Kielitaitoisesti

 147

Kielitaitoisesti

‒ Äiti, hassua, kun tätä kutsutaan poninhännäksi, sanoi Elina äidilleen, joka sitoi hänen pitkiä vahvoja hiuksiaan kuminauhalla kiinni. Kyläily lasten isovanhempien luona oli päättymässä. Vanhemmat olivat tulleet hakemaan lapsiaan kotiin, mutta kiirettä ei ollut vielä mihinkään.

‒ Mulla tulee taas niin ikävä mummia ja ukkia, jatkoi tyttö puhettaan. Onneksi mä voin kirjoittaa niille ja kertoa miten mä  haluun tulla myös seuraavalla lomalla tänne. Täällä Ranskassa on kivaa. Mä osaan jo vähän ranskaakin, kuuntele, äiti: ‒ Kirjekuori on une enveloppe ja kylmä on un froid ja mä ole une fille. Ja mä pyysin mummia opettamaan mulle lauseen je t’aime beaucoup, ma belle grand-mère.

© AilaKaarina

Viikon 5/2023 Krapu kolmella annetulla sanalla kylmä, kirjekuori, poninhäntä. 100 sanaa kera otsikon. (Viimeisen lauseen käännän englanniksi näin: I love you very much my beautiful grandmother.)

 Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

(Tämä kuva on alkuperäinen.)

Onnentupa-tarinat, osa 3 

(116. Onnentupa, osa 1 

132. Minimaailma, osa 2)

Iltapuuhia

 146. Iltapuuhia

Mies myhäilee tyytyväisenä vaimon jäätyä yläkertaan vauvaa hoitamaan. On hänen siivousviikkonsa ja mikäpä on antaa imurin laulaa, kun vaimo ei ole epäluuloisena kurkkimassa tekeekö hän nyt kaiken täysin ja tismalleen sääntökirjan mukaan. Vaimo kun on vähän turhankin pedantti kaikessa. Isommat lapset ovat poissa jaloista, joten homma luistaa kuin rasvattu! Naapurissa

Sylvanian perheen vanhemmat ovat, kuten aina iltaisin, laittaneet lapsikatraansa, omat ja hoitolapset, ajoissa nukkumaan, jotta heille jää yhteistä aikaa edes illan tummuvina hetkinä. Kauempana naapuritalossa on isäkarhu nukuttamassa pienempiä lapsukaisia. Huvilan tytöt valvovat usein myöhään, kun ei ole aikuisia komentamassa sänkyyn! He voivat elää kuten Onneli ja Anneli talossaan.

© AilaKaarina

Viikon 4/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, ovat epäluuloisesti, tumma ja iltaisin. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Tarina on jatko-osa Krapuun 48/2022/143 Huvila hedelmäpuutarhassa. Kuvat ovat lapsenlasteni eilisestä leikeistä, kun olivat monta tuntia luonani. Ja näin he nuket laittoivat ennen lähtöään kotiinsa. (Kirja, johon viittaan on Marjatta Kurenniemen satu Onnelista ja Annelista. Meidän huvilassa asustelee myös ystävällinen karhuperhe.)

                                               

                                               

                                                  

   

Se ainoa oma

 145. Se ainoa oma

Kuka minä olen? Nyt eläkkeellä hän mietti sitä useammin, vaikka oli minuuttaan toki ennenkin joutunut pohtimaan. Mutta oli ollut työ, joka oli merkinnyt hänelle paljon ja josta hän oli tunnistanut itsensä. Oli ollut äitiys. Hänen identiteettinsä oli ollut kiinteästi näissä molemmissa. Ja nyt lapsenlapsissa. Elämä oli, hyvien ja huonojen aikojen seuratessa toinen toistaan, soljunut kuitenkin eteen päin kaiken kaikkiaan mukavasti. Mutta pian

hän olisi yksin itsensä kanssa; lapsenlapsetkin kasvoivat aina vain lähemmäksi omaa elämäänsä. Kuka hän siis oli? Kysymys sai hänet ajattelemaan, miten lohdullista kaikki oli. Et sittenkään päässyt ohi olennaisen. Vastustelit tai et, elämä odotti vastausta.

© AilaKaarina

Viikon 3/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä (saa taivuttaa) ovat oma, vastustella ja mukava. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal