tiistai 19. tammikuuta 2021

Pysäytetty

83. Pysäytetty


Pieni ihminen oli juuri kertonut, miten paljon rakasti, kaipasi usein, ajatteli häntä iltoina, jos ei saanut unta. Naista pelotti sen tajuaminen, ettei hän ollut koskaan ollut elämänvalinnoissaan kovin hyvä. Ja että hän ei koskaan kykenisi välittämään itsestään niin kuin tuo lapsi hänestä. Mutta lasta nainen rakasti, oli tuntenut syvää yhteenkuuluvuutta alusta lähtien. Vuorokauden ikäisenä tyttö

oli itkenyt paljon. Mutta hänen käsivarsillaan, kun hän ensi kertaa tuuditteli pienokaista ja kuiskutteli, kuka oli, itku vaimeni vähitellen heikoksi ääntelyksi. Lopulta tyttönen vain katseli häntä vaiti, tutkivasti. Kun hän laski lapsen miniänsä syliin, hän tiesi että erään levottoman vaeltajan sydämeen oli tehty pesä.


©AilaKaarina


Viikon 3 Krapuhaaste Sanat heikko, laskea ja vaeltaja on oltava 100 sanan tekstissä otsikko mukaan lukien. Lisää Krapuja löytyy täältä:
https://susupetalsanat.wordpress.com/

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Mummi

82. Mummi



Eikä, sä olet taas kompuroinut jossain! Anna huudahti nähdessään mustelman mumminsa otsassa. Päälaessa näkyi tuoretta verta. Vanha nainen seisoi oviaukossa iloisesti hymyillen. – No, no, ei tämä nyt mitään ole, ihan hyvin olen pärjännyt. Vaihdoin aamulla keittiön kattolamppua, horjahdin. Taisin lyödä pääni... no, johonkin. Ihanaa kun tulit taas käymään, kulta. Ruokakin on valmiina. – Voi, rakas ihminen. Aina sä hössäät niiden ruokies kanssa. Mä tulin auttamaan sua enkä olemaan passattavana. Mä jään yöksi kyllä nyt! Anna sanoi napakasti ja halasi mummiaan lujasti.

Kello kolmelta iltapäivällä mummi kiidätettiin ambulanssilla leikkaussaliin. Anna istui aulassa ja odotti tietoja. Huomaamatta olivat kädet menneet ristiin.

© Ailakaarina

Viikon 2 Krapuhaaste. 100 sanaa otskon kera ja sanat kolme, pärjätä ja mustelma on oltava tekstissä.

Lisää Krapuja löytyy täältä:  https://susupetalsanat.wordpress.com/





 

maanantai 14. joulukuuta 2020

Kevyesti (Runonevan 26. haasteeseen Karnevaalit)

81.Kevyesti



Kyllä! Hän oli elänyt – liidellen rytmistä toiseen, tanssista toiseen. Ne kaikkein keveimmät, ne raskaimmat, ne kaikkein kuumimmat tahdit hän yhä tunsi jalkapohjissaan. Nainen kiepautti lanteitaan. Niistä oli leiskunut tuli, oli joku arvostelija kirjoittanut. – Mikä hiton ”sielukkuus”! (jonka puuttumisesta toinen arvostelija oli maininnut) hän huudahti. – Tanssi on tanssia, pöljä. Hän tyhjensi viinilasinsa. Nuo vuodet! Hänen elämänsä upeat karnevaalit. Ja olihan hän myös rakastanut. Niin kauan kuin oli. Ketään heistä hän ei kaivannut. Heitä oli tullut ja heitä oli mennyt. C’est la vie! Kilpatanssivuosien pokaalit kiilsivät hyllyllä, suorassa rivissä kylmine kylkineen. Jäljellä

olivat sentään ne. Hän täytti lasinsa ja nosti sen huulilleen.


AilaKaarina


Runonevan 26. hasteeseen Karnevaali (100 sanaa ja otsikko).



maanantai 7. joulukuuta 2020

Joulukuu 2020

 80. Joulukuu 2020



Keväällä ystävä, vuosia Italiassa asunut, sairastui koronaan. Neljä viikkoa kului teho-osastolla, kivut olivat valtavat, jälkitaudit kovat. Perusterve ihminen, viisissäkymmenissä. Miehen kaksi ystävää menehtyi samaan tautiin. Se pelästytti, kuten kuvat sairaaloista eri puolilla maailmaa. Suomessa tosin tilanne oli parempi. Hän oli varovainen, riskialttiiden tähden eri toten, toimi kuuliaisesti terveysviranomaisten ohjeiden mukaan. Vähitellen toukokuussa hän alkoi tavata lapsenlapsiaan, ensin ulkona, mutta sittemmin lähes kuin ennenkin. Syksyn mittaan

virus vimmaantui uudelleen. Pelätä hän ei vain osannut, tapasi lapsenlapsiaan edelleen, halasikin heitä. Miten muuten voisikaan elää, kuin tehdä parhaansa, mutta ajatellen myös psyykkistä terveyttä, niin lasten kuin omaansa, ja jättää loput – ?


