Paremmaksi pantu

 179. Paremmaksi pantu

”Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin”, oli mummini ja äitini lempilause, sanoi Irina ystävälleen Annalle. ”Molemmat toistivat sitä niin usein, että se syöpyi mieleeni. Paitsi että minun lauseeni on nykyään ”näin vanha enkä mitään ole oppinut”! Onko niin, että suvun käsittelemättömät asiat elävät minussa kuin mieleni kasvualustaan ängenneet vieraslajit, jotka ovat vallanneet kaiken elävän, hyvän ja alkuperäisen? En minä oikeasti ole mikään ikuinen epäonnistuja, vai olenko? Irina jatkoi pohdiskelujaan.

”Tarkoitatko tätä eroprosessia, jota käyt miehesi kanssa läpi?”

”No joo! Tämä on kolmas eroni, hitto enkä vielä ole edes viittäkymmentä. Toistanko siis samoja virheitä, aina uudestaan ja uudestaan?”

© AilaKaarina

Viikon 17/2024 Krapu, joka pitää alkaa lauseella Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Isoäidin eväät

 178. Isoäidin eväät

”Koska mä pääsen mummin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi 4-vuotias Alma äidilleen silmät kahtena tiukkana huutomerkkinä. Lapsi

oli vauvasta pitäen ollut aivan erityisen kiintynyt mummiinsa. Anna olikin ollut tytön elämässä alusta pitäen vanhempien vielä opiskellessa ammatteihinsa. Hän oli hoitanut vauvaa tämän kodissa ja myöhemmin ottanut lapsen luokseen yökylään useasti. Työpäivänsä päätteeksi hän oli hakenut monesti Alman päiväkodista, vienyt leikkipuistoon tai metsäretkelle sään salliessa. Eväät olivat aina mukana.

Mariiaa hymyilytti. ”Kysytään mummilta”, hän vastasi. Saatuaan vastaukseksi ”vaikkapa jo huomenna” Mariia lähetti anopilleen kuvan Almasta. Tytön säteilevät silmät ja hymy seurasivat Annaa yön läpi.

© AilaKaarina

Viikon 15/2024 Krapu, jossa aiheena KASVU. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Perustuu tositapahtumaan. ”Koska mä pääsen mmmin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi lapsenlapsi äidilleen v. 2017. Ja koska olen myös nukkekotiharrastaja, lisäsin kolme kuvaa nukeista, joista toinen edustaa itseäni (ns. miniminä) ja toinen rakasta lapsenlastani. Kuvissa tarinan lapsenlapsi on jo vanhempi, koululainen ;).