Ihmisyys

238. Ihmisyys

Istvan oli tullut lankonsa perheen luo käymään. Hän, Emil ja hänen vaimonsa Mariia istuivat ruokapöydässä ja puhumista riitti!

Keskustelu siirtyi satelliittiuutisiin viereisestä aurinkokunnasta, rinnakkaisplaneetta Tellukselta.

”Onko planeetta muuttumassa rumuuden tyyssijaksi? Jopa vallassa olevat kirjoittavat niin sosiaalisessa mediassa kuin uutiskanavillakin rumaa, alentavaa tekstiä kanssaihmisistään. Pahinta ovat sodat! Siviilejä, siis myös lapsia tapetaan surutta!", sanoi Istvan.

”Täysin käsittämätöntä. Niin kuin ihmisyys olisi katoamassa. Kaikki se kaunis, hyvä mikä kuuluu ihmisyyteen, ihmisenä olemiseen”, vastasi Mariia.

”Niinpä”, jatkoi Emil. ”Meillä täällä ihminen on yhtä kuin ihmisyys sen kauneimmassa merkityksessä. Kauneushan on ennen kaikkea sisäistä. Ja sieltähän se sitten valuu ulos ‒ kuten se rumuuskin.”

© AilaKaarina

Viikon 45/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nyt on aihekrapu: KAUNEUS. Kravun tarjoavat Cata ja SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/11/01/tikut/

                                                                  Istvan, Mariia ja Emil

                                             

Jalkahissiä ja unisatusyliä

238. Jalkahissiä ja unisatusyliä

Annan motto oli luovaa ajattelua maanittelun saatikka komentamisen sijaan. Mutta miten saada levoton ja metelöivä noin kahdestakymmenestä 3-5 -vuotiaasta päiväkodin lapsesta koostuva maanalainen armeijaporukka rauhoittumaan päivälevolle? Miten saada päiväunille meno sellaiseksi, että sitä jopa odotettiin?

Rauhoittavia unilauluja, klassistakin, hiljaista musiikkia taustalla. Muutaman lapsen jo odottaessa lepohuoneeseen pääsyä ensimmäinen vapautunut aikuinen alkoi viedä heitä ”jalkahissillä” sänkyihin. Lapsi oli joko päin tai selin aikuiseen, joka piti lapsesta kiinni, lapsen jalat aikuisen jalkaterien päällä. Se oli kaikista hauskaa. Aiemmin

oltiin arvottu päivän ”unisatusyliläinen”, joka sai unisadun ajan istua lukevan aikuisen sylissä. Syliin pääsi jokainen vuorollaan. Jo arvontahetki oli päivän yksi jännittävimmistä.

© AilaKaarina

Viikolle 44/2026 on musiikkihaaste: ”Anna ylläolevan kappaleen inspiroida”:

Bach: Solo Cello Suite No.1 in G Major.

Otsikon kanssa 100 sanaa, ei enempää, ei vähempää. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/25/sello/

Valo yössä

 237. Valo yössä

Hän tunsi olevansa eksyksissä lopetettuaan juomisen. Aika kului verkalleen hänen saamatta mitään aikaiseksi. Missään ei näkynyt valon pilkahdustakaan. Irina tunsi olevansa kuin pieni öiselle merelle ajautunut paatti, joka etsi majakkaa löytääkseen mantereelle, minne tahansa, ja satamaa, vaikka tuntematontakin kunhan vain saisi paattinsa rannalle. Päivät hän

katseli joko television tai netin tarjontaa, etsi ohjelmista tai median anneista jotakin, neuvoa, lohtua, apua. Mieli apeana Irina tuijotti näyttöjen kaikkinaista tyhjyyttä. Tyhjyyttä siellä ja tyhjyyttä täällä, hän mietti. Hetkittäin hän heräsi eloon ja sydäntä kouraisi joka kerta, kun hän muisti hänet. Sen ainoan, jota koskaan oli rakastanut, sen ainoan, jonka oli hylännyt.

©AilaKaarina

100 sanan krapu otsikkoineen viikolle 43/2026. Annetut sanat,joita saa taivuttaa, ovat manner, majakka, media. Krapua emännöivät Susupetal ja Cara. SusuPetalin blogissa lisää krapuja 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/18/pitk-viikonloppu/

Minimaailman lääke

 236. Minimaailman lääke

”Juuri, kun alkaa tuntua, että mä opin sittenkin ranskaa, tulee taas joku uusi kielioppisääntö, ja sitten mä olen taas ihan vatipäänä!”, sanoi Elina tuohtuneena tehdessään läksyjään ja jatkoi: ”Olenkohan mä vain liian paksupäinen oppimaan?” Hän kääntyi Adeleen päin, joka loikoili sängyssään kirjaa lukien.

”No, et ole! Ja olen minäkin välillä tympääntynyt ranskan opiskeluun, kun se on niin vaikea kieli. Mutta mä tiedän tuohon sun oloosi lääkkeen, odotas!”, sanoi Adele, loikkasi sängystään alas ja lähti huoneesta. Pian

hän palasi kantaen suurta herkkuvatia, laski sen rahille ja sanoi hymyillen: ”Tässä sulle lääkettä, sisko-kulta. Kohta kielesi taipuu makoisasti jopa ranskan kieleen.”

