Suojamuuri

76. Suojamuuri

Hiljaisuus. Miten vahvasti se oli taas läsnä joka huoneessa, kun hän kiersi niitä kotiin tultuaan! Hän yritti tavoittaa aiemmin lausuttuja sanoja kuin hiukkasia ilmasta, iloisia, vakavia, arkisia. Sanoja, joita hän oli puhellut tyttärensä ja lapsenlastensa kanssa. Kaksi päivää oli ensin tytär kyläillyt hänen luonaan ja sen jälkeen olivat pojan lapset olleet saman verran. Hän oli juuri vienyt heidät takaisin vanhempiensa luo. Miten tämä olikin kerta kerralta vaikeampaa! Kaikki ne keskustelut: läheiset, hauskat, jokapäiväisistä syvällisiin; naurut, leikin äänet, syleilyt, halaukset. Neljä vuorokautta oli

elämä asunut hänen kodissaan. Ja nyt oli omien lasten syntymän myötä kuin itsestään rakentunut suojamuuri jälleen murenemassa ympäriltä ja pian tuleva iltayö ja nukkumaanmeno pelotti. Toinen ihminen oli poissa. Hänen katseensa, hänen sanansa. Hänen hengityksensä, säteinen utu, joka levitteli pieniä arkisen onnen pisaroita. Hänen oman ihonsa herkät tuntosarvet, jotka lähettivät 

ja ottivat vastaan viestejä, ihosta ihoon kuin antennit ja jotka olivat kaiken muun lisäksi pitäneet hänet läsnä hetkessä, olivat kääntymässä sisään päin. Toinen maailma teki jo hyökkäystään. 

© AilaKaarina

Leikki

75. Leikki

 – Enkä lähde! kolmevuotias Emilia sanoi tuittu ilme kasvoillaan ja istua nökötti portailla kuin olisi liimattu siihen. Lähes joka-aamuinen taistelu oli alkamassa jälleen. Ei auttanut muu kuin napata kiljuva tyttö kainaloon ja kantaa pihakäytävälle. Sama tulisi toistumaan illemmalla, kun hän hakisi vahvassa tahtoiässä olevan tyttärensä päiväkodista. Illalla

he katsoivat aiemmin kirpparilta ostettua videota ketunpoika Topin ja koiranpentu Tessun ystävyydestä. Tessun omistaja Aatu ei pitänyt Topista ja tämä saikin jatkuvasti pakoilla ja juosta karkuun Aatun kivääriä! Seuraavana aamuna 

Anna sanoi Emilialle: – Kulta, leikitäänkö? Kumpi haluat olla, Topi vai Tessu? – Mä oon Topi! Kiitollisena oivalluksestaan Anna tarttui Emilian käteen ja sitten juostiin!

© AilaKaarina

Viikon 43/2020 Krapu: otsikon kanssa 100 sanaa, ja sanat kolme, kiitollinen ja ostaa pitää näkyä tekstissä; sanoja saa toki taivuttaa. Lisää Krapuja 

SusuPetal in blogissa

 (osoitteessa: https://susupetalsanat.wordpress.com/)

Pieni onni

74. Pieni onni 

 

Tuuli oli raju ja sateenvarjo kääntyi nurin. Hän väisti auton jonka eteen oli ollut kävelemässä. Ratin takana oli vanhempi mies, joka mulkaisi häntä kiukkuisesti ja huristi tiehensä. Kohta hän olisi uudessa asunnossaan. Se oli vain pieni alivuokralaishuone, mutta hän oli siitä onnellinen. Vihdoinkin hänellä oli oma huone, ylellisyys, jollaista hänellä ei koskaan ennen ollut ollut. Ja hän oli päässyt pois maalta, peräti pääkaupunkiin. Tällainen syksykin vielä! Tätä hän rakasti, syksyn rehellistä alastomuutta, jossa saattoi levätä pelotta pitkän, leveähelmaisen takin sisällä. Punaista takkiaan tyttö kutsui teltaksi. Se suojasi katseilta, kuten syysillan pimeyskin. Pahimpia olivat keski-ikäiset pönäkät sudet kiiluvine silmineen.

© AilaKaarina

 

Viikon 42/2020 Krapu: 100 sanaa kera otsikon ja annetut kolme sanaa ovat asunto, rehellinen ja pelätä.