Tärkeä kysymys

138. Tärkeä kysymys

Pieni ihminen, jolta r-kirjain ei luonnistunut, seisoi tuohtuneena oviaukossa soitettuaan ovikelloa. Kolmevuotias Emilia katsoi posket punaisina ja kysyvänä äitiään, huokaisi:

‒ Äiti, miksi kaikki naulaa mulle, kun mä sanon, että kelätäänkö mulkkuja? Anna yritti olla hymyilemättä. Hän halasi lasta ja hetken mietittyään alkoi antaa pientä sukupuolineuvontaa. Emilia kuunteli tarkkaavaisena, nyökytteli ymmärtämisen merkiksi.

‒ Mitäpä jos tästedes sanotkin kavereillesi, että kerätäänkö muurahaisia? Se on niiden oikea nimikin.

Äitinsä ehdotukseen hieman tyytymättömänä lapsi loihe lausumaan: ‒ Joo äiti. Mä sanon niille, että keltäänkö muulahaisia. Mutta mulkkuja ne ihan oikeesti on!

Tyttö kääntyi ympäri ja toisti mennessään: ‒ Muulahainen, muulahainen, oo sitte vaikka muulahainen!

© AilaKaarina

Ps. Kirjoitin tämän jälleen täysin uusiksi, mutta en edelleenkään saanut fonttia samankokoiseksi. 

Viikon 41/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme sanaa (saa taivuttaa) on oltava tekstissä: kello, ihminen, muurahainen. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

Metsä

 137. Metsä

Hän oli ollut siskonsa kanssa hiihtämässä läheisessä metsässä. Silloin sitä ei vielä oltu rakennettu täyteen asuntoja. Se sai olla se miksi se oli syntynyt. Metsä. Ja se näky! Se kumpusi syvältä muistin onkaloista jälleen kuin unelma, haave, toive. Aavistus jostakin kauniimmasta, paremmasta. Valkoinen, häikäisevän valkoinen, kuin jostakin kartanosta irrallaan oleva katoksinen pylväikkö oli heidän edessään. Hän muisti sen linnunkin, kuinka se veikeänä, vähän ovelan näköisenä lenteli heidän vierellään oksalta oksalle. He tuijottivat pylväikköä. ‒ Näetkö sä varmasti saman kuin mäkin? hän kysyi siskolta. ‒ Joo, näen mä. Pian

oli käännettävä sukset kohti kotia, sillä taivas oli tummumassa. Hämärä läheni joka sauvantyönnöllä.

© AilaKaarina

Viikon 40/2022 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa ovat aavistaa, ovela ja kartano.

Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal