maanantai 9. syyskuuta 2024

Rappio

 183. Rappio



Taas olin menossa juoksujalkaa, minne? Tiesinhän minä. Mutta tärkeintä oli päästä pois neljän seinän sisältä, ainakin melkein tärkeintä. Vedin keuhkoihini illan raikasta syysilmaa, polun märkien puunlehtien hentoista tuoksua, joka tuntui melkein makuna kielellä. Teki mieli juosta, hyppiä, loikkia niin kuin lapsena. Heittää itsensä ilmaan, tehdä lentokuperkeikka. Ottaa tanssiaskelia! Liike. Huimaava onnen tunne valtasi mieleni jäsenten voimasta, liikkeiden sulavuudesta, notkeudesta. Näin

hän oli kirjoittanut vuosia sitten päiväkirjaansa, jonka oli juuri löytänyt laatikoston perältä. Nainen haki rollaattorinsa. Viinaa oli saatava lisää eikä se saanut olla kaupan halpista. Alkoon olisi matkaa mutta olihan jalkoja terveellistä käyttää, kävelyttää niitä ulkona, oli lääkärikin sanonut.


© AilaKaarina


Viikon 37/2024 Krapu. Otsikon kera 100 sanan haaste, jossa kolme annettua sanaa, tällä kertaa heittää, maku ja käyttää. Sanoja saa taivuttaa. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/


maanantai 2. syyskuuta 2024

Kiusaus

182. Kiusaus



Ystävykset ihastelivat seinämaalausta. He olivat käyneet ostamassa perjantain karkkipäivän karkit ja nyt Sara kantoi arvokasta aarretta kädet hioten, sillä vasta päivällisen jälkeen oli lupa aloittaa niiden syöminen. Vain yhdet maistiaiset oston jälkeen oli äiti luvannut.

Aika kiva,” sanoi yökylään tullut Helmi. Ja jännät nuo keltaiset viivat. Ihan kuin ne jotenkin sitoisi nuo kirjaimet toisiinsa ettei ne lähde vaeltamaan omia teitään.”

Onkohan tuollainen seiniin piirtely luvallista? Ei ainakaan kotona... ” ihmetteli Sara. ”No mutta lähdetään jo. Mulla on nälkä ja tekee kauheasti mieli ottaa vielä toiset karkit,” hän jatkoi työntäen samalla kuin vahingossa karkin suuhunsa.

Anna mullekin. Ei kerrota sun äidille.”


© AilaKaarina


Viikon 36/2024 Krapu, kuvahaaste. 100 sanaa kera otsikon. Krapua vetää SusuPetal  

SusuPetal





sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Koditon

 181. Koditon



Minä katson heitä ylhäältä päin nyt jo vieraalta parvekkeelta. Näen miten he kantavat elämäänsä, kukin omaansa, ikiomaa itselleen tärkeää. Tai jollekulle toiselle tai ei kenellekään. Edes itselleen. Sen näkee hyvin. Olen vieraaksi tulleen talossa, kerran niin rakkaan. Tai no, en minä enää ole siellä, sielläkään. Katson

itseänikin ylhäältä päin, tutun näköistä, nyt vain niin outoa, pudotin itseni toisten joukkoon, vieraiden mutta tutumpien kuin sinä nyt. Tunnen miten itku on liki, silmien takana. Mutta en itke tänään, suren vain. Itkisin kylläkin jos nyt olisi joku. Ottaisi syliin, sanoisi jotakin kaunista, läheistä ja kodikasta. En tiedä voisitko se enää olla sinä.


© AilaKaarina


Kevään 2024 viimeinen krapuhaaste viikolle 20. Kuvahaaste. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/






sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Elossa

 180. Elossa



Eikö niin mummi, että isät ja äidit rakastavat aina eniten omia lapsiaan?”, kysyi 6-vuotias isoäidiltään. He palasivat jäätelöostoksilta takasin tytön kotipihalle jatkamaan kesken jääneitä touhujaan.

Kyllä sitä voi rakastaa ihan yhtä lailla muitakin rakkaitaan”, vastasi isoäiti.

Ai, myös lapsenlapsiaan? Ihanko yhtä paljon?”

Kyllä. Ajatus, että rakkaus olisi jotenkin pilkottavissa osiin ei ainakaan minulta onnistu. Että tämä osa olisi sinulle, tuo hänelle, kolmas osa jollekulle toiselle.”

Rakastatko sä sitten yhtä paljon sun lapsia kuin mua ja pikkusiskoa?”

Kyllä, näin on päässyt käymään.”

Sä vaan rakastat rakastat rakastat rakastat rakastat mua…”

Näin se nyt on.”


