Rakkauden vihi

 157. Rakkauden vihi

Nuorena sitoutuminen oli ollut mahdotonta. Oli täytynyt saada kulkea omia polkuja. Jos oli tuuria, saada nuuhkaista ohimennen jotakuta. Aikoinaan hän oli tuntenut olleensa enemmän eläin kuin ihminen. Kettu: puhdas, viaton niin kuin vain eläin voi olla. Ominaistuoksut ja hajut olivat olleet avain. Kaikkeen. Nuorempana

hän oli rakastanut sinistä, kun ei muuta voinut, kaikkea maailman sinistä. Eritoten sinisiä miehiä. Mutta kaikki siniset tuoksuivat samalle. Syvälle, suurelle murheelle. Nyt

hän tiesi, ettei hän miehestä, tästä miehestä pääsisi noin vain eroon. Hän rakasti. Kun ei muuta voinut. Jälleen hän nuuhki. Oliko 

hän vihdoin päässyt uudelle polulle? Alulle. Rakkauden keväänvihreyttä tuoksuville niityille.

© AilaKaarina

Viikon 19/2023 Krapu, kevään viimeinen. Kuvahaaste. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Tavallaan ympyrä sulkeutuu, sillä kaikki, siis Pienten tarinoiden kirjoittaminen alkoi Sinisestä ketusta v. 2017 jo haudatun Runotorstain haasteeseen Sininen

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

Älä tule paha päivä, tule hyvä päivä!

 156. Älä tule paha päivä, tule hyvä päivä!

Satoi kaatamalla. Ei siis pihalle tai läheiseen puistoon edes happihyppelylle! Hän oli yksin ryhmänsä lapsiporukan kanssa. Työkaverit olivat sairaana. Ainuttakaan sijaista ei oltu saatu.

‒ Hei murut, tehdäänkö hyvä päivä?

Huutokuoro: ‒ Joo, tehdään!

‒ Ok, mutta mä tarvitsen siihen teitäkin!

PikkuVauhtiJengi pyöritti silmiään.

‒ No niin murut, ruvetaanko tanssimaan?

‒ Joo, kuului kuin yhdestä suusta.

Siispä lepohuoneeseen, lasten rocklevy pyörimään ja tanssimaan! Pienen maanalisen armeijan valtava energisyys purkautui liikkeeseen, oman kehon tuntemuksiin. Nauru raikui. Hän otti kännykkäkameralla kuvia lasten kasvunkansioihin. Tänään

lastentarhanopeylipäällikön ei tarvinnut huudahtaa: ‒ Armahaiset, täytyykö mun seuraavaksi näyttää teille kauniit, mutta tehokkaat kitarisani? Haluatteko nähdä?

© Ailakaarina

Viikon 18/2023 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä (taivuttaa saa) ovat: puisto, jengi, kamera. Kravun emäntänä on SusuPetal 

SusuPetal

Unisatukirjan jälkeen

 155. Unisatukirjan jälkeen

‒ Älä sitten koske mun vauvaani, kun se nukkuu nyt, sanoi 5vee lähtiessään käymään vessassa lastenhoitajan ja toisen lapsen kanssa.

‒ En koske, lupasi lastentarhanope.

Hetken kuluttua 5vee pujahti sänkyynsä. Jotta ei normiriehuminen alkaisi, lto kuiskasi nopeasti:

‒ Ota varovasti vauvasi nyt kainaloosi ja käy nukkumaan.

‒ Mitä varten se pitää ottaa varovasti?, kysyi 5vee.

‒ Siksi, kun vauvoja pitää kohdella varovasti. Siis hellästi ja nätisti.

‒ Mitä varten?

‒ Kun vauvoja pitelee sylissä hellästi, niistä tulee kivoja aikuisia.

‒ Ai. Selvä. Mutta ota sä nyt tää mun vauva syliisi ja paijaa sitä.   

‒ Sopii.

‒ Kiva.

Hetken pyöriskeltyään 5vee nukahti.

Viikkoon ei vallaton unipupu lennellyt pitkin seiniä.

