144. Ulkoistettu
Oli syksyn viimeiset päivät, sen verran lämmintä, että hän istahti parvekkeen tuolille. Puissa oli enää vain harvakseltaan lehtiä. Maisema oli rauhoittava. Puut sen tekivät, tarjosivat lempeyttään, lähes alastominakin. Oli tuuleton päivä ja siksi hän hämmästyi, kun
lehtiä alkoi pudota talon katolta. Oliko huoltohenkilö tullut hissukseen puhdistamaan vesikouruja, hän ehti miettiä kun näki jalan. Pian keinuva takapuoli ilmestyi näkyviin. Hän ei ollut uskoa silmiään. Harakka kulki pitkin räystäskourua ja toisella jalalla heitteli lehtiä maahan. Rauhallisesti, mutta touhukkaana se kulki työmaallaan jalan huiskiessa rytmikkäästi. Kun lintu pääsi talon päätyyn, se katseli ympärilleen, rääkäisi ilmeisen tyytyväisenä työhönsä ja lensi läheisen puun oksalle.
© AilaKaarina
(100 sanaa kera otsikon)
