Kaksoissisar

 230. Kaksoissisar

Kaksi sydäntä sykki niin samaan tahtiin, että vain yhden isokokoisen lapsen odotettiin syntyvän. Maailmaan tultiin etuajassa, niin oli kiire päästä täyselävien kirjoihin. Kun sisko lähti

ennen häntä, nainen kuuli ja näki miten oma sydän sirpaloitui puolikkaaksi. Hetken sekin oli kuin autiomaa. Hän kirjoitti: ”Minä kerään siihen

kaikki muistot, kaiken sen kauniin, valon, kaiken rakkauden. Kannan niitä oman elämäni loppuun asti. Minun aikani koittaessa

tuon ne sinulle. Katselemme niitä yhdessä, nauramme ja ehkä itkemmekin vähän, kuljemme jälleen käsi kädessä niin kuin lapsina kuljimme. Tuomme avun toisillemme, seikkailemme taas nuoruutemme veikeät vuodet, kannamme vanhenemisen vastuun. Nauramme, ehkä vähän itkemmekin, täysin sydämin.”

© AilaKaarina

100 sanaa sisareni muistolle.

Kömmähdys Onnentuvassa

 229. Kömmähdys Onnentuvassa

Se

Elina ja Venla potivat koko aamun vatsakipuja. Minimaailmassa, oman aurinkokuntamme viereisessä aurinkokunnassa pienellä Miniplaneetalla kaikki on mahdollista, jopa karamellien ahtaminen aamupalaksi – mutta liika on sielläkin liikaa! Anna-mummi oli hoitanut pikkupotilaita ihmelääkkeillään. Sellaisia tarvittiin harvoin mutta varalla niitäkin piti olla. Anna oli nyt päättänyt, että kauppareissulla toki voidaan ostaa jäätelöä mutta tytöt saisivat syödä ne vasta lounaan jälkeen. Päätös tuotti hänelle melkein tuskaa, koska hän oli aivan mahdottoman kiltti ihmisfiguuri.

Tytöt oppivat nyt jotakin tärkeää. Se oli uusi etappi heidän kehitys- ja kasvupolullaan: Kaikella on rajansa, aikansa ja paikkansa täälläkin, vaikka Minimaailma onkin hyvin erilainen kuin vähemmän kehittynyt Tellus.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 35/2026, 100 sanan otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa (saa taivúttaa omassa sanaluokassaan) ovat nyt: tuska, etappi, jäätelö. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal ja jälkimmäisen blogissa löytyy lisää krapuja: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/23/mummot/

Kaivattu herkkuhetki

 228. Kaivattu herkkuhetki

Elina ja Venla olivat mummilassa kesälomaa viettämässä Ranskassa, Normandiassa. Ukin kanssa käytiin kaupassa ja tytöt saivat valita jäätelötötteröt. Mutta kylmäkassiin tötteröt työnnettiin. Oltiin sovittu, tosin ukin päätöksellä ja ennen kaikkea mummin käskyllä, että jäätelöt syötäisiin vasta mummilassa lounaan jälkeen.

Pienen kyläkaupan nimi oli L’Étape, jonka tytöt tiesivät tarkoittavan etappia. Siellä myytiin kaikkea mahdollista muutakin kuin ruokaa. Mutta tyttösten mielestä parasta oli L’Étapen isot karkkihyllyt sekä runsas jäätelötarjonta.

Ja vihdoinkin, ikuisuudelta kestäneen ajan jälkeen, tytöt istuivat vintissä ja repivät vauhdilla tötteröistä suojapapereita. Se oli jo toinen ihan liian pitkä odotusaika! Vain tuleva nautinto korvaisi kaiken, melkein tuskaa tuottaneen viivytyksen.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 35/2026, 100 sanan otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa (saa taivúttaa omassa sanaluokassaan) ovat nyt: tuska, etappi, jäätelö. Kravun tarjoavat Cara ja Susupetal ja jälkimmäisen blogissa löytyy krapuja lisää: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/23/mummot/

Onnentupa-tarinoita löytyy linkeistä mutta ovat itsenäisesti luettavia, eivätkä siis varsinaisia jatkokertomuksia.

116. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/02/onnentupa.html, osa 1 

132. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/minimaailma.html, osa 2

147. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/01/kielitaitoisesti.html, osa 3

151. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/mummilassa.html, osa 4

153. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/ukin-taidonnayte_22.html, osa 5  

158. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/09/ukin-iltapala.html, osa 6

163. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/10/isoisa-lapsenvahtina.html, osa 7 

166. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/11/isoisa.html, osa 8

169. https://pienettarinat.blogspot.com/2023/12/kylailymuistoja.html, osa 9

177. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/03/aarrearkku.html, osa 10

178. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/04/isoaidin-evaat.html. 0sa 11

186. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/10/ostoksilla_1.html, osa 12

190. https://pienettarinat.blogspot.com/2024/11/toisenlaisia-aania.html, osa 13

191. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/teinirakkaus.html, osa 14

192. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/01/lomailua.html, osa 15

193.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/02/rakkautta-ilmassa.html, osa 16

198. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/03/kevatsiivousta.html, osa 17

200. https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/paasiainen-mummilassa.html, osa 18

201.https://pienettarinat.blogspot.com/2025/04/vappupaiva.html, osa 19 

219. https://pienettarinat.blogspot.com/2026/02/laskiaista_24.html

Eräänlainen kohtalomysteeri

 227. Eräänlainen kohtalomysteeri

”Mutta en minä itseäni karkuun päässyt!”, huudahti Anna ystävälleen Irinalle. ”En pakoon tätä mikä olisi tehnyt elämästäni helpompaa, en pakoon tätä tulta sielussani, intohimoa, pyrkimystä mennä koko ajan eteenpäin niin ajatuksissa kuin teoissa. Aina vain syvemmälle johonkin sellaiseen mitä voisin kutsua vaikkapa totuudeksi. Vuodet

valheenpaljastuskoneessa, siinä hitonmoisessa läpivalaistushärpäkkeessä poistivat paljon kuonaa ja saivat minut näkemään itseni selkeämmin. Ja ehkä juuri sen, että tietynlainen kohtalo meille on "annettu" etukäteen – siltä se ainakin vaikuttaa. Toki niin, että olemme koko ajan vastuussa sanoistamme ja teoistamme kuin myös tekemättä jättämisistämme. Kaikista valinnoistamme. Mutta jokin siellä syvällä itsessämme, geeniperimässämme on ja pysyy aina samanlaisena. Ja se pakottaa meidät kulkemaan juuri tiettyjä polkuja. Eikä tätä muuta edes se ajatus, että entäpä jos olisimme syntyneet erilaiseen aikakauteen, erilaiseen yhteisöön, perheeseen jne. joihin synnyimme. Se pohja, totuus itsestäsi, todellisista luonteenpiirteistäsi, persoonallisuustyypistäsi pysyy samana. Ja se totuus on myös löydettävissä. Ja tämän vuoksi en juurikaan arvostele toisia ihmisiä, itseäni vain. Ei jokainen saa taakakseen tätä vimmaa, joka pakottaa jatkuvasti pohtimaan, etsimään, muuttumaan!”

”Ja sitten on minunlaiseni, jotka eivät koskaan hakeneet apua ongelmiinsa. Eivätkä vaivautuneet kyseenalaistamaan itseään, maailmakuvaansa, ihmiskäsitystään jne. Ja mikä minusta tuli? Levoton kulkija, jollainen olen luultavasti aina ollutkin mutta vuosien myötä se on vain pahentunut. Ilo siitä on kadonnut kokonaan. Olen ihminen joka taistelee jatkuvasti omien riippuvaisuuksiensa kanssa. Oman menneisyytensä ja omien kipujensa kanssa, joille ei ole sanoja. Ainakaan enää. Olisiko joskus ollut? Minulle alkoholi on suonut paon, karkuunpääsyreitin pois itsestäni”, sanoi Irina. Naiset

katsoivat toisiaan, kaski ystävää. Kaksi erilaista elämää tuijotti toisiaan.