Viikon 16/2023 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa on oltava

tekstissä: viikko, vauva, kirja (sanoja saa taivuttaa). Krapua emännöi

SusuPetal 

SusuPetal

© AilaKaarina

Erakko

 154. Erakko

Marcus astui ravintolan tuulikaapista sisään. Se oli pieni lähiökuppila, jossa hän silloin tällöin piipahti. Hän käveli ikkunan lähellä olevan korkean pöydän, lempipaikkansa ääreen. Pöydän vieressä olevalla ainoalla jakkaralla istuessaan hän oli useimmiten saanut rauhassa viettää aikaansa, kenenkään häiritsemättä. Hän oli opetellut viihtymään omien ajatustensa kanssa. Mutta kotoa oli välillä päästävä pois, katsomaan, näkemään toisia. Ihmisiä! Marcus katseli ikkunasta ulos, samasta, josta oli katsonut ulos niin tuhannen kertaa, siltä se ainakin tuntui, mieli täynnä surua. Jälleen olisi palattava tyhjään kotiin. Yksinäisyyden yksinäisyydestä yksinäisyyksien yksinäisyyksiin, hän hoki hiljaa mielessään, moneen kertaan. Tulisiko koskaan päivää, jolloin hän voisi hyvästellä nämä yksinäisyyden sijamuodot?

AilaKaarina

Viikon 13/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat hokea, tuulikaappi ja sijamuoto on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Ukin taidonnäyte

153. Ukin taidonnäyte

Viljami piti meteliä rakentaessaan legoilla, mutta se ei vieressää istuvaa Vilmaa häirinnyt. Läppärillä häärivillä serkuksillakin oli tasokkaat vastamelukuulokkeet. Musiikkia saattoi kuunnella volyymilla, josta ei aiheutunut vaaraa kuulolle. Samassa Anna-mummi huuteli lapsia syömään. Serkukset kipittivät vauhdilla alakertaan. ‒ Nam, hihkui Viljami, ‒ perunamuusia ja lihapullia! Tyttöjä nauratti. ‒ Sä näytät samalta nyt kuin se hymiö, jolla silmien kohdalla on tähdet, nauroi Alma. Anna ja Erik

olivat ruokailun ajan läsnä, mutta olivat päättäneet syödä vasta lasten jälkeen keittiön ahtauden vuoksi. Ruokailun päätyttyä ukki kysyi: ‒ Miltäs ne kasvispullat maistuivat? ‒ No, olipas harhautus, en olis kyllä älynnyt! Mä luulin niitä ihan oikeiksi lihapulliksi, nauroi Viljami.

© AilaKaarina

Viikon 12/2023, otsikon kanssa 100 sanan Krapu ja sanat harha, hymiö ja äly on oltava tekstissä (saa taivuttaa). Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

 

Oi, vanhuus!

 152. Oi, vanhuus!

En kaipaa nuoruutta,

en unohduksen kirurgialla

sileää elämää kasvoilleni takaisin.

Haluan nähdä

valinnat,

jotka tein,

jätin tekemättä

ja ne, 

jotka vielä voin valita

Runo sai hänet mietteliääksi. Nuorena häntä oli usein sanottu kauniiksi. Vanhat miehet olivat huudelleet perään, mutta eivät nuoremmatkaan olleet käyttäytyneet juurikaan fiksummin. Hän oli oppinut peittämään vartalonsa pitkillä suorilla mekoilla tai löysillä puseroilla. Kauneus oli ollut taakka. Vieläkin kiukutti, kun hän muisti erään miehen sanat: ”Etkö sä edes tajua miltä näytät?” Saman tien hän purskahti raikuvaan nauruun taputtaen hellästi ryppyisiä poskiaan. Enää ei tarvinnut

väistää kuolaavia katseita. Ei muka vahingossa hiplaavia sormia, luikertelevia salamannopeita käärmeenpoikasia!

© AilaKaarina

Viikon 11/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kera. Nyt kuvahaaste kahdesta kasvopatsaasta. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Mummilassa

 151.Mummilassa

Talossa aherrettiin. Erik rakasti kokkaamista ja hääri keittiössä. Välillä hän tiskasi astioita pois tieltä ja jatkoi taas ruoan laittoa. Anna siivosi vinttiä. Edellisenä päivänä oltiin yhdessä puunattu alakerta, sillä lapsenlapset olivat tulossa kyläilemään. Samana iltana

oli ukille sattunut vahinko. Hän ei viihtynyt ravintoloissa, mutta toisinaan maistui toki viini, jokunen lasillinenkin, joskus myös oluttuopillinen, varsinkin siivouspäivinä. Hän oli istuskellut vintissä radiota kuunnellen, lähtenyt laskeutumaan portaita alakertaan ja kompastunut omiin koipiinsa. Pää oli iskeytynyt kaiteeseen. Ohimossa olisi pian komea mustelma. ”Idioottihan mä olin, kun en ollut varovaisempi tuopillisen juotuani”, oli mies huokaissut vaimolleen, joka oli hoitanut kuhmua kylmään veteen kastetulla tiskirätillä.

© AilaKaarina

Viikon 10/2023 Krapu, 100 sanaa otsikkoineen ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: idiootti, mustelma, ravintola. Krapua vetää SusuPetal