221. Valmis!
”Miehen tuoksu,"... "En saa edes tilaisuutta rakastua sinuun, kun jo taivun tuoksuusi." Nämä sanat! Kirjan tarinassa, jota Irina parhaillaan luki, ei heitetty rakkautta viemäriin, pohdittiin vain tätä ihmispolon järjen viemää aivosumua oivaltavasti. Hän mietti sanoja, oli vain itse sanonut toisella tavalla: en koskaan ole ollut rakastunut, en ole ehtinyt rakastua vaan olen rakastanut heti! Irina muisti
eräänkin eron jälkeisen junamatkan. Vaunussa istuessaan hän oli aistinut miehen tuoksun miltei kipuna kilometrien välimatkasta huolimatta. Tästä se siis johtui! Tuoksusta. Mutta vasta vuosien päästä, tuoksusumun hälvettyä,
hän oli alkanut vähitellen nähdä millaisen olennon kanssa hän oli ollut kulloinkin tekemisissä. Toistensa kopioita kaikki.
© AilaKaarina
Kirja on Marja-Riitta Vainikkalan Aavekipu (epäromanttinen rakkaustarina).
Krapu viikolle 12/2026, 100 sanaa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat valmis, viemäri ja rakastunut. Krapua emännöi SusuPetal
KÄÄK!
Pitkälle tuntui tuoksu kun junassakin vielä tuntui :)
VastaaPoistaNo kyllä :D!! Jospa naisella oli vain ylipitkä nenä ;)?
PoistaToistensa kopioita kaikki! Niinhän siinä voi käydä.
VastaaPoistaRakastuminen käy helposti, rakastaminen vaatii aikaa, hikeä ja kyyneleitäkin.
Kun sumu on liian sakea, ei näe mitään ;)... Kiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaJärjen aivosumu oli ottanut vallan, ei se anna aikaa rakastumiseen.
VastaaPoistaKyllä otti ja pahasti. Ihan sääliksi käy Irinaa ;) Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaSe tuoksu on sellainen, jonka tuntee ennemmin iholla ja tuntoaistilla kuin varsinaisena tuoksuna, jollain tavoin järjellä tavoittamaton :)
VastaaPoistaKyllä. Vain junakohtaus on oma juttu, tosin vähän liioiteltuna. Muistan vieläkin, vuosien päästä miten voimakkaasti sen aistin, vaikka hän ei ollut siinä vierelläni. Mutta hänen tuoksunsa olikin erityisen hyvä ;). Kiitos kommentistasi Anonyymi.
PoistaTärkeintä olisi, että oppisi olemaan kopioimatta omaa käyttäytymistään.
VastaaPoista