166. Isoisä
Erik oli päättänyt pitää lapsista hyvää huolta vaimon lähdettyä juhlimaan ystävänsä syntymäpäivää. Lapset olivat onneksi tottuneet hänen hajamielisyyteensä ja siihen, että ukki saattoi helposti unohtaa mitä oltiin sovittu. Tuntien päästä
vaimo seisoi oven suussa iloisena kuten yleensäkin, istahti sohvalle ja kyseli illan kuulumisia.
‒ Taidettiin vähän tuurilla selvitä, sillä uppouduin kuuntelemaan musiikkia ja olin vallan unohtaa olevani vahtivuorossa. Mutta onneksi ei mitään vahinkoa sattunut. Jokainen hoiti hampaanpesunsa ja sitten juteltiin ja sovittiin huomisesta ohjelmasta ennen kuin kaikki pujahtivat peiton alle, sanoi Erik viattoman näköisenä.
‒ Eikä kukaan taatusti itkenyt unohdustasi! ‒ sanoi Anna hellästi nauraen ja jatkoi: ‒ Mutta mennään nyt nukkumaan, kulta.
© AilaKaarina
(Jatko-osa nukkekotitarinoihin 158. Ukin iltapala ja 163. Isoisä lapsenvahtina)
.jpg)
Krapu 44/2023, 100 sanaa otsikon kanssa kolmella annetulla sanalla: seistä, itkeä, isä. Krapua vetää SusuPetal
SusuPetal
Onnentupa-tarinat, osa 8
116. Onnentupa, osa 1
164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7
Sitä se ikä tuo, hajamielisyyttä... olen huomannut.
VastaaPoistaKyllä ja ainakin itse olen ollut aina enemmän tai vähemmän hajamielinen. Ajatukset usein niin kiinni jossakin, että muu unohtuu. Kiitos kommentistasi Cara.
PoistaOnneksi Erik selvisi vahtivuorosta ilman kommelluksia!
VastaaPoistaNiinpä ja lapset olivat iloisia kun saivat valvoa :D. Kiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaUppoutuminen ajatuksiin tai musiikin kuunteluun saattaa viedä ongelmiin. Puuro palaa pohjaan tai vedet haihtuu höyrynä ympäristöön. Onneksi tässä tapauksessa kaikki sujui hyvin!
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Itse olen ansioitunut kattiloiden pohjaan polttaja. Ei auta kellot ei mikään! Ihmettelen vain ääntä, joka ei ole kännyn soittoääni... Nyt olen kehittänyt uuden ruoanlaittotavan: aina on käsissä jokin "ruoanlaittokirja", jota luen samalla kun vahdin ruoan valmistumista kiltisti hellan vieressä ;) Kiitos kommentistasi BLOGitse. Sinulle myös mukavaa alkavaa viikkoa.
PoistaItselle kokemusta, että välipalat unohtuu, kun muuta touhua lasten kanssa niin paljon.
VastaaPoistaKyllä näin on käynyt itsellenikin. Kiitos kommentistasi pasanen.
PoistaNöyrästi myönnän, ettei minusta olisi lastenvahdiksi, mielenkiintoni kun saattaisi suuntautua melkein mihin tahansa muuhun, ja sitten hirvittää, mitä sitä saattaisi sattua...
VastaaPoistaPienen lapsen kanssa hajamielisyys voi todella olla vaarallistakin, mutta onneksi lapset kasvavat. Nyt onkin jo aivan toisenlaista viettää heidän kanssaan aikaa, kun ovat jo osaavia ja taitavia. Kohta omat lapsenlapseni hoitavat minua (no, tarkoitan leikisti, sillä sukulaisten niskoille en itseäni vanhana halua). Kiitos kommentistasi Äijä.
PoistaLapset saivat tehdä aivan omiaan, kun kontrolli puuttui, mutta kiltit lapset eivät tee kuitenkaan pahojaan.
PoistaVarsinkaan kun ovat rakkaiden isovanhempiensa vieraina! Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaHei! Lukuluetteloa selatessani huomioni kiinnitti mielenkiintoiselta vaikuttava kirjoitus, jota en löytänyt mistään, joka kuului näin: "Lastenlasten vierailu isovanhempien luona oli kestänyt jo useita päiviä. Erik, joka ei ollut Annan lastenlasten oikea isoisä, oli seissyt alusta lähtien ukin roolissaan kunniakkaasti, tosin toisinaan vähän hajamielisesti. Nuoruuden liitostaan hänellä oli tytär lapsineen. Välit olivat läheiset, vaikka hän olikin ollut etäisä melkein tyttärensä syntymästä lähtien. Lapset merkitsivät hänelle paljon..."
VastaaPoistaTämä pätkä vaikutti mielenkiintoiselta ja olisin halunnut lukea loppuun.
Itse en tykännyt tästä ja poistin sen. Se oli mielestäni liian selittelevä ja tavallaan 'kertova' näin lyhyeen, 100 sanan tekstiin ja varsinkin annettu sana 'seistä' oli liian haettu tuossa kirjoituksessani. Mutta jospa saan tästä vielä joskus tarinan. Poistin koko kirjoituksen, mutta tallennan nyt luonnokseksi. Kiitos kommentistasi Talviomena <3
VastaaPoista