176. Sinua minä ajattelen,
kuinka sinä rakastitkaan olla siinä, sen pyöreän pöydän ääressä ja katsella ikkunasta ulos. Puita. Ja ajatella kaikkea sitä minkä elämä eteesi asetti. Ja sinä olit onnellinen. Onnellinen sillä tavalla kuin yksinäisyyttä, omaa tai toisen, kunnioittava ihminen on. Siten kuin yksinäisyytensä aikaa sitten hyväksynyt ihminen on. Sillä eihän se muutu. Ei silloinkaan,
kun löysit vierellesi ihmisen, jota rakastit. Se oli hetken poissa, antoi sinun olla. Nauttia. Ja kun se palasi, se otti sinua olkapäistä kiinni, katsoi silmiin sanoen: ‒ Tapahtuipa mitä tahansa, minä en sinua hylkää.
Siinä sinä rakastat olla, sen yksinäisen pienen pöydän ääressä ja katsella ikkunasta puita.
© AilaKaarina
(Jälleen tahaton fontin koon muuttuminen)
Viikon 12/2024 Krapu, nyt kuvahaaste. 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoaa SusuPetal
https://susupetalsanat.wordpress.com/