© AilaKaarina

Viikon 42/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat vati, paksu, tympääntynyt. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/10/11/tehokas-dieetti/

Aiemmat Onnela-tarinat:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1 (Valitettavasti tämä linkki näyttää tyhjää enkä osaa korjata,)

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/jouluksi-kotiin.html, osa 3

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/joulu-minimaassa.html, osa 4

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/erilaisia-jouluja.html, osa 5

https://pienettarinat.blogspot.com/2026/04/onnelat.html, osa 6

Särkynyt

 235. Särkynyt

Anna kirjoitti kerran viikossa mummilleen, vaikka tiesikin, ettei tämä paljoakaan kirjeistä ymmärtänyt jo pitkälle edenneen dementian takia. Silti hän kirjoitti. Matka hoitokotiin oli sangen pitkä eikä hänellä ollut autoa, junalla ja bussilla oli mentävä. Nyt hän soitti mummin hoitopaikkaan. Omahoitaja vastasi. Hän sanoi menevänsä katsomaan miten huoneessa voidaan, koputti ja aukaisi oven. Hento, hauraan näköinen vanhus istui sänkynsä laidalla ryppyinen kirje kädessään, kyyneleet poskilla. Hoitaja laittoi puhelimen hänen korvalleen:

”Mummi-rakas, se olen minä, Anna, tyttärentyttäresi. Tuulin tytär."

”En muista”...

”Vaikka et sinä muista minua, minä muistan sinut. Tulen huomenna katsomaan sinua”, Anna sanoi.

”Vie minut kotiin”, kuului hiljainen vastaus.

© AilaKaarina

Viikon 41/2026 krapu, kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoavat Cara ja SusuPetal: Laho

Suuri onni

 234. Suuri onni

Anna ja Emilia istuivat vintissä vierekkäin, juttelivat kaikesta kiinnostavasta ja maistelivat vähän punaviiniäkin. Joka kerta tällaisina hetkinä tyttärensä seurassa Anna tunsi itsensä äärettömän onnelliseksi. Emiliassa oli ominaisuus, jota ei kaikilla ollut ‒ edes täällä Minimaailmassa, jossa asiat olivat lähes poikkeuksetta vähintäänkin hyvin. Tytär

kerta kaikkiaan toi valon tullessaan. Muutoin Anna ei osannut tuota piirrettä kuvata. Aina hänen mieleensä laskeutui rauha, tunne, että nyt kaikki oli niin kuin olla piti. Maailmasta ei puuttunut mitään.

Hän oli sijannut Emilialle valmiiksi pedin vuodesohvalle. Hän itse istahtaisi hetkiseksi sen reunalle, antaisi suukon samoin kuin pikku-Emilialle aikoinaan. Tytär silittelisi hänen nyt jo hopeansävyisiä hiuksiaan.

© AilaKaarina

Viikon 40/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat hopea, suuri ja valo. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/09/27/kultainen-kupla-romahtaa/

Onnentupa-tarinoita löytyy linkeistä mutta ovat itsenäisesti luettavia, eivätkä siis varsinaisia jatkokertomuksia.

116. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/02/onnentupa.html, osa 1 

132. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/minimaailma.html, osa 2

147. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/01/kielitaitoisesti.html, osa 3

151. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/mummilassa.html, osa 4

153. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/ukin-taidonnayte_22.html, osa 5  

158. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/09/ukin-iltapala.html, osa 6

163. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/10/isoisa-lapsenvahtina.html, osa 7 

166. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/11/isoisa.html, osa 8

169. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/12/kylailymuistoja.html, osa 9

177. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/03/aarrearkku.html, osa 10

178. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/04/isoaidin-evaat.html. 0sa 11

186. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/10/ostoksilla_1.html, osa 12

190. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/11/toisenlaisia-aania.html, osa 13

191. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/teinirakkaus.html, osa 14

192. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/lomailua.html, osa 15

193.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/02/rakkautta-ilmassa.html, osa 16

198. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/03/kevatsiivousta.html, osa 17

200. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/paasiainen-mummilassa.html, osa 18

201.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/vappupaiva.html, osa 19 

219. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/02/laskiaista_24.html, osa 20

228. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/08/228-kaivattu-herkkuhetki.html, osa 21

229. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/08/kommahdys-onnentuvassa.html, osa 22

231. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/09/tutuksi-tullut.html, 23

Kapina

 233. Kapina

Pelko. Lapsena hän oli pelännyt. Isää ja pimeää. Usein hän oli suojautunut piiloutumalla peiton alle, maannut sykkyrässä, hiljaa. Huomenna

hän täyttäisi 18 vuotta. Äkkiä Irina tajusi kuinka elämä itsessään oli pelottavaa, väkivaltaista omalla hiipivällä tavallaan; hänkin tanssisi elämän pillin mukaan kohti kuolemaa. Iho hapristuisi, luut haurastuisivat, voima ja energia vähenisivät. Nöyrtyminen? Siksikö vanhat ihmiset kulkivat selkä kumarassa? Kuolema. Ei hän

kuolemaa pelännyt vaan sitä miten se tapahtuisi. Mutta sitä ei kannattanut miettiä liikaa. Oli vain elettävä, otettava päivät vastaan elämän tapposuunnitelmasta piittaamatta, uhmakkaasti. Oli koottava itsensä jokaisena hetkenä, katsottava elämää samoin kuin isää jokunen vuosi sitten. Silmät täynnä halveksuntaa.

© AilaKaarina

Viikon 39/2026 krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat pelätä, peitto, tanssia. Krapua emännöivät Cata ja SusuPetal. Lisää krapuja täällä: 

https://susupetalsanat.wordpress.com Tuulet