Tärkeä kysymys

 

Fonttikoko on isompi alussa, mutta en mitenkään saa kirjaimia samankokoisiksi.

138. Tärkeä kysymys

Pieni ihminen, jolta ei r-kirjain luonnistunut, seisoi tuohtuneena oviaukossa soitettuaan ovikelloa. Kolmevuotias Emilia katsoi posket punaisina ja kysyvänä äitiään, huokaisten.

‒ Äiti, miksi kaikki naulaa mulle, kun mä sanon, että kelätäänkö mulkkuja?

Anna yritti olla hymyilemättä. Hän halasi lasta ja alkoi hetken mietittyään antaa pientä sukupuolineuvontaa. Emilia kuunteli tarkkaavaisena, nyökytteli ymmärtämisen merkiksi.

‒ Mitäpä jos tästedes sanotkin kavereillesi, että kerätäänkö muurahaisia? Se on niiden oikea nimikin.

Äitinsä kysymykseen hieman tyytymättömänä lapsi topakasti loihe lausumaan:

‒ Joo, äiti. Mä sanon niille, että kelätäänkö muulahaisia. Mutta mulkkuja ne ihan oikeesti on!

Tyttö kääntyi ympäri ja toisti mennessään: ‒ Muulahainen, muulahainen, oo sitten vaikka muulahainen!

© AilaKaarina

Viikon 41/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa (joita saa taivuttaa) ovat kello, ihminen ja muurahainen. Kravun tarjoaa 

SusuPetal

Metsä

 137. Metsä

Hän oli ollut siskonsa kanssa hiihtämässä läheisessä metsässä. Silloin sitä ei vielä oltu rakennettu täyteen asuntoja. Se sai olla se miksi se oli syntynyt. Metsä. Ja se näky! Se kumpusi syvältä muistin onkaloista jälleen kuin unelma, haave, toive. Aavistus jostakin kauniimmasta, paremmasta. Valkoinen, häikäisevän valkoinen, kuin jostakin kartanosta irrallaan oleva katoksinen pylväikkö oli heidän edessään. Hän muisti sen linnunkin, kuinka se veikeänä, vähän ovelan näköisenä lenteli heidän vierellään oksalta oksalle. He tuijottivat pylväikköä. ‒ Näetkö sä varmasti saman kuin mäkin? hän kysyi siskolta. ‒ Joo, näen mä. Nyt 

käännettiin sukset kohti kotia. Siellä suunnassa taivas oli tummumassa. Hämärä läheni joka sauvantyönnöllä.

© AilaKaarina

Viikon 40/2022 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa ovat aavistaa, ovela ja kartano.

Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal