sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Saari

(Fontin koko vaihtuu enkä saa sitä korjattua mitenkään, vaikka kirjoitin kaiken uusiksi)


62. Saari



He olivat soutaneet saareen iltapäivällä. Peetu oli pyytänyt

kavereitaan vanhempiensa mökille. Korkeat aallot olivat heitelleet

nuoria täynnä olevaa venettä rajusti, mutta kuin ihmeen kaupalla he

olivat selvinneet rantaan. Hän oli juonut viiniä, jotkut olutta,

väkevämpikin. Illalla


hän lähti Peetun kanssa ulos ja kompastui kiveen tai oksaan. He

kierivät mäkeä alas yhdessä, takertuivat toisiinsa. Nauroivat. Satoi

kuten tullessa, nyt jo myrskysi. Peetu suuteli häntä. Mutta pian

tämä kaikki loppuisi, sen tyttö tiesi. Hän muuttuisi entiselleen, vähän

kummalliseksi, vieraaksi, ujoksi. Hankalaksi itselleenkin. Viini,

Peetu ja mieletön hurja sää, joka nyt riuhtoi myös hänen sydäntään,

olivat hetkeksi nostaneet hänet ihmeelliseen olevaisuuteen.

Läsnäolijaksi.


© AilaKaarina


Viikon 8/2020 Krapuhaasteeseen, 100 sanaa kera otsikon

avainsanoilla muuttua, hankala, loppu sekä viikon 9 haasteeseen

avainsanoilla soutaa, myrsky ja aalto.



11 kommenttia:

  1. Läsnäoleminen on kaunista, mutta nuorena sitä tunsi itsensä aina enemmän ulkopuoliseksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Cara ja Susupetal kommenteista!

    VastaaPoista
  3. Onneksi hän tietää miltä voi tuntua kun seuraavan kerran tilaisuus tulee...

    VastaaPoista
  4. Iski tällaiseen romantikkoon tuo.

    VastaaPoista
  5. Kiitos BLOGitse, Aina ja Paavo ❤!

    VastaaPoista
  6. Hetkeen pitää tarttua, kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  7. Tämän hetken muistaa, vaikka elämä on ehkä viskellyt toiseen suuntaan.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.