sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Saari

(Fontin koko vaihtuu enkä saa sitä korjattua mitenkään, vaikka kirjoitin kaiken uusiksi)


62. Saari



He olivat soutaneet saareen iltapäivällä. Peetu oli pyytänyt

kavereitaan vanhempiensa mökille. Korkeat aallot olivat heitelleet

nuoria täynnä olevaa venettä rajusti, mutta kuin ihmeen kaupalla he

olivat selvinneet rantaan. Hän oli juonut viiniä, jotkut olutta,

väkevämpikin. Illalla


hän lähti Peetun kanssa ulos ja kompastui kiveen tai oksaan. He

kierivät mäkeä alas yhdessä, takertuivat toisiinsa. Nauroivat. Satoi

kuten tullessa, nyt jo myrskysi. Peetu suuteli häntä. Mutta pian

tämä kaikki loppuisi, sen tyttö tiesi. Hän muuttuisi entiselleen, vähän

kummalliseksi, vieraaksi, ujoksi. Hankalaksi itselleenkin. Viini,

Peetu ja mieletön hurja sää, joka nyt riuhtoi myös hänen sydäntään,

olivat hetkeksi nostaneet hänet ihmeelliseen olevaisuuteen.

Läsnäolijaksi.


© AilaKaarina


Viikon 8/2020 Krapuhaasteeseen, 100 sanaa kera otsikon

avainsanoilla muuttua, hankala, loppu sekä viikon 9 haasteeseen

avainsanoilla soutaa, myrsky ja aalto.



sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Kaipaus

61. Kaipaus


Anna avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet toviksi 

paikoilleen. Juuri tätä kotiinpaluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita

vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta,

rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti 

 

Anna käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa tiettyä

seinänviertä hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten voisi koskaan

tottua tähän hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissaoloon.

Hän muisteli koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä

etappiaan. Aiemmin se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä

liittyi lääkäreihin ja hoitajiin, sillä sitä oli usein käytetty 

eläinklinikalla milloin mistäkin syystä. Varovasti hän antoi katseensa

siirtyä sohvaan. Sen tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt

sohvaa niin tyhjää.

 

© AilaKaarina


Viikon 7/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon avainsanoilla

nurkkasohva ja huone.