Tämä riitti tällä kertaa aiheesta rakkaus.



© AilaKaarina


Viikon 19/2024 Krapu. 100 sanaa ja annetut sanat on oltava tekstissä (saa taivuttaa): piha, ajatus, elossa. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/

maanantai 22. huhtikuuta 2024

Paremmaksi pantu

 179. Paremmaksi pantu



Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin”, oli mummini ja äitini lempilause, sanoi Irina ystävälleen Annalle. ”Molemmat toistivat sitä niin usein, että se syöpyi mieleeni. Paitsi että minun lauseeni on nykyään ”näin vanha enkä mitään ole oppinut”! Onko niin, että suvun käsittelemättömät asiat elävät minussa kuin mieleni kasvualustaan ängenneet vieraslajit, jotka ovat vallanneet kaiken elävän, hyvän ja alkuperäisen? En minä oikeasti ole mikään ikuinen epäonnistuja, vai olenko? Irina jatkoi pohdiskelujaan.

Tarkoitatko tätä eroprosessia, jota käyt miehesi kanssa läpi?”

No joo! Tämä on kolmas eroni, hitto enkä vielä ole edes viittäkymmentä. Toistanko siis samoja virheitä, aina uudestaan ja uudestaan?”


© AilaKaarina


Viikon 17/2024 Krapu, joka pitää alkaa lauseella Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Isoäidin eväät




 
178Isoäidin eväät



Koska mä pääsen mummin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi 4-vuotias Alma äidilleen silmät kahtena tiukkana huutomerkkinä. Lapsi

oli pienestä pitäen ollut aivan erityisen kiintynyt mummiinsa. Anna olikin ollut tytön elämässä tämän vauvaiästä lähtien vanhempien opiskellessa ammatteihinsa. Hän oli hoitanut vauvaa tämän kodissa ja myöhemmin ottanut lapsen luokseen yökylään useasti. Työpäivänsä päätteeksi hän oli hakenut monesti Alman päiväkodista, vienyt leikkipuistoon tai metsäretkelle sään salliessa. Eväät olivat aina mukana.

Mariiaa hymyilytti. ”Kysytään mummilta”, hän vastasi. Saatuaan vastaukseksi ”vaikkapa jo huomenna” Mariia lähetti anopilleen kuvan Almasta. Tytön säteilevät silmät ja hymy seurasivat Annaa yön läpi.


© AilaKaarina


Viikon 15/2024 Krapu, jossa aiheena KASVU. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/


Perustuu tositapahtumaan. ”Koska mä pääsen mmmin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi lapsenlapsi äidilleen v. 2017. Ja koska olen myös nukkekotiharrastaja, lisäsin kolme kuvaa nukeista, joista toinen edustaa itseäni (ns. miniminä) ja toinen rakasta lapsenlastani. Kuvissa tarinan lapsenlapsi on jo vanhempi, koululainen ;).

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Aarrearkku

 177. Aarrearkku



Lapsenlapsista viisi oli illalla saapunut mummilaan viettämään pääsiäislomaa. Anna oli aiemmin löytänyt vintiltä vanhasta arkusta Tintti-sarjakuvalehdet ja aamupalan jälkeen lapsoset kipittivät vintille. Läppärit ja kännyt unohtuivat samantien. Sisarukset Sara ja Elias eivät malttaneet vaihtaa edes yöpukuja yltään, niin kiire oli päästä lukemaan. ”Onneksi Anna-mummi ehti pelastaa nää Sarabin hampaista, kun kuulemma sekin oli näihin niin iki-ihastunut että meinasi alkaa jyrsiä yhtä niistä”, sanoi Elina. ”Niin kun mummi oli vienyt Tintti-parat alakertaan ja unohtanut ne sängylle", jatkoi Venla huokaisten. "Muuten, ukki sanoi, että hän tulee kohta ottamaan meistä kuvia muistoksi sillä uudella kännykamerallaan. Harmi, kun Alma ei nyt päässyt mukaan.”


