53. Liian
myöhään?
Se alkoi joka kevät. Nuorena oli päinvastoin. Silloin hän miltei vihasi kevättä, sen hajuja, lumen alta näkyvää likaa, valoisuutta, joka paljastaisi loputkin. Mutta vanhemmiten keväästä oli tullut koko kropassa tuntuvan kihelmöivän odotuksen aikaa. Enää ei tarvinnut pelätä paljastumista, enää ei ollut häpeää. Hän oli oppinut puhumaan sen kaiken pois. Olisiko elämällä tarjolla vielä jotakin nyt, kun hän oli uskaltanut alkaa toivoa? Ja etsiä. Usein hän tätä mietti. Mitä se oli,
ei hän itsekään varmuudella tiennyt. Ja kesä saapui valoisin päivin, samettisin illoin toisensa perään, yksinäisin öin. Ei siitä näkynyt kuin ääriviivat, jotka joskus häilähtivät kaukana kadotakseen heti pois.
© AilaKaarina
Viikon 38/2019 Krapu, 100 sanaa otsikon kera ja sanat samettinen, kihelmöidä ja ääriviiva on oltava tekstissä.
Myös 15. Runonevan vanhaan haasteeseen Likainen.
Odotus on haikeaa, mutta onneksi on vielä toivoa sen jonkin löytymisestä, mitä se sitten onkaan. Ehkä ensi keväänä...
VastaaPoistaMielikuvitusta kutkutteleva krapu. Voin olla täysin pihalla, mutta olisiko tässä sateenkaari-ihminen rakkautta / sielunkumppania etsimässä? Siihen viittaisi sana häpeä. Oli mikä oli etsinnän kohde, toivoisin, että hän sen löytäisi ja yksinäisyys helpottaisi. Ihmiset ovat nykyään kovin yksinäisiä.
VastaaPoistaKiitos ihanaiset. SusuPetal ja riitta k ❤.
VastaaPoistaToivo elää...
VastaaPoistaNiin se tekee! Kiitos Cara.
PoistaKiehtovaa salaperäisyytä. Vapautuminen ja kihelmöivä odotus jotakin...jostakin. Pieni kehitystarina.
VastaaPoistaKiitos Anli!
PoistaVoi kun häpeä vie meiltä ihmisiltä energiaa ja iloa...
VastaaPoistaNiin kauan kun on elämää on toivoa. Kohta on taas kevät...
Kiitos kommentistasi BLOGitse. Niitä on ihana saada ja usein ne antavat uutta näkökulmaa tai syventävät omia pohdintoja.
PoistaSalaperäinen krapu. Kevättä odotellessa.
VastaaPoistaKiitos Der Seidenspinner!
VastaaPoistasiinäpä yksi poitiivinen vanhenemiseen liittyvä asia, turha häpeä häviää, mikä vapauttaa elämään aidosti omannäköistään elämää. hienosti kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitos kommenttistasi Ilona Winebridge.
Poista