Talven eteisessä

 168. Talven eteisessä

Nainen nousi tuolistaan, käveli keittiöön ja laittoi veden kiehumaan. Kohta hän hörppi murukahvia, käveli verkalleen ikkunan ääreen. Hänen luonteessaan oli kaksi hyvin erilaista puolta, mutta minkäänlaista solmua, ristiriitaa hän ei kokenut niiden välillä olevan. Suoran toisessa päässä oli jopa äärimmäisen intohimoinen suhde elämään, aivan toisessa päässä hyvinkin syvä melankolia. Tunteet kulkivat suoraa pitkin sujuvasti kuin trapetsitaiteilija pyörällään. Olisi vielä

niin paljon tehtävää, mutta miten ehtiä, kun vanhuus kurkkii joka heijastumasta. Vaan miksi surisin sitä, hän mietti. Elämä oli tässä, tänään näin. Ulkona puut ja puiden hiljaisuus, sisällä sama marraskuu. Lepoa kaikki ennen viimeistä lepoa. Yön hämäryyttä. Ja valoa.

© Ailakaarina

(Piti kiireellä saada krapuhaasteeksi ja on siis luonnos, jota muokkaan kun keksin miten)

Viikon 48/2023 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat huokaista, solmu, eteinen. Krapua emännöi Susu Petal 

SusuPetal

Lapset

 107. Lapset

Maijaa itketti. Tyttö oli hiljattain aloittanut päivähoidon ja aamut olivat vielä vaikeita. Anna otti lapsen äidiltään syliinsä ja kantoi häntä paijaten ja laulaen tuttua lastenlaulua. Nämä

olivat näitä aamun solmukohtia, joita oli hankala purkaa niin, että kaikilla olisi hyvä mieli. Vanhemmilla oli asiaa, uusia lapsia itketti, yhdellä oli pissahätä ja auttamaan piti ehtiä pientä. Aamupala jäähtyi kärryssä. Mutta selvitä piti ilman turhia huokailuja, koska aamuvuorolainen oli aina yksin aamun lasten kanssa. Ryhmän

kännykkä soi ja Anna poistui eteiseen kuullakseen paremmin, mutta niin että näki ryhmähuoneeseen. Kun hän palasi, kuului yhdestä suusta: ‒ Anna, me laulettiin Maijalle että se lopettais itkemisen.

© AilaKaarina

Viikon 48/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa on oltava tekstissä (saa taivuttaa): huokaista, solmu, eteinen.

Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Ps. Jälleen loppuosa tekstistä on eri kokoisella fontilla enkä saa sitä korjattua vaikka miten olen yrittänyt.

Isoisä

166. Isoisä

Erik oli päättänyt pitää lapsista hyvää huolta vaimon lähdettyä juhlimaan ystävänsä syntymäpäivää. Lapset olivat onneksi tottuneet hänen hajamielisyyteensä ja siihen, että ukki saattoi helposti unohtaa mitä oltiin sovittu. Tuntien päästä 

vaimo seisoi oven suussa iloisena kuten yleensäkin, istahti sohvalle ja kyseli illan kuulumisia.

‒ Taidettiin vähän tuurilla selvitä, sillä uppouduin kuuntelemaan musiikkia ja olin vallan unohtaa olevani vahtivuorossa. Mutta onneksi ei mitään vahinkoa sattunut. Jokainen hoiti hampaanpesunsa ja sitten juteltiin ja sovittiin huomisesta ohjelmasta ennen kuin kaikki pujahtivat peiton alle, sanoi Erik viattoman näköisenä.

‒ Eikä kukaan taatusti itkenyt unohdustasi! ‒ sanoi Anna hellästi nauraen ja jatkoi: ‒ Mutta mennään nyt nukkumaan kulta. 

© AilaKaarina

(Jatko-osa nukkekotitarinoihin 158. Ukin iltapala ja 163. Isoisä lapsenvahtina)

Krapu 44/2023, 100 sanaa otsikon kanssa kolmella annetulla sanalla: seistä, itkeä, isä. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Onnentupa-tarinat, osa 8

(116. Onnentupa, osa 1

  132. Minimaailma, osa 2

     148. Kielitaitoisesti, osa 3

  151. Mummilassa, osa 4

        153. Ukin taidonnäyte, osa 5

   158. Ukin iltapala, osa 6 

             164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7

166. Isoisä, osa 8)       

Linkkejä muille sivuilleni

 https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/ (tänne kirjoitan runoni ilman välimerkkejä)

https://novellipajani.blogspot.com

https://runopajani.blogspot.com/ (runoni välimerkeillä)

Koti

 165. Koti

Ei se vanha ollut, vain huonosti tehty, taloni josta kaiken purin. Asuin kauan hotelleissa, vieraana vieraissa huoneissa, ja taloani rakensin. Purin ja rakensin, vailla piirustuksia. Ei siitä koskaan

valmista tullut. Ei tulekaan. Mutta seinät ovat avarat ja lattia luja. Katossa taivaan näyttävä ikkuna.

Anna pohti vanhaa runoaan, jonka oli vuosia sitten kirjoittanut. Hän oli löytänyt sen koneelle tallentamastaan romaanin alusta, jota tuskin koskaan saisi valmiiksi, saatikka lähetettyä sen eteen päin. Ehkä siitä voisi tehdä blogin? Joskus. Olisiko siitä apua jollekin, sellaiselle ihmiselle joka astelisi itsensä tuntemisen vaikealla taipaleella? Joka etsisi omaa yksityistä minuuttaan meidän kaikkien yhteisistä unistamme, toiveistamme. Kaipuustamme.

© AilaKaarina

Viikon 45/2023 Krapu. Kuvahaaste talosta. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Jätetty

 164. Jätetty

Ilkeys, joskus miltei suoranainen pahuus kanssaihmisten suusta sai hänet pohtimaan ihmisten halua tuomita. Toki hän oli ollut valmis itsekin tuomitsemaan itsensä tuhannesti. Mutta miksi välittää heistä, toisten elämän ”asiantuntijoista” rutikuivine sydämineen, jotka eivät koskaan saisi kokea tätä? Hän oli rakastanut niin kuin vain ihminen voi toista ihmistä rakastaa. Nainen oli ollut naimisissa, mutta tapaamisen ensi hetkestä lähtien alkoi salasuhde, intohimoinen, toistakymmentä vuotta kestänyt. Nyt nainen oli eronnut ja löytänyt toisen. Ei, katkeraksi

hän ei saanut tulla! Ei, vaikka hän rakasti yhä eivätkä tunteet olleet laimentuneet. Ehkä ei toivoa enää ollut, mutta hän käärisi kultanauhaan näiden vuosien muistot. Ja rakastaisi.

© AilaKaarina

100 sanan Krapu 44/2023 otsikkoineen ja kolme annettua sanaa on oltava tekstissä (taivuttaa saa): rutikuiva, pahuus ja laimea. Krapua vetää SusuPetal  https://susupetalsanat.wordpress.com