sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Saari

62. Saari



He olivat soutaneet saareen iltapäivällä. Peetu oli pyytänyt 

kaverieitaan vanhempiensa mökille. Korkeat aallot olivat heitelleet 

nuoria täynnä olevaa venettä rajusti, mutta kuin ihmeen kaupalla he 

olivat selvinneet rantaan. Hän oli juonut viiniä, jotkut olutta, 

väkevämpikin. Illalla 

 

hän lähti Peetun kanssa ulos ja kompastui kiveen tai oksaan. He

kierivätkeä alas yhdessä, takertuivat toisiinsa. Nauroivat. Satoi 

kuten tullessa, nyt jo myrskysi. Peetu suuteli häntä. Mutta pian

 

tämä kaikki loppuisi, sen tyttö tiesi. Hän muuttuisi entiselleen,

vähän kummalliseksi, vieraaksi, ujoksi. Hankalaksi itselleenkin. 

Viini, Peetu ja mieletön hurja sää, joka nyt riuhtoi myös hänen 

sydäntään, olivat hetkeksi nostaneet hänet ihmeelliseen 

olevaisuuteen. Läsnäolijaksi.


© AilaKaarina


Viikon 8/2020 (100 sanaa kera otsikon) Krapu avainsanoilla 

muuttua, hankala, loppu sekä viikon 9/2020 haasteeseen

avainsanoilla soutaa, myrsky ja aalto.


11 kommenttia:

  1. Läsnäoleminen on kaunista, mutta nuorena sitä tunsi itsensä aina enemmän ulkopuoliseksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Cara ja Susupetal kommenteista!

    VastaaPoista
  3. Onneksi hän tietää miltä voi tuntua kun seuraavan kerran tilaisuus tulee...

    VastaaPoista
  4. Iski tällaiseen romantikkoon tuo.

    VastaaPoista
  5. Kiitos BLOGitse, Aina ja Paavo ❤!

    VastaaPoista
  6. Hetkeen pitää tarttua, kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  7. Tämän hetken muistaa, vaikka elämä on ehkä viskellyt toiseen suuntaan.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.