Kaipaus

61. Kaipaus

Hän avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet oven suuhun. Juuri tätä kotiin paluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta, rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti

           hän käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa sohvan suuntaan hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten hän tottuisi tähän hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissa oloon. Hän muisteli koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä etappiaan, vaikka se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä liittyi lääkäreihin ja hoitajiin koska sitä oli usein käytetty milloin mistäkin syystä eläinklinikalla. Varovasti hän siirsi katseensa sohvaan. Sen tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt sohvaa niin tyhjää.

© AilaKaarina

Viikon 7 (100 sanaa kera otsikon) Krapuhaaste avainsanoilla nurkka, sohva, huone.

Peruuttamaton

60. Peruuttamaton

Ei hän enää kesyyntyisi. Ei vaikka olisi tahtonut. Nyt

           hän olisi halunnut, vihdoinkin hän olisi halunnut kuulua johonkin, joillekin, jollekin. Saada turvaa toisesta, toisista; opetella toisten sääntöjä, kurkistaa toisten maailmoihin, liittyä toisten elämään, sukuun, uuteen ketjuun. Toiseen. Vai

                      pettikö hän itseään? Ajatus kauhistutti niin, että hän työnsi sen nopeasti pois. Mutta se palasi itsepintaisesti uudestaan ja hänen oli lopulta kysyttävä itseltään: oliko kysymys kesyttömyydestä vai ihan jostakin muusta? Pelosta? Arkuudesta? Vai vieläkin pahemmasta: jostakin syvällä olevasta kylmyydestä; kyvyttömyydestä rakastaa. Niin kuin hänelle olisi tapahtunut jotakin liian varhain, jotakin peruuttamatonta: häneen oli jäänyt kylmä aukko, joka imi itseensä kaiken lämmön.

© AilaKaarina

Viikon 2 Krapuhaasteet: avainsanoilla kesyttää, sääntö ja suku.

Mennyt maailma

59. Mennyt maailma

Vanha rakas levysoitin oli ollut hänellä 40 vuotta. Aikoinaan ystävä oli käynyt säännöllisesti huoltamassa sen, öljynnyt, vaihtanut nauhan ym. ja siksi soitin oli kestänyt ajat ja ikuisuudet. Mutta jo vuosia se oli ollut huoltamatta. Ystävä oli kadonnut jonnekin eikä hän ollut saanut aikaiseksi etsiä ketään toistakaan. Tekniikan maailma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä aivan toiseksi. Cd-levytkin alkavat olla vanhanaikaisia, hän ehti pohtia, kun ovikello soi. Hän riensi avaamaan oven, sillä huoltomies oli tulossa. Nuori mies vaihtoi ripeästi suihkun letkun. Vähän myöhemmin nainen

           katseli oven suussa kun nuorukainen kiljui riemusta kurkku suorana autossa odottavalle kaverilleen: – Katso mitä mä sain! DUALIN!

© AilaKaarina 

Viikon 50 Krapuhaaste sanoilla maailma, rakas ja avata. (100 sanaa otsikon kanssa.) 

Kravun vetäjinä Cara: http://caravaani.blogspot.com/ ja SusuPetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/

Sanat

58. Sanat

Puhelin soi. Anna oli laittamassa ruokaa. Hän työnsi kattilan levyltä sivuun. Radiossa soi vanha laulu, Brelin Ne me quitte pas. Hän juoksi vääntämään äänen hiljaisemmaksi ja vastasi puhelimeen. Hämmentyneenä hän tervehti miestä. – Anteeksi jos häiritsen, mutta halusin vain toivottaa hyvät joulut, Sauli sanoi. Anna kiitti ja toivotti samoin miehelle. Hiljaisuus. Sitten mies sanoi: – Anna, voisimmeko me yrittää vielä? Sydän löi ylimääräisiä lyöntejä. Vuoteen miehestä ei ollut kuulunut juuri mitään. Kyllä! Kyllä sinä häiritset, totta hitossa et nyt muuta teekään kuin häiritset! hänen teki mieli huutaa. Hän istahti keittiön pöydän ääreen suljettuaan puhelimen. Tuo laulukin vielä! Hän huomasi vapisevansa. Luoja, miten paljon hän oli joskus miestä rakastanut, koko nuoren sydämensä voimalla! Se rakkaus oli ollut kuin arvokkain helmiketju, niin kuin Brel laulussaan sanoi: Sauli oli antanut hänelle kastehelmet maasta, jossa ei satanut. Mutta entä nyt? Hän oli

           muutama kuukausi aiemmin tavannut toisen miehen. He suunnittelivat jo yhteistä tulevaisuutta. 

