154. Erakko
Marcus astui ravintolan tuulikaapista sisään. Se oli pieni lähiökuppila, jossa hän silloin tällöin piipahti. Hän käveli ikkunan lähellä olevan korkean pöydän, lempipaikkansa ääreen. Pöydän vieressä olevalla ainoalla jakkaralla istuessaan hän oli useimmiten saanut rauhassa viettää aikaansa, kenenkään häiritsemättä. Hän oli opetellut viihtymään omien ajatustensa kanssa. Mutta kotoa oli välillä päästävä pois, katsomaan, näkemään toisia. Ihmisiä! Marcus katseli ikkunasta ulos, samasta, josta oli katsonut ulos niin tuhannen kertaa, siltä se ainakin tuntui, mieli täynnä surua. Jälleen olisi palattava tyhjään kotiin. Yksinäisyyden yksinäisyydestä yksinäisyyksien yksinäisyyksiin, hän hoki hiljaa mielessään, moneen kertaan. Tulisiko koskaan päivää, jolloin hän voisi hyvästellä nämä yksinäisyyden sijamuodot?
AilaKaarina
Viikon 13/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat hokea, tuulikaappi ja sijamuoto on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Kravun tarjoaa SusuPetal