sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Suhteellista

 

72. Suhteellista



Hän oli valmis repimään hiukset päästään, niin vihainen, pettynyt, onneton ja surullinen hän oli. Kuinka monennen kerran hän taas turhaan tuijotti kelloa, odotti, odotti, valmiina, jalat kohti ulko-ovea! Viha laimeni vähitellen peloksi ja lopulta tutuksi tyhjyyden tunteeksi. Tänään ei ainakaan kannattanut toivoa soittoa, anteeksipyyntöä, selityksiä. Selittelyjä. Eikä mikään koskaan muuttuisi. Mies oli patologinen valehtelija. Niin paljon sentään hyvääkin löytyi, että hän oli kiintynyt mieheen. Ja kyllä hän tiesi, että todellinen syy miksi hän ei kyennyt päästämään irti oli ajatuskin yksinjäämisestä eron jälkeen. Jäätävä kylmyys työntyi heti luihin ja ytimiin asti. Alituinen pettyminenkin oli helpompi kestää, kauan sitten opittu taito.


© AilaKaarina



Viikon 39 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa, ja annetut sanat: valmis, repiä ja kello.

Lisää 100 sanan Krapuja löytyy osoitteesta SusuPetal | Krapuhaasteet

maanantai 14. syyskuuta 2020

Kissa

71. Kissa



He olivat tehneet pienen kävelylenkin. Kissa oli jälleen tekeytynyt vähän väliä kuolleeksi ja hänen piti useamman kerran ottaa se syliinsä, taluttaa koiraa toisella kädellä ja kantaa lopulta siinä kakkapussiakin. Pihalle saavuttuaan hän laski kissaan maahan ja erinomaisen elävänä se ryntäsi pensaaseen. Koira odotti rauhallisesti vierellä. Se oli jo 10-vuotias rhodesian ridgeback, jolle oli tärkeää lyhyet lenkit useasti päivässä. Vähitellen

           hän alkoi ihmetellä, kun kissan hihna ei liikkunut enää lainkaan. Hän alkoi vetää sitä itseään kohti, ja mitäpä sieltä tulikaan! Vain tyhjät valjaat. Olisihan hänen jo pitänyt se arvata. Hän lupasi vakaasti itselleen, että ei koskaan enää yrittäisi kouluttaa kissaansa.



© AilaKaarina



Otsikon kanssa 100 sanan viikon 38 Krapuhaaste avainsanoilla arvata, lupaus, koskaan (sanoja saa taivuttaa).

tiistai 8. syyskuuta 2020

Hajurako

 70. Hajurako



Hän astui huoneestaan tupatilaan ja kissa ampaisi sähäkkänä kiinni hänen farkunlahkeisiinsa. Aamusta iltaan Simba oli ollut tavallistakin tuitumpi, suorastaan jo ärsyttävä, vaikka hän yleensä suhtautui outoon kattiinsa huumorilla. Onneksi apu oli aina lähellä. Hänen tarvitsi vain huutaa koiraansa nimeltä ja tämä riensi vauhdilla sohvaltaan pelastamaan häntä ja pentu livisti, kuten aina, valonnopeudella tiehensä, jonnekin omista lepopaikoistaan. Häntä Simba ei totellut juurikaan, mutta Sarabin tarvitsi vain olla läsnä, niin kissa oli kuin pehmolelu! Nöyrän alamaisensa Sarabi toki hyväksyi, jopa sohvalle, mutta vain taakseen ja hajuraon päähän. Jos pentu yritti hissukseen hivuttautua lähemmäksi, koiran napakka murahdus lennätti sen vikkelästi takaisin lähtöruutuun.


© AilaKaarina





Viikon 37 100 sanan Krapuhaaste otsikon kanssa avainsanoilla pelastaa, paikka ja ärsyttävä.

(Kuvassa kissa sai vielä aivan alkuaikoina olla näin liki koiraa muutaman kerran. Mutta mitä isommaksi se kasvoi sitä isomman piti välinkin olla!)

torstai 3. syyskuuta 2020

Eläimet!


69. Eläimet!



Hän laski kissanpennun maahan. Koira, joka oli nuuhkinut sitä ensin ystävän sylissä, sitten hänen sylissään, siirtyi kissan luo ja alkoi nuolla sitä. Kissa kääntyi selin, ei vilkaissutkaan koiraa ja alkoi viihdyttää itseään nuolemalla etukäpäliään. Koira kiepautti pennun selinmakuulle ja nuoli sen mahaa. Nopeasti kissa teki kiepin ja oli uudestaan koivillaan jatkaen tassujensa nuolemista. Koiran pitkä kieli lipoi pentua kunnes se oli kauttaaltaan märkä. Kaikki taitaa sittenkin onnistua, hän ajatteli helpottuneena, vaikka monet ystävät ja tutut olivat varoitelleet häntä ottamasta kissanpentua, koska hänellä oli rhodesian ridgeback. He olivat olleet varmoja, ettei jo 8-vuotias synnyttämätön koira kissaa hyväksyisi. Ja vielä leijonakoira!

