182. Kiusaus
Ystävykset ihastelivat seinämaalausta. He olivat käyneet ostamassa perjantain karkkipäivän karkit ja nyt Sara kantoi arvokasta aarretta kädet hioten, sillä vasta päivällisen jälkeen oli lupa aloittaa niiden syöminen. Vain yhdet maistiaiset oston jälkeen oli äiti luvannut.
”Aika kiva,” sanoi yökylään tullut Helmi. Ja jännät nuo keltaiset viivat. Ihan kuin ne jotenkin sitoisi nuo kirjaimet toisiinsa ettei ne lähde vaeltamaan omia teitään.”
”Onkohan tuollainen seiniin piirtely luvallista? Ei ainakaan kotona... ” ihmetteli Sara. ”No mutta lähdetään jo. Mulla on nälkä ja tekee kauheasti mieli ottaa vielä toiset karkit,” hän jatkoi työntäen samalla kuin vahingossa karkin suuhunsa.
”Anna mullekin. Ei kerrota sun äidille.”
© AilaKaarina
Viikon 36/2024 Krapu, kuvahaaste. 100 sanaa kera otsikon. Krapua vetää SusuPetal
SusuPetal
Tytöt odottivat kovasti karkkipäivän iltaa. Viisasta, että päivällisen jälkeen vasta sai makeaa.
VastaaPoistaKyllä, mutta tytöille kova paikka ;). Kiusaus vei voiton. Kiitos kommentistasi Cara.
PoistaEhkä kävi niin, ettei karkin mieliteossa voinut keskittyä seinämaalauksen katseluun.
VastaaPoistaEikä varmaan paljoa muuhunkaan, kun oli nälkäkin. Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaIhmeen helposti yksi karkki livahtaa suuhun!
VastaaPoistaJa ihan vahingossa :D! Kiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaValinnan vaikeutta on pientenkin ihmisten elämä! :)
VastaaPoistaKyllä, ja lupaukset karkaavat kummasti omille teilleen, kun kiusaus on liian suuri... Kiitos kommentistasi BLOGitse.
PoistaPerjantain karkkipäivä tuo muistoja minunkin mieleeni, hienosti keksit tarinan tyttöjen ympärille.
VastaaPoistaKiitos Sini.
PoistaItsekuri on tytöille kova vaatimus, kun itse ostavat ja yhden maistiaisenkin saa ottaa. Mutta ehkä se on kasvattavaa. (pasanen)
VastaaPoistaTai sitten ei ole kasvattavaa ;). Itse ostin lapsilleni karkkipäivän karkkipussit, jotta selviäisivät ilman valehtelua... Kiitos kommentistasi pasanen.
Poista"Onkohan tuollainen seiniin piirtely luvallista?" Oikein hyvä kysymys...
VastaaPoistaOnneksi välillä on, sillä rumat betoniseinät todellakin kaipaavat värejä. Sotkijat ovat sitten oma luokkansa. Kodin seinät ovat tietysti oma juttunsa ;). Kiitos kommentistasi Matilda Varjo.
Poista