Ilta

129. Ilta

Hän käveli kohti ravintolaa. Oli lämmin elokuinen ilta, juuri sellainen, jollainen vain elokuussa saattoi olla, hunajaisen pehmeä. Hän meni sisälle ja tilasi juomansa. Terassilla istui mies, joka näytti häntä itseään paljon nuoremmalta. Hänellä oli jo ikää eikä hän osannut odottaa, että mies jatkaisi keskustelua hänen kysyttyään oliko ravintola ollut pitkäänkin tyhjä asiakkaista, olihan hieno terassisää. Lopulta mies pyysi saada liittyä hänen seuraansa. He vaihtoivat toiseen ravintolaan, juttelivat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mies toi hänet taksilla kotiin. Lähti. Numeroita ei vaihdettu. Kauan

hän muisteli lausuttuja sanoja, tuttuuden tunnetta. Läheisyyttä. Illat olivat jo aikaa sitten kylmenneet. Talvi kolkutti ovea.

© AilaKaarina

(100 sanaa otsikon kanssa) 

Déjà vu

 128. Déjà vu

Eri kaupunki, eri mies. Ja vuosikymmenet välissä. Hän oli ollut nuori, tuskin kahtakymmentä ja niin kovin rakastunut. Mies, häntä paljon vanhempi, oli kyllä varoittanut ettei ehtisi olla kauaa. ‒ Mutta olisi kiva nähdä, mies oli sanonut pehmeällä äänellään puhelimessa. Vauhdilla hän oli laittanut itseään ja miltei juossut ravintolaan.

Odotus. Mies tuli. Ja lähti. Aina kiireinen, aina menossa ennen kuin ehti edes tulla. Mistä hän yhä löysi juuri heidät? Samalla kaavalla valmistetut kiitäjät. Hän muisti nuoruuden runonsa, jonka oli kirjoittanut tuona iltana kotona:

Hänellä oli kiire

noustessaan pyyhkäisi kädellään

huulilleni pysähtyneet sanat

ja muruset pöydältä

Meni

Minä istuin kauan

vastapäätä

© AilaKaarina

(100 sanaa kera otsikon)

Paluu

127. Paluu

Hän kävelee tiellä. Kaukana pellon poikki juoksee koira lujaa vauhtia häntä kohti. Samassa se on hänen luonaan ja nainen tunnistaa sen vanhaksi harmaantuneeksi rhodesian ridgebackikseen, Sarabiksi. Koira kiertää häntä iloisena, välillä se hyppelee ja noukkii naisen käden varovasti suuhunsa. Sitten se äkkiä hyppää poikittain naisen syliin. Voi, miten se tuntuu nyt niin kovin pieneltä, kevyeltä! Siinä Sarabi on, hänen sylissään huokuen syvää lämpöä, rakkautta ja lohdun tuntua. Hän kannattelee sitä käsillään. Koiran raajat kiertävät hänen vyötäröään kuin pitkä puuhka, se puristaa häntä lujaa, hellästi. Herättyään hän kirjoittaa:

Sen minkä päivältä piilotin

sen yö etsi

pysähdytti kohtaamaan

kaipauksen

edes

unessa

© AilaKaarina

 

(100 sanaa kera otsikon)

 

Eräs äitienpäivä

 126. Eräs äitienpäivä

Sunnuntailapsi nukkui kopassaan, viikon vanha pienokainen. Vauva äänteli ja hän meni kopan luo. Kaunis lapsi. Täydellinen. Kohta pikkuinen heräisi syömään. Rintoja pakotti jo. Vauva avasi silmänsä, kasvot vääntyivät itkuun ja hän nosti pienokaisen syliinsä. Lapsi tuijotti häntä kiinteästi silmiin imiessään. Vielä he olivat yhtä, kuin toinen toisensa jatketta. Nämä hetket hän taltioisi sydämeensä, sillä jonakin päivänä ne olisivat vain muistoja. Jonakin päivänä lapsi ottaisi ensimmäiset askeleensa, ja siitä lähtien ne kulkisivat pois hänen luotaan. Hän olisi vain turvasatama, jonne palata varmistamaan, että kaikki oli hyvin. Radiossa alkoi

uutislähetys. Satoja siviilejä oli tapettu, lapsia viety lapsiorjiksi. Lapsi söi ahnaasti.

