154. Erakko
Marcus astui ravintolan tuulikaapista sisään. Se oli pieni lähiökuppila, jossa hän silloin tällöin piipahti. Hän käveli ikkunan lähellä olevan korkean pöydän, lempipaikkansa ääreen. Pöydän vieressä olevalla ainoalla jakkaralla istuessaan hän oli useimmiten saanut rauhassa viettää aikaansa, kenenkään häiritsemättä. Hän oli opetellut viihtymään omien ajatustensa kanssa. Mutta kotoa oli välillä päästävä pois, katsomaan, näkemään toisia. Ihmisiä! Marcus katseli ikkunasta ulos, samasta, josta oli katsonut ulos niin tuhannen kertaa, siltä se ainakin tuntui, mieli täynnä surua. Jälleen olisi palattava tyhjään kotiin. Yksinäisyyden yksinäisyydestä yksinäisyyksien yksinäisyyksiin, hän hoki hiljaa mielessään, moneen kertaan. Tulisiko koskaan päivää, jolloin hän voisi hyvästellä nämä yksinäisyyden sijamuodot?
AilaKaarina
Viikon 13/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat hokea, tuulikaappi ja sijamuoto on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Kravun tarjoaa SusuPetal
Jos yksin oleminen on noin painostavaa, se on jo iso ongelma.
VastaaPoistaMm. Helsinkimissio kirjoittaa paljon yksinäisyydestä, yksin elävistä ihmisistä ja se on valtava ongelma, varsinkin miehillä kuin myös monilla vanhuksilla. Arvostan tätä työtä todella paljon. Wikipedia: "Helsinkimissio ry. on vuonna 1883 perustettu sosiaalialan järjestö, jonka tehtävänä on vähentää yksinäisyyttä ja lisätä hyvinvointia. Helsinkimissio on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Järjestö toimii noin sadan työntekijän ja tuhannen vapaaehtoisen voimin."
PoistaNoita kuppiloiden miehiä näkee. Tulevat juomaan yhden oluen tai kahvin, lukemaan iltapäivälehdet, vaihtamaan muutaman sanan työntekijän kanssa baaritiskillä.
VastaaPoistaYksinäisiä ihmisiä.
Ehkäpä Marcus(kin) on vain jotenkin täysin kykenemätön liittymään toisiin ihmisiin. Hän kärsii, mutta ei osaa auttaa itseään. Ja onhan niinkin, että yksinäisyys, yksinäisyyden kokemus voi olla enemmän kuin vain sitä yksin elämistä. Mielentila? Mielen tila? Kiitos kommenteistanne Cara ja SusuPetal.
PoistaYksinäisyys on aika näivettävää mielelle. Jostain pitäisi löytyä ihminen.
VastaaPoistaKyllä varmasti on. Ilmeisesti Marcus on niin tukossa jotenkin, ettei osaa etsiä, kaivata vain. Kiitos kommentistasi anli itse.
PoistaVähään piti tyytyä, jos näkemään toinen ihminen omassa pöydässä yksin ollen. Tässä jutussa on tosiaan yksinäisyyden kaikki sijamuodot, kuten hyvin ilmaiset (paitsi se abessiivi).
VastaaPoistaMuutin jo aiemmin sanan "kaikki" sanaan "nämä", sillä abessiivi olisi ollut se toivottu sijamuoto. Kiitos kommentistasi pasanen.
PoistaJos on jo ajautunut erakoksi, niin saattaa olla työlästä päästä siitä irti. Ihmiset saattavat tavallaan pelottaa, vaikka ajatuksissaan haluaisikin olla ihmisten seurassa. Tilanne on ikävä, kun ei halua olla yksin ja pakostakin on.
VastaaPoistaMikä estää Marcusta lähestymään itse toista ihmistä? Varhaislapsuuden syvät traumat? Liian isot pettymykset silloin tai myöhemmin? Onko syynä kenties jokin ulkoinen vamma? Miksi hän on opetellut olemaan yksinään, joutunut opettelemaan? Tarina ei kerro, miksi hän uskaltaa vain kaivata toisen ihmisen läheisyyttä. Mutta itse voin hyvin ymmärtää tällaista ihmistä. Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaMinne lie minun kommenttini hukkuneet. (Pasanen)
VastaaPoistaLöytyi. (Kommentit näkyvät vasta hyväksymiseni jälkeen.)
PoistaYksinäisyyden sijamuotojen hyvästely. Olipas käsikarvojanostattavan hienosti sanottu!
VastaaPoistaKiitos Matilda!
PoistaKomppaan Matildaa, hienosti sanottu!
VastaaPoistaUsein miehille eläkkeelle jääminen on shokki, jos ei ole varautunut siihen ettei työ enää ole 'elämäntehtävä'.
Työhön on helppo paeta itseään, ja eläkepäivät voivat olla shokki. Mutta tarina ei kerro, minkä ikäinen Marcus on. Nuori, koulukiusattu, vammainen jollakin tavalla vaiko keski-ikäinen, vanha, jollakin tavoin poikkeava, eläkeläinen jne....? Kiitos kommentistasi BLOGitse.
Poista