maanantai 30. syyskuuta 2019

Syli

55. Syli

 

 

Hän katselee ikkunasta pihalla leikkivää tytärtään. Tämä kääntyy nopeasti portille päin. Ämpäri ja lapio lentävät klassisessa kaaressa maahan ja riemusta kiljuen tyttö juoksee isänsä syliin. Hänen mieleensä hiipii kolme tunnetta: ensin rakkaus, sitten haikeus ja lopuksi jotakin mustaa. Kateus. Hän tietää, että juostessaan isäänsä kohti tytön luottamus on täydellinen. Nuo kädet, jotka häntä odottavat eivät petä. Ei tyttö voisi sellaista edes käsittää. Se mitä ei ole koskaan tapahtunut, sitä ei ole. Suunnaton hellyys täyttää naisen mielen. Mutta äkkiä hän tuntee itsensä enää vain surulliseksi. Kerran hänkin lapsena, vähän isompana, juoksi äitinsä syliin oltuaan puolitoista kuukautta erossa perheestään. Hänelle naurettiin.


© AilaKaarina


Viikon 40 Krapu, jossa on oltava sanat surullinen, musta ja isä.




torstai 26. syyskuuta 2019

Tarinat

54. Tarinat



Hän hieroi ohimoitaan. Viikon uuden kirjoitushaasteen kolmesta

sanasta, jotka piti näkyä 100 sanan tarinassa, hän ei saanut mitenkään

kiinni. Minne hän kiipeäisi? Minne jaksaisi nousta! Tai kuka

kiipeäisi, ja kuka kurkkisi peilistä? Mitä hän edes halusi nähdä tai 

laittaa jonkun näkemään? Sen sijaan hän ei saanut ajatuksiaan irti

kirjasta jonka oli juuri lukenut. Olisipa hän tiennyt nuorempana tästä

miltei kohtalotoverista! Hehän olivat lähes samanikäisiäkin. Perheet

olivat yhtä kummallisia. Tosin häntä ei niinkään läimäytelty, hänelle

vain karjuttiin. Ja nolattiin jatkuvasti. Paitsi äiti ei karjunut, nolasi

kyllä. Eivätkä he haisseet. Kaikki näytti ulospäin jokseenkin

normaalilta. Ainakin sinne päin. Toisin kuin krjassa.


© AilaKaarina


(Kirja on Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton.)

100 sanan (kera otsikon) viikon 39 Krapu haastesanoilla kiivetä,

ohimo ja peili.






tiistai 17. syyskuuta 2019

Liian myöhään?

53. Liian myöhään?


Se alkoi joka kevät. Nuorena oli päinvastoin. Silloin hän miltei vihasi kevättä, sen hajuja, lumen alta näkyvää likaa, valoisuutta, joka paljastaisi loputkin. Mutta vanhemmiten keväästä oli tullut koko kropassa tuntuvan kihelmöivän odotuksen aikaa. Enää ei tarvinnut pelätä paljastumista, enää ei ollut häpeää. Hän oli oppinut puhumaan sen kaiken pois. Olisiko elämällä tarjolla vielä jotakin nyt, kun hän oli uskaltanut alkaa toivoa? Ja etsiä. Usein hän tätä mietti. Mitä se oli,

ei hän itsekään varmuudella tiennyt. Ja kesä saapui valoisin päivin, samettisin illoin toisensa perään, yksinäisin illoin. Ei siitä näkynyt kuin ääriviivat, jotka joskus häilähtivät kaukana kadotakseen heti pois.

 

© AilaKaarina


Viikon 38 Krapu, 100 sanaa otsikon kera ja sanat samettinen, kihelmöidä ja ääriviiva on oltava tekstissä.

Myös 15. Runonevan vanhaan haasteeseen Likainen.


maanantai 9. syyskuuta 2019

Yölenkki

52. Yölenkki


He saapuivat metsän laitaan ja Anna päästi koiran vapaaksi. Häntä heiluen se loikkasi puiden sekaan. Oli iltayö eikä kulkijoita yleensä enää tähän aikaan näkynyt. Tästä alkoi hänen oma yksityinen maailmansa, jossa hän aina tunsi muuttuvansa uudeksi ihmiseksi. Murheet ja huolet katosivat, oli vain metsä ja koira. Jostain kuului

moottoripyörien ääniä ja kohta näkyi kaksi miestä. He pysäyttivät pyöränsä. Miehet katsoivat häntä pitkään. Annaa alkoi pelottaa. Missä Sarabikin oli? Hän huusi sitä nimeltä. Oli hiljaista. Samassa koira ilmestyi pienelle kummulle, seisoi siinä hetken ylväänä, iso komea rhodesian ridgeback ja käveli sitten rauhallisesti Annan eteen. Miehet vilkaisivat toisaan ja käynnistivät pyöränsä.


© AilaKaarina


Viikon 40 Krapu, 100 sanaa kera otsikon, Sanat uusi, oma ja ilmestyä on oltava tekstissä.

Myös Runonevan 5. (vanha) haaste: Eläin.


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Isovanhempi

51. Isovanhempi



Anna istahti parvekkeen tuolille. Oli elokuun viimeinen päivä. Vielä

oli lämmintä, mutta parin päivän päästä lupailtiin jo sateita. Kesä

olisi ohi, tämä niin kaunis ja ihmeellinen kesä, ettei hän voinut kuin

kiittää elämää siitä! Muta talvi saapuisi jääväämättä ja toisi kaikki ne

lyhyet päivät, tyhjät illat. Ja kaiken sen kaipauksen! Juri. Mies 

lentäisi  syyskuun lopulla Malagaan ja viettäisi siellä talven. Useana 

vuonna hänet oli pyydetty mukaan koko talveksi, mutta hän oli 

voinut olla  siellä vain muutaman viikon. Lastenlapset tarvitsivat 

häntä, ainutta nopeasti paikalle saatavaa isovanhempaansa ja siksikin

niin rakasta ja läheistä; taustatukea, jollaista vaille hän itse oli 

lapsena jäänyt.


© AilaKaarina

100 sanan viikon 36 Krapu, jossa on oltava sanat tyhjä, kiittää ja

parveke.