keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Isovanhempi

51. Isovanhempi



Anna istahti parvekkeen tuolille. Oli elokuun viimeinen päivä. Vielä

oli lämmintä, mutta parin päivän päästä lupailtiin jo sateita. Kesä

olisi ohi, tämä niin kaunis ja ihmeellinen kesä, ettei hän voinut kuin

kiittää elämää siitä! Muta talvi saapuisi jääväämättä ja toisi kaikki ne

lyhyet päivät, tyhjät illat. Ja kaiken sen kaipauksen! Juri. Mies 

lentäisi  syyskuun lopulla Malagaan ja viettäisi siellä talven. Useana 

vuonna hänet oli pyydetty mukaan koko talveksi, mutta hän oli 

voinut olla  siellä vain muutaman viikon. Lastenlapset tarvitsivat 

häntä, ainutta nopeasti paikalle saatavaa isovanhempaansa ja siksikin

niin rakasta ja läheistä; taustatukea, jollaista vaille hän itse oli 

lapsena jäänyt.


© AilaKaarina

100 sanan viikon 36/2019 Krapu, jossa on oltava sanat tyhjä, kiittää

ja parveke.










8 kommenttia:

  1. Näin se elämä joskus vie...On eri aikakausia, jaksoja. Eikä aikaakaan kun Juri tulee takaisin ja aurinko hymyilee! :)

    VastaaPoista
  2. Elämä heittelee, paikasta ja tilanteesta toiseen.

    VastaaPoista
  3. Pitkän pimeän talven jälkeen taas sitten kohdataan......:)

    VastaaPoista
  4. Voi, lastenlapset kasvavat, Juri odottaa. Kohta Anna voi viettää talven etelän auringon alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä jos niitä tulee aina vain lisää, lapsenlapsia siis 😂... Kiitos, SusuPetal.

      Poista
  5. Hups. Korjasin kun oli jäänyt väärä sana "pitkät" vaikka piti olla annettu sana "tyhjä"(t).

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.