Valmis!
”Miehen tuoksu,”… ”En saa edes tilaisuutta rakastua sinuun, kun jo taivun tuoksuusi.” Kirjan tarinassa, jota Irina parhaillaan luki, oli rakkaus pääosassa, mutta ei kioskikirjallisuuden viemäritasoisesti vaan tätä ihmispolon järjen viemää aivosumua pohdittiin oivaltavasti. Nuo kaksitoista sanaa pysäyttivät miettimään. Tästäkö se johtui? Tuoksusta. Hän oli itse sanonut toisin: En koskaan ole ollut rakastunut, en ole ehtinyt rakastua vaan olen rakastanut heti! Irina muisti
eräänkin eron jälkeisen junamatkan. Täpötäydessä junanvaunussa hän oli aistinut miehen tuoksun miltei kipuna kilometrien välimatkasta huolimatta. Ja nyt vuosien päästä, tuoksusumun vihdoin hälvettyä, hän näki millaisen olennon kanssa hän oli ollut kulloinkin tekemisissä. Lähes toistensa kopioita kaikki.
© AilaKaarina
Kirja on Marja-Riitta Vainikkalan Aavekipu (epäromanttinen rakkaustarina). Ps. Fontti on jälleen yhdessä kohtaa erilainen mutta en saa sitä korjattua!
Krapu viikolle 12/2026, 100 sanaa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat valmis, viemäri ja rakastunut. Krapua emännöi SusuPetal
KÄÄK!
Pitkälle tuntui tuoksu kun junassakin vielä tuntui :)
VastaaPoistaNo kyllä :D!! Jospa naisella oli vain ylipitkä nenä ;)?
PoistaToistensa kopioita kaikki! Niinhän siinä voi käydä.
VastaaPoistaRakastuminen käy helposti, rakastaminen vaatii aikaa, hikeä ja kyyneleitäkin.
Kun sumu on liian sakea, ei näe mitään ;)... Kiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaJärjen aivosumu oli ottanut vallan, ei se anna aikaa rakastumiseen.
VastaaPoistaKyllä otti ja pahasti. Ihan sääliksi käy Irinaa ;) Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaSe tuoksu on sellainen, jonka tuntee ennemmin iholla ja tuntoaistilla kuin varsinaisena tuoksuna, jollain tavoin järjellä tavoittamaton :)
VastaaPoistaKyllä. Vain junakohtaus on oma juttu, tosin vähän liioiteltuna. Muistan vieläkin, vuosien päästä miten voimakkaasti sen aistin, vaikka hän ei ollut siinä vierelläni. Mutta hänen tuoksunsa olikin erityisen hyvä ;). Kiitos kommentistasi Anonyymi.
PoistaTärkeintä olisi, että oppisi olemaan kopioimatta omaa käyttäytymistään.
VastaaPoistaNiinpä pasanen. Jotkut oppivat, Irina tajusi vasta nyt miten itsensä, oman mielensä vanki hän oli ollut! Ps. Koitin tehdä tästä myös vähän koomisen, karikatyyrin... ;)
PoistaSellainen elokuva on kuin "Naisen tuoksu.." mutta tämä olikin eri ...-DD
VastaaPoistaTuoksu kuin tuoksu ;) Eiköhän ihminen ylipäänsä reakoi toisen ihmisen tuoksuun? Ja mieleeni tuli heti vauvojen tuoksu. Se on aina hurmaava.
PoistaOijoi, tunnistan, kuinka tuoksu voi viedä hetkessä mukanaan muistoihin. Kyllähän se valitettavan totta on, että puolisoa vaihtamalla saattaa saada varsin samanlaisen tilalle. Samat ongelmat vain jatkuvat, vaikka mitä tekisi.
VastaaPoistaNiinpä, jos ja kun nenämme on kohtalomme :D! Tarinan Irina on kyllä ihan pahimmasta päästä, täysin tuoksuun seonneena!
Poista