Kevätjuhlan jälkeen

 217. Kevätjuhlan jälkeen

”And they always remember the best teacher in the world Thank you very very much for your kindness, for your experience, for your fair teaching, for your big heart!”

Kirjekortin sanat saivat kyyneleet silmiin. Hän oli tullut kotiin päiväkodista lahjakantamukset mukanaan, kukkia, itsetehtyjä lahjoja, kortteja ja halausten määrä yhä kuin kaulaan kiedotut helminauhat. Anna muisteli

lasten riemua heidän esittäessään keppiteatteriesityksen Lumikki ja kahdeksan kääpiötä. Sadun uusi versio, sillä lasten omien sanojen lisäksi oli heidän itse osittain valmistamissaan kääpiöissä yksi lisää esittäjien määrän mukaan. Oltiin harjoiteltu tosissaan pitkin kevättä mutta ei ikinä tuskanhiki hiuksista valuen, vaan leikkimielellä, iloiten, nauraen.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 6/2026, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut sanat, joita saa taivuttaa, ovat uusi, tuskanhiki, kietoa. Kravun tarjoaa SusuPetal  

SusuPetal

Kukat

 216. Kukat

Nuorempana kukat eivät kiinnostaneet ja jos joku kukkaressu eksyi hänen kotiinsa, sitä odotti varma kuolema, joko kuivuuteen tai märkyyteen. Ensimmäinen oma koti opiskelija-asunnon jälkeen täyttyi kuitenkin vähitellen kasveista. Varsinkin lasten syntymän jälkeen tuntui luonnolliselta kasvattaa kukkia, hoitaa ja helliä niitä siinä sivussa lasten hoidon ja hellimisen kera. Koti oli valoisa,

se näytti parhaimmillaan viidakolta isoine huonekumipuineen, palmuineen ja muine ruukkukasveineen, joita oli lattioilla, tasoilla ja amppeleissa ikkunoiden edessä. Lasten 

lähdettyä omilleen hänkin muutti pienempään asuntoon. Se oli puiden ympäröimä kaksio, johon hän kiintyi heti vaikka siellä ei luonnonvalo viihtynytkään.

Oli hämärää, hiljaista. Lasten äänet olivat poissa. Kukat kuihtuivat pois.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 5/2026. 100 sanaa otsikko mukaan lukien. Kuvahaaste (kuva Caralta). Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Kierros vain

 215. Kierros vain

Oli tilinteon aika. Nainen tuijotti peilistä uupunutta olemustaan. Ainako

hän löytäisi vain nuo psyykeltään lamaantuneet miehet, jotka eivät koskaan olleet varsinaisesti pysähtyneet pohtimaan omaa elämäänsä, motiivejaan, itseään, vaikka olivat varmasti joskus tunteneet sisimmässään nuo pienet, tykyttävät elämän siemenet? He olivat kieltäneet ne yksi toisensa jälkeen ja niin

ne sulkeutuivat, kuihtuivat ja sammuivat, tähtivauvat, syntymisen alkupimeään.

Vai olivatko useimmat yli keski-iän saavuttaneet miehet tällaisia? Kykenemättömiä katsomaan itseään? Parasiittejä? ‒ kun hänenlaisensa tupsahtivat heidän elämäänsä ja saivat vähitellen jo lähes kuolleet alkiot heräämään uuteen toivoon, kasvuun! Niin syvä, hehkuva, niin tarttuva oli hänenkaltaistensa rakkaus elämää kohtaan ‒ ­

ja taas hän oli tässä.

© AilaKaarina

100 sanan tarina, vko 1/2026

Erilaisia jouluja

 214. Erilaisia jouluja

Emilia tuli keittiöön ja laittoi Alman istumaan syöttötuoliin voidakseen itsekin tehdä jotakin Istvanin apuna tämän ruvetessa kattamaan joulupöytää. Isommat lapset olivat huoneissaan ja odottivat innolla ruokailua ja joululahjoja.