© AilaKaarina


Viikon 13/2024 Krapu. 100 sanaa ja annetut kolme sanaa, jotka pitää löytyä tekstissä (saa taivuttaa) ovat jyrsiä, pääsiäinen ja kamera. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/








(116. Onnentupa, osa 1
  132. Minimaailma, osa 2
     148. Kielitaitoisesti, osa 3
  151. Mummilassa, osa 4
        153. Ukin taidonnäyte, osa 5
   158. Ukin iltapala, osa 6 
                                            164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7
166. Isoisä, osa 8
        169. Kyläilymuistoja, osa 9

          177. Aarrearkku, osa 10)       








sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Sinua minä ajattelen,

 176. Sinua minä ajattelen,



kuinka sinä rakastitkaan olla siinä, sen pyöreän pöydän ääressä ja katsella ikkunasta ulos. Puita. Ja ajatella kaikkea sitä minkä elämä eteesi asetti. Ja sinä olit onnellinen. Onnellinen sillä tavalla kuin yksinäisyyttä, omaa tai toisen, kunnioittava ihminen on. Siten kuin yksinäisyytensä aikaa sitten hyväksynyt ihminen on. Sillä eihän se muutu. Ei silloinkaan,

kun löysit vierellesi ihmisen, jota rakastit. Se oli hetken poissa, antoi sinun olla. Nauttia. Ja kun se palasi, se otti sinua olkapäistä kiinni, katsoi silmiin sanoen:  ‒ Tapahtuipa mitä tahansa, minä en sinua hylkää.

Siinä sinä rakastat olla, sen yksinäisen pienen pöydän ääressä ja katsella ikkunasta puita.


© AilaKaarina


(Jälleen tahaton fontin koon muuttuminen)


Viikon 12/2024 Krapu, nyt kuvahaaste. 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/





torstai 14. maaliskuuta 2024

Roolit ihanasti sekaisin

 175. Roolit ihanasti sekaisin



Pihalla Miko löi ja kutsui Vesaa tyhmäksi. Miko oli vihainen ja tunsi suuttumuksensa aiheelliseksi Vesan sanottua hänelle ilkeästi aamupäivän leikkihetkestä. Päiväkodin kotileikkinurkkauksessa

tytöt olivat vielä toimintakauden alussa määränneet pojat koiriksi ja kissoiksi, joka sitten naukuvana ja haukkuvana laumana konttasi pitkin huonetta. Fiksumpaan rooliin heistä ei kuulemma ollut. Ei ne osaa olla isiä! olivat tytöt sanoneet. Mutta vähitellen leikin sisältö muuttui. Samana aamupäivänä

Anna istuu kutsusta useampaankin kertaan juomassa kahvit pienestä muovimukista pienen pöydän ääressä. Myöhemmin Miko huutelee Annaa leikkinurkkaukseen. Poika makaa sängyllä nukke tungettuna paitansa alle. Anna, mä odotan vauvaa, sanoo Miko onnellinen hymy koko olemukseensa levinneenä.


Viikon 11/2024 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Tämän viikon kolme annettua sanaa ovat sekaisin, tyhmä ja fiksu. Krapua vetää SusuPetal

SusuPetal


© AilaKaarina


Ps. Taas fontti on eri kokoista enkä saa sitä samanlaiseksi vaikka poistin useamman kerran korjatakseni sen.

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Sukupolvet

 174. Sukupolvet



Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Anna on herännyt vauvan jokelteluun ja tuudittelee nyt sylissään reilun kuukauden ikäistä lastaan, joka vastaa hymyyn. Vauva päästelee pieniä suloisia ääniä, sirkuttelee vastauksensa hänen sanoihinsa, tuo pieni olento, niin täysin hänestä riippuvainen. Anna ajattelee menneitä sukupolvia. Kiintymysteorioista, varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä, sylin tärkeydestä eikä lapsuudessa opitusta kiintymyssuhteen mallista ollut tietoakaan. Oliko hän

osannut katkaista sukupolvien kovan, usein julmankin kasvatuskierteen? Olla luomassa uutta, terveempää ihmislajia, joka kykenee rakkauteen ja läsnäoloon. Auttaisiko pelkkä tietous tästä kaikesta? Äitiys pelotti, mutta olihan tästä selvittävä. Luotettava siihen, että vuosia sitten alkanut menneisyyden läpikäyminen oli jo tehnyt ainakin riittävästi tehtäväänsä hänessä.


© AilaKaarina


Viikon 9/2024 otsikon kanssa 100 sanan Krapu, joka pitää alkaa lauseella Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Krapua vetää SusuPetal

SusuPetal

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Muukalaisena keittiössä

 173. Muukalaisena keittiössä



Hiki nousi pintaan hänen yrittäessään työntää, töniä, potkia, raahata tukasta, kierittää, vierittää itseään kohti keittiötä, kohti hellaa. Nälkä oli hurja, mutta viimeiseen asti hän oli yrittänyt olla huomaamatta sitä. Sillä jos jotakin hän inhosi niin ruoanlaittoa. Mutta nyt nälkä ylitti sietorajan ja kuumeisesti hän alkoi kaivaa kattilaa ja paistinpannua esiin, etsi kasvisnakit ja vihannekset jääkaapista ja aloitti. Pian ainekset tirisivät pannulla. Kastikkeen hän valmisti tattarijauhoista lisäten vain hippusen verran kikhernejauhetta, sillä se jos mikä liiallisena kera sipulin tekisi hänestä illan mittaan kuin käyntiin yrittävän moottoripyörän. Annoksesta tuli iso ja osa jouti muovirasiassa pakastimeen. Viikoksi saisi tämä sapuska kelvata.


AilaKaarina


Viikon 8/2024 toinen Krapu kolmella annetulla sanalla, joita saa taivuttaa: kuume, muovirasia, muukalainen. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal















maanantai 19. helmikuuta 2024

Kesän mansikat

 172. Kesän mansikat



Nainen antoi suunsa suudeltavaksi ja sitten he erosivat. Mies katsoi surullisena naisen ääriviivojen sulautumista pimeyteen: pois, pois. Miten tässä näin kävi? Miten taas kävi näin! Se mikä kerran oli ollut pyörryttävää, hurmaavaa, kuumetta, se mikä kerran oli tuntunut oikealta rakkaudelta, oli jäähtymässä. Häneltä, joka oli juuri lähtenyt ovesta. Rakkaus 

oli ollut miehelle kuin kesäiset mansikat ja kaikki ne muut punaisina hehkuvat marjat, makeat ja kirpeät. Mitä hänelle jäisi jos ero olisi lopullinen? Yksinäisyyden hirvitys tässä muukalaisten maailmassa, jossa ei ollut ketään. Vain muistot, jotka toinen oli työntämässä kylmään, johonkin läpinäkymättömään muovirasiaan, jääkaappiin? Siirtäisi ne lopulta pakkasosastoon. Unohtaisi sinne.


AilaKaarina


Viikon 8/2024 Krapu, jossa on oltava kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa: kuume, muovirasia, muukalainen. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Keväthurmio

171. Keväthurmio



Markus istui kirjoituspöytänsä ääressä. Miten koskaan hän osaisi kirjoittaa keväästä? Hän oli vasta vanhemmiten oppinut rakastamaan sitä. Nuorena hän oli kiihkeästi odottanut syksyä, sen värejä, sen iltojen hämäryyttä, öitten pimeyttä. Pimeys oli sallinut hänen solahtaa itseensä pitkän näkyvillä olemisen jälkeen. Kukaan ei enää voinut nähdä sitä mi hän yritti suojella nahkansa alla. Mutta nyt hän kirjoittaisi keväästä, sen valtavasta voimasta, joka muuttaisi maailman häkellyttäväksi riemuksi. Valoksi, jonka hän vihdoin uskaltaisi kohdata:


Häikäisee

keväisten lehtien vihreys

puihin syöksynyt


valo

---

Kevätmaisema

taiteilijan paletista

valon kirpeyttä ja nuorta vihreää

siveltimen lennosta                      linnut oksille

vuoroin kiihkoa

vuoroin hiljaisuutta


kunnes luonnos on valmis

Kesä



© AilaKaarina


Samaan aiheeseen toinen Krapu, kun uutta tyyliä kokeillaan. Ei siis kolmea sanaa, ei kuvaa, ei annettua alkulausetta vaan aihe: väripaletti inspiroimaan viikon 7/2024 Krapua, jonka tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Elämän väripaletit

 170. Elämän väripaletit



He sanovat


sinä valitset itsesi

tai

jos et voikaan valita elämääsi

muista asenteesi siihen


Kenelle

he sen sanovat

Hänelle joka etsii raunioista lastaan

Hänelle joka pakenee vuorten ja merten yli

konekiväärien tulitusta

Hänelle joka katsoo tulvaan vajoavaa kotiaan

Hänelle joka seisoo köyhien jonossa leipäpalan tähden

Hänelle he sen sanovat

kääntävät kylkeään pehmeissä vuoteissaan

älypuhelimillaan seuraavat pörssilukemia


Runoa kirjoittaessaan Anna oli muistellut aamulla lukemaansa juttua naisesta, joka oli sitä mieltä, että asenne ratkaisee kun vaikeudet kohtaavat. Nainen oli hyvässä ammatissa, taustalla onnellisen elämän kauniit värit, lapsuus jossa hän oli saanut rakkautta ja arvostusta, vieläpä mahdollisuuden harrastaa mitä ikinä halusi.



© AilaKaarina


Uutta tyyliä kokeillaan nyt. Ei siis kolmea sanaa, ei kuvaa, ei annettua alkulausetta vaan aihe: väripaletti inspiroimaan viikon 7/2024 Krapua, jonka tarjoaa SusuPetal

SusuPetal