(Idea Brelin laulun sanoista: ”Moi, je t'offrirai / Des perles de pluie / Venues de pays où il ne pleut pas…”)

© AilaKaarina

Tunne

57. Tunne

Anna valvoi. Kello oli ohittanut ajat sitten puolen yön, mutta uni ei tullut. Hän oli odottanut Saulin soittoa, soitellut itsekin, mutta turhaan. Pettymys

           oli iso, vaikka ei ollutkaan ensimmäinen kerta, jolloin mies oli pettänyt lupauksensa. Hän sytytti valon ja kävi istumaan sängyn laidalle. Äkkiä hän vain tiesi sen, hiljaisuudesta, joka syöksyi koko hänen olemukseensa kuin jääkylmät vedet: Sauli oli jo lähtenyt. Ilmoittamatta, vaikka oli luvannut soittaa ennen lähtöään, oli luvannut sen myös tyttärelleen, joka ilta toisensa jälkeen oli kysynyt isäänsä. Hän muisti tytön sanat ja hänen silmänsä, kun tämä oli kerran sanonut: – Äiti, on niin pelottavaa kun on liian hiljaista.

© Ailakaarina

(100 sanan tarina + otsikko)

Onni

56.Onni

Oli sateinen syysilta, vanhat kengät, jotka hän oli vahingossa työntänyt jalkoihinsa tuntuivat heti märiltä, vaikka hän yritti kiertää lätäköitä. Mutta nyt ei mikään haitannut, ei hämäryys, ei illan varjot, ei mikään! Anna juoksi kassi kainalossa naapurin pihalle. Hän oli menossa yökylään parhaimman ystävänsä luo. Annika tuli avaamaan oven ja yhdessä tytöt menivät keittiöön, jossa Annikan äiti, isosisko ja isä istuivat pöydän ääressä rauhallisesti rupatellen. Ilta kuilui nopeasti.

           aivan liian nopeasti. Piti ehtiä tehdä niin paljon. Leikkiä tuhat leikkiä ystävän ihanilla leluilla. Huomenna kaikki muuttuisi taas ennalleen. Pelko, hämmennys ja huoli astuisivat illalla sisään ovesta isän avattua sen tultuaan kotiin.

© AilaKaarina

Viikon 45 Krapuhaasteeseen avainsanoilla märkä, muuttua ja yökylä.

Syli

55. Syli

Hän katsellee ikkunasta pihalla leikkivää tytärtään. Tämä kääntyy nopeasti portille päin. Ämpäri ja lapio lentävät klassisessa kaaressa maahan ja riemusta kiljuen tyttö juoksee isänsä syliin. Hänen mieleensä hiipii kolme tunnetta: ensin rakkaus, sitten haikeus ja lopuksi jotakin mustaa. Kateus. Hän tietää, että juostessaan isäänsä kohti 
           tytön luottamus on täydellistä. Ne kädet jotka häntä odottavat eivät petä. Ei tyttö voisi sellaista edes käsittää; koska sellaista ei ollut koskaan tapahtunut, sitä ei ole. Suunnaton hellyys täyttää naisen mielen. Mutta äkkiä hän tuntee itsensä enää vain surulliseksi. Kerran hänkin oli lapsena, vähän isompana, juossut äitinsä syliin oltuaan kuukauden erossa perheestään. Hänelle naurettiin.

© AilaKaarina


Krapuhaasteet: viikon 40 Krapu (100 sanaa otsikon kanssa) haastesanoilla surullinen, musta ja isä.