Rappio

 183. Rappio

Taas olin menossa juoksujalkaa, minne? Tiesinhän minä. Mutta tärkeintä oli päästä pois neljän seinän sisältä, ainakin melkein tärkeintä. Vedin keuhkoihini illan raikasta syysilmaa, polun märkien puunlehtien hentoista tuoksua, joka tuntui melkein makuna kielellä. Teki mieli juosta, hyppiä, loikkia niin kuin lapsena. Heittää itsensä ilmaan, tehdä lentokuperkeikka. Ottaa tanssiaskelia! Liike. Huimaava onnen tunne valtasi mieleni jäsenten voimasta, liikkeiden sulavuudesta, notkeudesta. – Näin

hän oli kirjoittanut vuosia sitten päiväkirjaansa, jonka oli juuri löytänyt laatikoston perältä. Nainen haki rollaattorinsa. Viinaa oli saatava lisää eikä se saanut olla kaupan halpista. Alkoon olisi matkaa mutta olihan jalkoja terveellistä käyttää, kävelyttää niitä ulkona, oli lääkärikin sanonut.

© AilaKaarina

Viikon 37/2024 Krapu. Otsikon kera 100 sanan haaste, jossa kolme annettua sanaa, tällä kertaa heittää, maku ja käyttää. Sanoja saa taivuttaa. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Kiusaus

182. Kiusaus

Ystävykset ihastelivat seinämaalausta. He olivat käyneet ostamassa perjantain karkkipäivän karkit ja nyt Sara kantoi arvokasta aarretta kädet hioten, sillä vasta päivällisen jälkeen oli lupa aloittaa niiden syöminen. Vain yhdet maistiaiset oston jälkeen oli äiti luvannut.

”Aika kiva,” sanoi yökylään tullut Helmi. Ja jännät nuo keltaiset viivat. Ihan kuin ne jotenkin sitoisi nuo kirjaimet toisiinsa ettei ne lähde vaeltamaan omia teitään.”

”Onkohan tuollainen seiniin piirtely luvallista? Ei ainakaan kotona... ” ihmetteli Sara. ”No mutta lähdetään jo. Mulla on nälkä ja tekee kauheasti mieli ottaa vielä toiset karkit,” hän jatkoi työntäen samalla kuin vahingossa karkin suuhunsa.

”Anna mullekin. Ei kerrota sun äidille.”

© AilaKaarina

Viikon 36/2024 Krapu, kuvahaaste. 100 sanaa kera otsikon. Krapua vetää SusuPetal  

SusuPetal

Jos osaisin

136. Krapuhaaste/kuvahaaste. Jäänyt linkki laittamatta tänne.

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2022/09/jos-osaisin.html

Koditon

 181. Koditon

Minä katson heitä ylhäältä päin nyt jo vieraalta parvekkeelta. Näen miten he kantavat elämäänsä, kukin omaansa, ikiomaa itselleen tärkeää. Tai jollekulle toiselle tai ei kenellekään. Edes itselleen. Sen näkee hyvin. Olen vieraaksi tulleen talossa, kerran niin rakkaan. Tai no, en minä enää ole siellä, sielläkään. Katson

itseänikin ylhäältä päin, tutun näköistä, nyt vain niin outoa, pudotin itseni toisten joukkoon, vieraiden mutta tutumpien kuin sinä nyt. Tunnen miten itku on liki, silmien takana. Mutta en itke tänään, suren vain. Itkisin kylläkin jos nyt olisi joku. Ottaisi syliin, sanoisi jotakin kaunista, läheistä ja kodikasta. En tiedä voisitko se enää olla sinä.

© AilaKaarina

Kevään 2024 viimeinen krapuhaaste viikolle 20. Kuvahaaste. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Elossa

 180. Elossa

”Eikö niin mummi, että isät ja äidit rakastavat aina eniten omia lapsiaan?”, kysyi 6-vuotias isoäidiltään. He palasivat jäätelöostoksilta takasin tytön kotipihalle jatkamaan kesken jääneitä touhujaan.

”Kyllä sitä voi rakastaa ihan yhtä lailla muitakin rakkaitaan”, vastasi isoäiti.

”Ai, myös lapsenlapsiaan? Ihanko yhtä paljon?”

”Kyllä. Ajatus, että rakkaus olisi jotenkin pilkottavissa osiin ei ainakaan minulta onnistu. Että tämä osa olisi sinulle, tuo hänelle, kolmas osa jollekulle toiselle.”

”Rakastatko sä sitten yhtä paljon sun lapsia kuin mua ja pikkusiskoa?”

”Kyllä, näin on päässyt käymään.”

”Sä vaan rakastat rakastat rakastat rakastat rakastat mua…”

”Näin se nyt on.”

Tämä riitti tällä kertaa aiheesta rakkaus.

© AilaKaarina

Viikon 19/2024 Krapu. 100 sanaa ja annetut sanat on oltava tekstissä (saa taivuttaa): piha, ajatus, elossa. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Paremmaksi pantu

 179. Paremmaksi pantu

”Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin”, oli mummini ja äitini lempilause, sanoi Irina ystävälleen Annalle. ”Molemmat toistivat sitä niin usein, että se syöpyi mieleeni. Paitsi että minun lauseeni on nykyään ”näin vanha enkä mitään ole oppinut”! Onko niin, että suvun käsittelemättömät asiat elävät minussa kuin mieleni kasvualustaan ängenneet vieraslajit, jotka ovat vallanneet kaiken elävän, hyvän ja alkuperäisen? En minä oikeasti ole mikään ikuinen epäonnistuja, vai olenko? Irina jatkoi pohdiskelujaan.

”Tarkoitatko tätä eroprosessia, jota käyt miehesi kanssa läpi?”

”No joo! Tämä on kolmas eroni, hitto enkä vielä ole edes viittäkymmentä. Toistanko siis samoja virheitä, aina uudestaan ja uudestaan?”

© AilaKaarina

Viikon 17/2024 Krapu, joka pitää alkaa lauseella Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Isoäidin eväät

 178. Isoäidin eväät

”Koska mä pääsen mummin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi 4-vuotias Alma äidilleen silmät kahtena tiukkana huutomerkkinä. Lapsi

oli pienestä pitäen ollut aivan erityisen kiintynyt mummiinsa. Anna olikin ollut tytön elämässä tämän vauvaiästä lähtien vanhempien opiskellessa ammatteihinsa. Hän oli hoitanut vauvaa tämän kodissa ja myöhemmin ottanut lapsen luokseen yökylään useasti. Työpäivänsä päätteeksi hän oli hakenut monesti Alman päiväkodista, vienyt leikkipuistoon tai metsäretkelle sään salliessa. Eväät olivat aina mukana.

Mariiaa hymyilytti. ”Kysytään mummilta”, hän vastasi. Saatuaan vastaukseksi ”vaikkapa jo huomenna” Mariia lähetti anopilleen kuvan Almasta. Tytön säteilevät silmät ja hymy seurasivat Annaa yön läpi.

© AilaKaarina

Viikon 15/2024 Krapu, jossa aiheena KASVU. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Perustuu tositapahtumaan. ”Koska mä pääsen mmmin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi lapsenlapsi äidilleen v. 2017. Ja koska olen myös nukkekotiharrastaja, lisäsin kolme kuvaa nukeista, joista toinen edustaa itseäni (ns. miniminä) ja toinen rakasta lapsenlastani. Kuvissa tarinan lapsenlapsi on jo vanhempi, koululainen ;).