”Aterian jälkeen avataan lahjapaketit, pussit ja purnukat ja nautitaan joulurauhasta”, sanoi Istvan hymyillen asetellessaan astioita ruokailuvälineineen pöydälle. ”Muuten, kuulin uutisissa, että tuolla viereisen aurinkokunnan planeetalla, Telluksella, on ollut tavattomasti poliisivoimilla töitä, jopa ihan ennen sangen sivistyneessä Suomessakin, poliisin kotikäyntejä; riitoja, masennusta, toivottomuutta, työttömyyttä, lapsilla nälkää ja puutetta! Hallitus jakaa rahaa vain varakkaille ja vie köyhemmiltä kaiken! Muutenkin kuulostaa aika rasistiselta touhulta.”

”Järkyttävää, että hallitus leikkii jo lasten terveydellä!” vastasi Emilia.

© AilaKaarina

100 sanan tarina, vko 52/2025.

(Nopeiden käänteiden väkenä he ehtivät jouluaattona vähän jopa muuttaa parin huoneen huonekalujen paikkoja... ;)

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/jouluksi-kotiin.html, osa 3

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/joulu-minimaassa.html, osa 4

Joulu Minimaassa

 213. Joulu Minimaassa

Emilia ja Istvan olivat sopineet, että Emilia hoitaa pienemmät lapset silloin, kun Istvan häärii keittiössä. Mies oli aina tykännyt ruoanlaitosta ja nyt suurperheen isänä hän ilokseen sai melkein asua pannujen ja patojen ääressä. Pöydät notkuivatkin ruokia ja herkkuja.

Kuusen ympärillä oli lahjat odottamassa, mutta ensin syötäisiin. Aiemmin Istvan oli lasten kanssa tehnyt piparkakkutalon, oltiin leivottu pipareita ja joulutortut odottivat uuniin pääsyä. Adele kipaisi hakemassa keittiöstä ison piparikulhollisen, kun teki mieli makeaa.

”Isä kertoi juuri, että jossakin siellä toisessa ulottuvuudessa ei kuulemma saisi syödä makeaa liikaa, menee hampaat, terveyskin eikä varsinkaan ennen ruokaa, menee nälkä! Ihan hölmöä”, sanoi Adele.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 50/2025. Nyt aiheena JOULU. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

(Tein kuvakaappauskuviksi, joten ovat pieniä kuvia, mutta kun tuli ihan liikaa...)

Emilian perhe, aiemmat osat:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/jouluksi-kotiin.html, osa 3

Jouluksi kotiin

212.  Jouluksi kotiin

Emilia oli vihdoin päässyt kaksosten, Vilman ja Aarnin sekä Alma-taaperon kanssa kotiin. Remontti oli kesken mutta jäljellä oli vain pienempää laittamista, josta pystyttiin selviytymään ihan omin voimin, sillä Istvan oli taitava käsistään. Kun jälleennäkemisen riemusta oltiin selvitty tavalliseen arkeen, ruvettiin vähitellen valmistautumaan joulun aikaan. Koska isommat lapset olivat lähdössä joululomaksi mummilaan, oli lapsista varsinkin joulukuusen koristelu tärkeää tehdä ajoissa. Emila

katseli perhettään, joka oli yllätyksenä kasvanut kaksilla kaksosilla! Lapsia oli nyt seitsemän! Mutta olihan tästä selvittävä. Häntä hymyilytti, heidän seitsemän ihanaa kääpiötä! Onneksi oli Anna-äiti ja Erik auttamassa. Kuin sadun Lumikki prinsseineen, aina ovet avoinna, valmiina koppaamaan syliin.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 48/2025, 100 sanaa kera otsikon ja nyt aihekrapu: KIITOLLISUUS. Krapua emännöi SusuPetal  https://susupetalsanat.wordpress.com/

Emilian perhe, aiemmat osat:
https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

 

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/03/vanhoista-tarinoista-muokattu-100-sanan.html

 

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan Krapuhaasteisiin:

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/08/hylatty.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/07/deja-vu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/lapsuuden-joulut.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/tunnistettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/09/kaukaa-katseltua.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/rakkaus.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/sivullinen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tout-va-bien-everything-is-all-right.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/ensimmainen-yo_92.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/04/takatalvi.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tuoksu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-punainen.html