© AilaKaarina


Viikon 50 ja tämän vuoden viimeinen Krapuhaaste: 100 sanaa otsikon kera ja sanat korona, elää ja joulu on oltava tekstissä. Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Rakastettu

 79Rakastettu



Blogi, jota hän seurasi, kertoi sisustamisesta ja perhe-elämästä, hyvästä, toimivasta parisuhteesta ja kolmesta lapsesta. Kuvia oli paljon niin kodista, kesämökistä kuin matkoistakin. Ei hän tuntenut kateutta, ennemminkin vain sääliä naista kohtaan. Vaimon lähes järjetöntä sokeutta oli vaikea käsittää huolimatta siitä, että mies teki töitä, jossa joutui matkustamaan paljon ja olemaan usein myös öitä poissa kotoa. Eikö vaimo edes aavistanut mitään? Tai aavisti, mutta ei halunnut tietää? Itse hän ei enää jaksanut potea syyllisyyttä. Potekoon mies. Tämä sopi hyvin hänenlaiselleen ihmiselle, joka tarvitsi paljon omaa aikaa. Hän odotti jo kovasti

miestä, joka saapuisi taas illalla kuten oli tehnyt kymmenisen vuotta. 


© AilaKaarina


Viikon 49 Krapu, jossa otsikon kanssa oltava 100 sanaa sekä sanat järjetön, kertoa ja blogi (sanoja saa taivuttaa).

torstai 26. marraskuuta 2020

(Taianomainen yö paperilla)

 78. (Taianomainen yö paperilla)



Helmikuun lopun iltayö oli täynnä tähtiä. Ne loistivat syvällä kaikkeuden sylissä. Hän oli juuri aikeissa mennä sisälle, kun kuuli sen. Ääni leikkasi voimalla taivaan kaarta, singahti korkealle kuin nuoli kiiltävine kärkineen, viipyi hetken ja katosi. Oli täydellisen hiljaista, niin kuin kaikki hänessä ja hänen ympärillään olisi jähmettynyt niille sijoilleen ja odottanut milloin nuoli liitäisi uudelleen halki pimeyden. Pian se taas kiisi ilmassa. Sen kärki oli edellistä terävämpi, vahvempi, mutta pinta rosoisempi. Ja kaarena se lävisti 

kahdet sydämet; hän tunnisti sen kaikenja tunnusti sen kaiken: sydänyön yksinäisyydessä hiipi kettu. Sen huudossa kuului jälleen tuttu, elämää läpitunkeva kutsu. 


© AilaKaarina


Viikon 48 Krapu ja haastesanoina täytyy tekstissä näkyä sanat taianomainen, paperi ja hiipiä.


Ps. Huom! Kommenttinne näkyvät vasta kun olen ne hyväksynyt! Joskus vain kestää päiviä ennen kuin käyn sivuillani.

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Marraskuu

 77. Marraskuu



Marraskuu on kuukausista yksinäisin. Kukaan ei odota sitä, kaipaa, ei rakasta. Ei kukaan tarvitse sitä. Niin kuin se itsekin olisi hylännyt kaikki tarpeensa. Se itsessään oli vailla toivoa eikä siltä myöskään toivottu mitään. Paitsi, että häipyisi jo!”, tyttö kirjoitti päiväkirjaansa. Koulukaverit olivat

kotibileissä. Häntä ei oltu kutsuttu, mutta ei hän olisi mennytkään. Ei ollut mitään päällepantavaa eikä hän olisi kestänyt ilkkuvia, armottomia katseita vanhojen vaatteidensa vuoksi. Kuukausiin ei äiti ollut voinut antaa rahaa lapsilisistä kuin vain kaikkein tärkeimpiin ostoihin, kuukautissuojiin, joskus alusvaatteisiin. Nyt loppuivat lapsilisätkin, sillä hän oli täyttänyt 17 vuotta. Koulu oli lopetettava kevääseen. Jostain oli löydettävä töitä.


AilaKaarina 


Viikon 47 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat tarve, ilkkua ja armoton on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal