Erakko

 154. Erakko

Marcus astui ravintolan tuulikaapista sisään. Se oli pieni lähiökuppila, jossa hän silloin tällöin piipahti. Hän käveli ikkunan lähellä olevan korkean pöydän, lempipaikkansa ääreen. Pöydän vieressä olevalla ainoalla jakkaralla istuessaan hän oli useimmiten saanut rauhassa viettää aikaansa, kenenkään häiritsemättä. Hän oli opetellut viihtymään omien ajatustensa kanssa. Mutta kotoa oli välillä päästävä pois, katsomaan, näkemään toisia. Ihmisiä! Marcus katseli ikkunasta ulos, samasta, josta oli katsonut ulos niin tuhannen kertaa, siltä se ainakin tuntui, mieli täynnä surua. Jälleen olisi palattava tyhjään kotiin. Yksinäisyyden yksinäisyydestä yksinäisyyksien yksinäisyyksiin, hän hoki hiljaa mielessään, moneen kertaan. Tulisiko koskaan päivää, jolloin hän voisi hyvästellä nämä yksinäisyyden sijamuodot?

AilaKaarina

Viikon 13/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat hokea, tuulikaappi ja sijamuoto on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Ukin taidonnäyte

153. Ukin taidonnäyte

Viljami piti meteliä rakentaessaan legoilla, mutta se ei vieressää istuvaa Vilmaa häirinnyt. Läppärillä häärivillä serkuksillakin oli tasokkaat vastamelukuulokkeet. Musiikkia saattoi kuunnella volyymilla, josta ei aiheutunut vaaraa kuulolle. Samassa Anna-mummi huuteli lapsia syömään. Serkukset kipittivät vauhdilla alakertaan. ‒ Nam, hihkui Viljami, ‒ perunamuusia ja lihapullia! Tyttöjä nauratti. ‒ Sä näytät samalta nyt kuin se hymiö, jolla silmien kohdalla on tähdet, nauroi Alma. Anna ja Erik

olivat ruokailun ajan läsnä, mutta olivat päättäneet syödä vasta lasten jälkeen keittiön ahtauden vuoksi. Ruokailun päätyttyä ukki kysyi: ‒ Miltäs ne kasvispullat maistuivat? ‒ No, olipas harhautus, en olis kyllä älynnyt! Mä luulin niitä ihan oikeiksi lihapulliksi, nauroi Viljami.

© AilaKaarina

Viikon 12/2023, otsikon kanssa 100 sanan Krapu ja sanat harha, hymiö ja äly on oltava tekstissä (saa taivuttaa). Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

 

Oi, vanhuus!

 152. Oi, vanhuus!

En kaipaa nuoruutta,

en unohduksen kirurgialla

sileää elämää kasvoilleni takaisin.

Haluan nähdä

valinnat,

jotka tein,

jätin tekemättä

ja ne, 

jotka vielä voin valita

Runo sai hänet mietteliääksi. Nuorena häntä oli usein sanottu kauniiksi. Vanhat miehet olivat huudelleet perään, mutta eivät nuoremmatkaan olleet käyttäytyneet juurikaan fiksummin. Hän oli oppinut peittämään vartalonsa pitkillä suorilla mekoilla tai löysillä puseroilla. Kauneus oli ollut taakka. Vieläkin kiukutti, kun hän muisti erään miehen sanat: ”Etkö sä edes tajua miltä näytät?” Saman tien hän purskahti raikuvaan nauruun taputtaen hellästi ryppyisiä poskiaan. Enää ei tarvinnut

väistää kuolaavia katseita. Ei muka vahingossa hiplaavia sormia, luikertelevia salamannopeita käärmeenpoikasia!

© AilaKaarina

Viikon 11/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kera. Nyt kuvahaaste kahdesta kasvopatsaasta. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Mummilassa

 151.Mummilassa

Talossa aherrettiin. Erik rakasti kokkaamista ja hääri keittiössä. Välillä hän tiskasi astioita pois tieltä ja jatkoi taas ruoan laittoa. Anna siivosi vinttiä. Edellisenä päivänä oltiin yhdessä puunattu alakerta, sillä lapsenlapset olivat tulossa kyläilemään. Samana iltana

oli ukille sattunut vahinko. Hän ei viihtynyt ravintoloissa, mutta toisinaan maistui toki viini, jokunen lasillinenkin, joskus myös oluttuopillinen, varsinkin siivouspäivinä. Hän oli istuskellut vintissä radiota kuunnellen, lähtenyt laskeutumaan portaita alakertaan ja kompastunut omiin koipiinsa. Pää oli iskeytynyt kaiteeseen. Ohimossa olisi pian komea mustelma. ”Idioottihan mä olin, kun en ollut varovaisempi tuopillisen juotuani”, oli mies huokaissut vaimolleen, joka oli hoitanut kuhmua kylmään veteen kastetulla tiskirätillä.

© AilaKaarina

Viikon 10/2023 Krapu, 100 sanaa otsikkoineen ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: idiootti, mustelma, ravintola. Krapua vetää SusuPetal

Pakkomielteisesti väärään suuntaan

 150. Pakkomielteisesti väärään suuntaan

Verhot heiluivat. Jälleen nainen vahti pihan tapahtumia. Nyt hän huusi rumasti lapselle avatusta ikkunastaan, komensi pojan pois pensaikosta, jonne pallo oli vierähtänyt. Sitten olikin päivittäisten kiikareitten vuoro. Niillä näkisi hyvin katutason Heleniuksen asuntoon. Siellä se mies varmasti taas kulki! Huomenna hän tekisi ilmoituksen Kelaan, että taas yksi yksinhuoltajaäiti sai väärin perustein asumistukea. Helenius oli sanonut, että miehellä oli oma asunto ja että olivat vasta tutustuneet. Höpö höpö. Yksinhuoltajanaiset valehtelivat aina, se oli varmaa! Ovikello

soi. Kaksi siviilipukuista poliisia, mies ja nainen esittelivät itsensä, näyttivät korttinsa. Lähtivät asiansa kerrottuaan, osaa ottaen, syvästi pahoitellen. Ainut tytär oli tehnyt itsemurhan.

© AilaKaarina

Viikon 9/2023 Krapu. 100 sanaa otsikko mukaan lukien ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tarinassa: katutaso, pakkomielteinen, verho. Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

”Giljotiini, giljotiini, huishuishuis”

 En saa tekstiä samankokoiseksi vaikka kuinka yritän. Harmittaa, kun en itse halua korostaa mitään.

149. ”Giljotiini, giljotiini, huishuishuis”,

hoilasi tyttö ja kohotti viinilasin huulilleen. Enää ei ahdistanut kuten tovi sitten. Juomalaulu oli Osamu Dazain kirjasta ”Laskeva aurinko”. Se ja ”Ei enää ihminen” olivat merkinneet hänelle vuosia kuin Raamattu uskovaisille. Ilta

oli edennyt pitkälle, valot syttyneet katulamppuihin. Koteihin. ‒ Tivolien valot, vain telttojen tilalla talot, tyttö lausui ystävälleen hymähtäen pikku runolleen. ‒ Mä ainakin olen erään tivolin tuotos, sen marionetti, naruista liikuteltava nukke. Miten jaksaa elää, kun kaikki näyttää toivottomalta?, hän jatkoi. ”Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä”, hän lainasi Dazaita, tarttui lasiin, joi tummanpunaista viiniään vauhdilla kuin viimeistä ehtoollistaan. Juomaa valui yli suun. Puseron etumuksessa se näytti verijanalta.

© AilaKaarina

Viikon 7/2023 Krapu annetuilla kolmella sanalla, joita saa taivuttaa: telttailu, giljotiini, syttyä. 100 sanaa kera otsikon. Krapua vetää SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

(Lainaus on Osamu Dazain kirjasta Laskeva Aurinko, joka kokonaisuudessaan on näin: Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä, jonka edessä voi vain huohottaa pelosta.)

Mielen kalterit

 148. Mielen kalterit

Mies lupasi tulla, ei tullut. Lupasi olla, jäädä yöksi, lähti kesken yhteisen illan. Valehteli kaiken, kaiken. Vähitellen naisen ystävät sanoivat yksi toisensa perään lähes samoilla sanoilla: - Etkö sä näe mikä rotta tuo mies on? Jätä jo hänet. Mutta kolme vuotta hän sulki maailman itseltään. Sieti valheet, petetyt lupaukset, sekavat selitykset. Ne valuivat kuin suihkuvesi suljettujen silmien ja kuurojen korvien yli. Uskoi, hampaat irvessä, silmät kyynelissä.

Eron jälkeen hän kirjoitti haikeana runon:

Hän kulki miten tahtoi

tuli ja meni

kunnes ei enää palannut

ja minä katsoin vaiti

väsynyttä sydäntäni

Mutta yhä saatan ymmärtää

miten syvästi voi raskas

kevyttä kaivata

© AilaKaarina 

Viikon 6/2023 Krapu, kuvahaaste: 

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal