Menetys

42. Menetys

Eivät he enää voisi olla ystäviä. Mies oli ylittänyt rajan, astunut tielle, jota hän ei voinut kulkea. Pettymys oli iso. Hän tulisi kauan kaipaamaan heidän syvällisiä keskustelujaan ja sitä oikeuden ja aitouden tunnetta, joka oli ollut niin vahvana heidän ystävyydessään. Maailmassa oli ollut edes yksi ihminen, joka oli ymmärtänyt häntä; hänen kiihkeää haluaan työntää itseään kohti omia unelmiaan. Kohti sitä maailmaa, jossa hän tosin olisi aina vähän yksin, muukalaisena muille, mutta itselleen totena ja ymmärrettävänä. Se maailma vaatisi häneltä kaiken, ja hän olisi tarvinnut ystävän, joka olisi tukenut häntä. Miehen ehtona oli rakkaus, johon hän ei koskaan voisi vastata.

© AilaKaarina

Viikon 14/2019 Krapu avainsanoilla ystävä, tie, pettymys.)

Lapsi

41. Lapsi

Anna käveli kotia kohti. Hän ajatteli poikaansa, joka oli mumminsa luona kyläilemässä. Lapsi täyttäisi piakkoin 3 vuotta. Vuorokauden erossa olo oli tervetullut, poika sai olla mumminsa seurassa ja hänellä oli edes vähän helpotusta alituisesta huolehtimisesta. Lapsen isä oli ystäviensä kanssa reissaamassa ja tulisi vasta reilun viikon päästä kotiin. Vaikka

ero oli tehnyt hyvää, Annalla oli jo iso ikävä, ikävä saada jälleen pojan pehmeä, suloinen olemus syliinsä. Äkkiä hän näki kuvan: poika lentää, onnellisena, nauravana ja kuvasta huokuu valtava vapauden tunne. Kyyneleet kurkkivat silmänurkista. Juuri näin hän halusi rakastaa. Syvästi, mutta tietoisena osastaan: on kyettävä luopumaan, vähä vähältä päästämään irti.  

© AilaKaarina

Viikon 13/2019 Krapu annetuilla sanoilla pehmeä, vapaus ja syli.

Emo

40. Emo

Anna istui koneella kun kuuli koiransa ulisevan. Vastahan me oltiin kaikki ulkona, mitä nyt? Hän huusi oven taakse: – Tulen, tulen! Koiran ulina koveni, jostain kuului hiljaista nau’untaa. Kissa, mitä sekin nyt haluaa? Hän nousi ripeästi ylös ja avasi huoneensa oven. Koira seisoi eteisessä surullisesti ulisten mutta selkeästi kunnossa. Vain kissaa ei näkynyt missään. Hädissään hän kiersi kaikki sen lepopaikat, juoksi takaisin eteiseen, jossa koira tuijotti nyt ylös naulakkoon. Anna nosti katseensa. Kissanpentu roikkui kaulapannastaan naulakon koukussa. – Onneksi ei ollut työpäivä! hän huudahti, auttoi kissan alas ja poisti sen kaulaan unohtamansa pannan. Koira nuolaisi kissanpoikasta ja hymyili emon huolekasta hymyä.

© AilaKaarina

Krapuhaaste 12/2019. Annetut sanat: naulakko, hymyillä ja työ. Myös Runonevan 5. haasteeseen Eläin.

Lumottu

39. Lumottu

Pelkkä puhelinkeskustelu oli jälleen saanut aikaan jatkuvan sähköisen virtauksen suoraan hänen sisuksiinsa. Hän aisti Annan läsnäolon, vaikka tämä oli vielä kotonaan, vasta valmistautumassa lähtöön. Miten kenenkään olemassaolo voi olla niin vahvaa, niin läpeensä totta, että sen tuntee syvällä ytimissään kilometrien päässä, toisessa kaupungissa, mies mietti. Tunnin kuluttua hän olisi sovitulla paikalla. Hän ajoi autoa, yritti keskittyä ajamiseen ja liikenteen seuraamiseen. – Olet pian ojassa, mies hyvä, ellet rauhoitu, hän sanoi ääneen. Viikon hän oli odottanut tätä tapaamista, kohtaamisen hetkeä tutussa hotellissa. Hän saapuisi, kuten aina, ennen Annaa, tilaisi samppanjan, istuisi ja odottaisi, tunnistaisi vaikka tuhannen oven takaa hänen kevyet askeleensa.

© AilaKaarina

Krapuhaasteet: Krapu 11/2019 avainsanoilla tunti, keskustelu ja ovi; 100 sanaa otsikon kanssa

Myös Runonevan haaste 29: Valloittava

Lähtö

38. Lähtö

Vain enää viimeinen halaus ja suudelma, sitten hän lähtisi. Hän ei katsoisi taakseen. Ei näkisi kyyneleitä. Joskus suhteen alussa nainen oli pyytänyt, ettei hän lähtiessään koskaan kääntyisi katsomaan tätä. Näin naisen oli helpompi estää itku ennen paluuta kotiin, sen yksinäisiin huoneisiin. Mutta häntä

odotettiin ja kaivattiin. Ainakin lapset odottivat ja kaipasivat. Vaimolla oli oma elämä, mieskin ilmeisesti, jossakin. “Lasten takia“, kulunut fraasi, mutta sopi heille. He elivät sopuisasti. Pian hän istuisi koneessa, ajattelisi naista, jonka tiesi lähtevän vasta kun kone olisi noussut ilmaan. Edessä olisi vajaan tunnin lento. Se veisi hänet viikoiksi lohduttoman kauaksi siitä kaikesta, mitä hän rakasti.

© AilaKaarina

(Krapuhaasteet: Krapu 10/2019 avainsanoilla halata, pyyntö ja lento)

Tuhat valhetta

 37. Tuhat valhetta

Hän katseli pöydällä olevaa valokuvaa, otti sen käteensä ja alkoi irrottaa kehystä. Hän oli erehtynyt pahan kerran. Kuinka hän ei ollut ymmärtänyt, ei ollut uskonut vaikka jo moni oli varoittanut häntä! Miten hän oli ollut niin sokea? Voiko rakkaus, vai mitä hemmettiä se sitten oli ollutkaan, tehdä ihmisen näin täydelliseksi torveksi? Mies oli valehdellut hänelle kaiken. Kaiken! Häntä huimasi. Hän alkoi repiä kuvaa, teki siitä tuhat silppua, meni ulos ja sirotteli repaleet portaikkoon. Sitten hän soitti miehelle ja kutsui tämän kylään. Mies lupasi tulla illalla soittotreenien jälkeen. Nainen pakkasi rivakasti matkalaukkunsa. Hän lähtisi pariksi viikoksi pois. Siinähän soittelisi.

© AilaKaarina

Viikon 9/2019 Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kanssa. Sanat kutsu, pöytä, valokuva on löydyttävä tekstistä.