© AilaKaarina

Viikon 19/2022 krapu haastesanoilla täydellinen, tappaa ja viikko. Otsikkoineen 100 sanan krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal

Juhlapäivä

 125. Juhlapäivä

Kuusivuotias Emilia oli odottanut syntymäpäiväjuhlansa viettoa päiväkodissa, iloisena ja jännittyneenä. Onnittelulaulun jälkeen opettaja kertoi kahdesta tutusta leikistä, joista jompaa kumpaa leikittäisiin, nimeltään ’Kenen tossut’ tai ’Totuus vai tehtävä’. Emiliaa kauhistutti. Miten hän ikinä muistaisi kenellä oli millaiset tossut, erottaisi monista samanvärisistä ja useista samankokoisistakin! Tätä hän ei ainakaan valitsisi! Mutta opettaja ei antanutkaan Emilian valita leikkiä vaan se arvottiin. Tyttö katseli nurin päin olevia kortteja, hoki mielessään ”tule oikea kortti, tule oikea kortti” ‒ ja kosketti sitä, jonka takapuolella luki ’Kenen tossut’. 21 tossuparia vietiin hänen eteensä lattialle. Kaikilla oli hauskaa, kun hän

useimmiten jakoi tossuja väärin. Huone täyttyi naurusta. 

© AilaKaarina

Viikon 18/2022 Krapu kuvahaasteella. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Konkretia

 124. Konkretia

Hän oli ollut epätoivoinen. Monesti. Hän oli luullut tietävänsä siitä jotakin, sillä murheita oli ollut enemmän kuin hän oli toisinaan tuntenut jaksavansa kantaa. 70-luvun alusta lähtien hän oli myös taistellut täällä, pohjoisen hyvinvointimaailman areenoilla tasa-arvon puolesta. Täälläkin miehet ovat määränneet uskontojensa varjolla, että naisten mielet, kehot, naisten hennommat ruumiit ovat alempiarvoisia, ja siksi hallittavissa. Mutta onko mikään suhteellista? nainen pohti lukiessaan uutisia Afganistanin naisista. Ja äkkiä kaikki lööpit, kuvat olivat Ukrainassa käydyn sodan tuhoja täynnä. Hänkin istui hetken

pommisuojassa, ilman vettä, ruokaa, vailla kaikkea hyvää ja lämmintä, muisteli särkyneitä ikkunoita, hajonneita seiniä, tuhottua elämää. Ei enää mikään ollut suhteellista.

© AilaKaarina

Viikon 17/2022 Krapu, 100 sana otsikon kanssa. Kolme annettua sanaa, hento, epätoivo ja lämmin, on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa. Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal

Haju

 123. Haju

Aikuisten kesken sovittiin, että hän veisi etukäteen joululahjapaketin piiloon lastenlastensa kotiin tyttösten ollessa vanhempineen poissa. Hän oli juuri astunut kerrostalon ulko-ovesta rappukäytävään, mutta perhe lähtikin sovitusta ajasta myöhässä. Painava paketti sylissään mummi kipitti seuraavalle tasanteelle niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi. Nuorempi tytöistä tokaisi: ‒ Täällä haisee mummi! ‒ Ei kai, sanoi miniä ja hoputti tyttöjä kohti ulko-ovea. Mummi oli juuri hieraissut käsiinsä omatekoista käsidesiä, jota oli tehnyt koronan puhjettua, kun taudista ei tiedetty paljoakaan. Vedellä laimennettu väkiviinaetikka oli hänen aseensa pöpöjä vastaan. Onneksi viereisestä huoneistosta kuului laulua, sillä hänen oli vaikea pidätellä nauruaan. Mummin uusi ominaistuoksu oli vahvasti tallentunut tytön muistiin.

© AilaKaarina

Viikon 16/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut sanat tallentua, kerrostalo ja laulu on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa. Kravun emäntänä toimii Susu Petal 

SusuPetal