© AilaKaarina



Viikon 36 Krapuhaaste avainsanoilla uudestaan, maa ja viihdyttää. 100 sanaa otsikon kanssa. Muita kraputarinoita löytyy täältä: 





Alin kuva on hetkestä, jolloin laskin kissan maahan. Ylin kuva on otettu seuraavana päivänä. Koira, Sarabi, seurasi kissaa kuin varjo ja valvoi Simba-kissan unta 💗. Jos Sarabi torkkui, sai pieninkin kissan liikahdus sen heti valppaaksi. Valitettavasti kamera oli huono ja näistä hetkistä on jo kymmenisen vuotta.

perjantai 28. elokuuta 2020

Ensimmäinen yö

68. Ensimmäinen yö



Häntä paleli. Huone oli pimeä, mutta silmät olivat jo tottuneet siihen ja hän erotti huonekalujen ääriviivat. Hän oli aiemmin illalla hakenut viimeiset tavaransa miehen luota, joitakin vaatteita ja varakengät. Olo oli yhtä aikaa helpottunut ja surullinen. Tyhjä. Vihdoin hän oli kyennyt lähtemään suhteesta, joka ei enää antanut mitään. Miten hänellä oli kestänyt niin kauan tajuta miehen alkoholismi? Ja mikä oli saanut hänet sietämään miehen järjetöntä mustasukkaisuutta? Hän veti peiton tiukemmin ympärilleen. Ensimmäinen yö
          yksin. Tällaistako se on? Nukahtaa ilman toisen ihon lämpöä; kylmyyttä johon ei mitkään peitot auttaisi. Hän yritti olla ajattelematta tulevia öitä. Hän yritti olla ajattelematta.

© AilaKaarina

(Sadan sanan tarina otsikon kanssa)

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Tuoksu



67. Tuoksu



Hänen viimeinen intohimonsa. Viimeinen syli. Viimeinen muisto. Tulisiko ketään enää? Näin hän oli ajatellut joka kerta suhteen päättyessä. Aina oli kuitenkin tullut joku. Siitä piti huolen nuoruus, elinvoima, luonnollinen tarve liittyä. Hän ei totisesti kuulunut niihin onnellisiin tai onnettomiin, joille riitti yksi ja sama ”kunnes kuolema erottaa”. Ja jälleen hän oli ihastunut. Mutta taas
           se kumma tunne, levottomuus, melkein ahdistus hiipi hiljalleen koko olemukseen. Mikä häntä vaivasi? Oli pakko nousta ylös, kävellä huoneesta toiseen. Oli pakko päästä ulos. Ei, ei se ole hän! Kadulla
                      vastaan käveli mies, katsoi häntä suoraan silmiin; katseessa oli jotakin tuttua, mutta hän oli varma ettei ollut nähnyt miestä aiemmin. Hän muisti. Samoin häntä oli joskus katsonut toinen mies, toisessa kaupunginosassa, pitkään, kiinteästi, tutkivasti, lempeästi. Mutta silloin oli ollut liikaa välimatkaa, hän ei aistinut muuta kuin katseen. Tällä kertaa oli muutakin, niin läheltä he ohittivat toisensa. Hän päätti soittaa miehelle, jota ei halunnut enää tavata ja kertoa sen rehellisesti. Mitä hän sanoisi, miten selittäisi, ettei mikään partavesi tai deodorantti auta.

© AilaKaarina

maanantai 24. elokuuta 2020

Tout va bien (Kaikki on hyvin)



66. Tout va bien (Kaikki on hyvin)



Hän oli juonut. Taas, tänäänkin. Ei paljon ja vasta illalla. Hyvää luomupunaviiniä, maukasta, suloisen hyvää. Se auttoi kestämään yksinäiset illat. Vihdoinkin hän oli saanut itkettyä. Kyyneleet olivat tunnustus. Pienessä hiprakassa ei jaksanut enää valehdella vanhoja fraaseja, kyllä minä jaksan, kyllä minä selviän ja kaikkea sitä samaa. Ei hän jaksanut. Ei hän pian enää edes välittäisi. Loputon urheus tympäännytti. Ja kuitenkin kaikki oli ihan hyvin, ja maailmanlaajuisesti katsottuna suorastaan loistavasti. Hänellä oli koti, viihtyisä sellainen, työ jota hän rakasti, lapset joita hän rakasti ja jotka rakastivat häntä ja hänellä oli ystäviä. Hän oli terve. Hänellä oli harrastuksia, paljon. Kaikki siis oli ihan helvetin hyvin. Tämä oli vain first world problem. Koska kaikki oli hyvin. Niin hyvin, että itketti.

© AilaKaarina