© AilaKaarina

Tämä on vain luonnos, jota korjailen tai ehkä poistan. 

Samanmerkkiset

226. Samanmerkkiset

Irina työnsi lähiökuppilan ovesta rollaattorinsa sisään. Oli kylmä kevätsää ja vilu värisytti häntä päästä varpaisiin. Oli saatava jotakin lämmintä. Rommitoti tekisi hyvää, hän mietti samalla kun asetteli kävelyapuriaan paikkaan, jossa se ei olisi kenenkään tiellä. Baaritiskille hän kyllä selviytyisi omina jaloin. Ikkunan edessä

pienen pöydän ääressä seisoi mies, joka näytti tutulta. Yksinäinen piruparka, Irina ajatteli, sillä miehessä oli jotakin mikä kosketti häntä syvästi. Mutta ei hän ollut tullut kapakkaan saadakseen jutella jonkun kanssa, vähiten tuollaiselle miehelle, josta huokui selkeästi se täysin tunnistettava! Eihän kaksi yksinäisyyttä voisi kuin vain paeta toisiaan, samanmerkkiset magneettien navat. Kävellessään tiskille hän varoi katsomasta miestä.

© Ailakaarina

(100 sanan tarina otsikkoineen) 

Muistot

 225. Muistot

He olivat kokeeksi vaihtaneet Isoksi taloksi kutsumansa nukkekodin tavarat pienempiin Lundbyn kokoisiin.

‒ Se on vähän samanlainen kuin sä, sellainen tekevä, sanoi 6-vuotias Alissa mummilleen asetellessaan pappanukkea silittämään.

Annaa hymyilytti lisää, sillä seuraavassa kuvassa oli Lundbyn naisnukella selkeästi jotain sanomista juhlivalle miesnukelle.

Barbie-leikkeihin hän aina haki vaatehuoneesta kasattavan lattialeikittävän talon. Sen ympärillekin Alissa loi Barbieille kodin.

Nuorempi Helmi lähes ryntäsi ensimmäisenä nukkekotien kimppuun mutta tykkäsi myös Barbieleikeistä.

‒ Mummi, ota kuva, hän pyysi asetellessaan vauvanukkeja aikuisnukkien syli- ja selkäreppuihin, nyt keittiön pöydällä.

Anna katseli valokuvia lapsenlapsistaan ja heidän leikeistään. Muistoja, jotka eivät koskaan hyvästelisi hänen sydämensä ovella, sulkisi sitä; poistuisi sieltä.

© AilaKaarina

100 sanan krapu otsikkoineen viikolle 17/2024, ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat syli, poistua, rynnätä. Kravun tarjoaa vuoron perään Cara ja SusuPetal. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin blogista: 

Paketit

Kaksi maailmaa

 224. Kaksi maailmaa

Muutama vuosi enää, niin Alissa lakkaisi kokonaan leikkimästä. Vain muutama vuosi eikä tyttöä kiinnostaisi vilkaistakaan mumminsa nukkekoteja. Siksi Anna olikin onnellinen, kun Alissa tuli kylään ja jonkin ajan kuluttua alkoi sisustaa mummin uutta mutta täysin keskeneräistä nukkekotia kuntoon. Anna ajatteli

tyttöä katsellessaan, että yhä hän pystyi antamaan läsnäoloaan, lämpöään monin tavoin, vielä näinkin, leikin kautta. Olla mukana, näyttää elämästä sen kaunein puoli, johon kuului

toisen ihmisen kunnioittaminen, empatia; kyky asettua toisen asemaan, kannustavat sanat, rakkaudellisuus, kaikki se mikä näytti olevan katoamassa yhteiskunnasta hurjaa vauhtia. Someraivoon tutustuminen on pian Alissallakin edessä, siellä kaikki se mitättömyys; kylmyys, tietämättömyys. Ajattelun pienuus.

© AilaKaarina

Viikon 16/2026 krapu, 100 sanaa otsikoineen. Nyt aihe: LEIKKI. Krapua emännöi SusuPetal ja Cara. SusuPetalin blogissa lisää krapuja: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/04/12/vain-leikki/