62. Saari
He olivat soutaneet saareen iltapäivällä. Peetu oli pyytänyt
kaverieitaan vanhempiensa mökille. Korkeat aallot olivat heitelleet
nuoria täynnä olevaa venettä rajusti, mutta kuin ihmeen kaupalla he
olivat selvinneet rantaan. Hän oli juonut viiniä, jotkut olutta,
väkevämpikin. Illalla
hän lähti Peetun kanssa ulos ja kompastui kiveen tai oksaan. He
kierivät mäkeä alas yhdessä, takertuivat toisiinsa. Nauroivat. Satoi
kuten tullessa, nyt jo myrskysi. Peetu suuteli häntä. Mutta pian
tämä kaikki loppuisi, sen tyttö tiesi. Hän muuttuisi entiselleen,
vähän kummalliseksi, vieraaksi, ujoksi. Hankalaksi itselleenkin.
Viini, Peetu ja mieletön hurja sää, joka nyt riuhtoi myös hänen
sydäntään, olivat hetkeksi nostaneet hänet ihmeelliseen
olevaisuuteen. Läsnäolijaksi.
© AilaKaarina
Viikon 8 (100 sanaa kera otsikon) Krapuhaasteeseen avainsanoilla
muuttua, hankala, loppu sekä viikon 9 haasteeseen avainsanoilla
soutaa, myrsky ja aalto.
Elämä on...
VastaaPoistaKaksoiskrapu :)
Läsnäoleminen on kaunista, mutta nuorena sitä tunsi itsensä aina enemmän ulkopuoliseksi.
VastaaPoistaKiitos Cara ja Susupetal kommenteista!
VastaaPoistaOnneksi hän tietää miltä voi tuntua kun seuraavan kerran tilaisuus tulee...
VastaaPoistaHetki on tärkein.
VastaaPoistaIski tällaiseen romantikkoon tuo.
VastaaPoistaKiitos BLOGitse, Aina ja Paavo ❤!
VastaaPoistaHetkeen pitää tarttua, kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaKiitos aimarii. Näin on.
PoistaTämän hetken muistaa, vaikka elämä on ehkä viskellyt toiseen suuntaan.
VastaaPoistaKiitos, Pilvi ❤-
Poista