45. Pyhäpäivä
Illan
tuuli oli lennättänyt valkoisia omenankukkia pitkin pihaa. Näky
oli kuin kesäinen lumoava postikortti, jossa puun alla,
pihapenkillä, istui kaksi nuorta. Kaikesta näki, että he olivat
vastarakastuneita. Ehkä he luulivat omenapuun oksien suojaavan heitä
paremmin tai sitten he eivät välittäneet näkikö joku heidän hellät suudelmansa ja hyväilynsä. Kauempana seisoi kaksi
tuttua naapuria, vanhempaa naisihmistä, jotka keskustelivat
kovaäänisesti vilkuillen jatkuvasti nuoriin päin. Annaa huvitti.
Vaikka hän ei kuullutkaan sanoja, oli helppo
lukea eleistä ja
ilmeistä puheen sävy. Hänellä itselläänkin oli ikää, mutta
tuohon hän ei koskaan suostuisi, panetteluun vain siksi, että
omasta elämästä puuttui jotakin tärkeää. Ehkä se kaikkein
tärkein.
© AilaKaarina
100
sanan Krapu (otsikon kanssa) viikolle 17/2019. Sanat
valkoinen, keskustelu ja
piha on
löydyttävä tekstistä.
Runonevan 14. haasteeseen Pyhä.