184. Tallennettu
Kolme vuosikymmentä sitten kesällä he olivat olleet silloisen kotinsa parvekkeella. Anna otti aurinkoa ja pieni Emilia puhalteli saippuakuplia. Pian aurinko sukelsi pilven taakse ja Anna lähti valmistamaan ruokaa. Avonaisesta ovesta hän huusi Emiliaakin sisälle, sillä taivas oli tummumassa lisää. ”Äiti, en mä tule, mä otan pilveä”, vastasi tyttö. Anna kurkkasi oven suusta, katseli hymyillen lastaan, joka tyypilliseen tapaansa tomerana makasi viltin päällä silmät suljettuina, kasvot kohti taivasta. Tänään
Emilia oli tullut kylään. Pitkästä aikaa he olivat vain kahdestaan, istuivat Annan kodin parvekkeella, ilta oli lämmin vaikka oli jo syyskuun puoliväli. Kynttilät lepattivat. Kaikkialla väreili se sama ja tuttu, onni.
© AilaKaarina
(Tämä tarina on tosi.)
Viikon 38/2024 Krapu, jonka aiheena on MUISTI. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Joitain tiettyjä mukavia hetkiä muistaa vuosikymmenien takaa, kuten tämäkin "pilven ottaminen".
VastaaPoistaKyllä. Voin koska tahansa nähdä miltä tytär näytti maatessaan siinä tomerana, vakavana ja tosissaan (tai sitten ei, sillä pienestä pitäen hänessä on ollut tietynlainen veikeys <3). Kiitos kommentistasi Cara.
PoistaNiinhän se on että lapset kasvavat ja lentävät pesästä ja äidille jää muistot ja lapsen vierailut kotipesässään.
VastaaPoistaKyllä. En juurikaan nykyään polttele kynttilöitä parvekkeella, mutta tyttären kyläillessä sytytin ne heti. Kiitos kommentistasi Anonyymi.
PoistaOnnelliset muistot ovat ihmisen ihanaa voimavaraa.
VastaaPoistaNo niinpä <3 Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaLämmin ja aurinkoinen muisto, vaikka oli pilvistyvää!
VastaaPoistaKyllä. Ei olisi myrskykään haitannut! Kiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaMukaviin, lämpimiin muistoihin on aina kiva palata.
VastaaPoistaKyllä! Kiitos anli itse <3
PoistaOnni ei tosiaan piittaa siitä, onko aurinkoista vai pilvistä!
VastaaPoistaNo eipä! Kiitos kommentistasi pasanen<3
PoistaNykyään harrastetaan valokuvapareja, joista molemmat on otettu samassa paikassa, mutta eri aikana ja samat henkilöt ovat läsnä. Tarinasi oli kuin tällainen kuvapari. Ja on tosiaan melkoinen onni, jos paikka on säilynyt, ihmiset ovat vielä elossa ja väleissä. Kaunis tarina ja hyvä tunnelma, kiitos!
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentistasi Oriolus! (Parveke oli eri, mutta sekin vielä olemassa. Tunnelma oli sama <3)
Poista