä niin ettei nähnyt pihaporttia. Mutta syreenipensaat näkyivät. Vuodesta toiseen ne vilkuttivat hänelle tyhjiä tai täysiä oksiaan minne tahansa hän ikkunoistaan katsoikin.

© AilaKaarina

Viikon 16 Krapu sanoilla helppo, odottaa ja ankara, jotka on siis oltava tekstissä (taivuttaa saa).

 

Yksinäisyydestä

96. Yksinäisyydestä

Jospa hän vain nyt suostuisi. Hyväksyisi, lopultakin. Antaisi päivien tulla niin kuin ne tulisivat, taistelematta vastaan. Yrittämättä enää uskotella, että elämällä olisi muutakin tarjottavaa kuin tämä: yksinäisyys. Sillä loppujen lopuksi se oli ennen kaikkea mielen tila. Hänen mielensä koti. Ei niin läheistä ja rakasta aikuissuhdetta ollut koskaan ollut, etteikö hän olisi aina jossakin mielensä pohjalla tuntenut sen, sen aution tilan. Sellaisina hetkinä se oli tuntunut suorastaan kidutukselta. Niin kuin ne piuhat, jotka saivat tuntemaan yhteenkuuluvuutta, olisivat aina olleet hieman vialliset. Vain lastensa ollessa pieniä hän oli kokenut syvää läheisyyttä; kantanut sylissään keväisten päivien huikaisevaa valoa, pirteyttä ja luomisvoimaa. Rakkautta.

© AilaKaarina

Viikon 15 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Sanat kidutus, koti ja pirteä on oltava tekstissä.