42. Menetys
Eivät he enää voisi olla ystäviä. Mies oli ylittänyt rajan, astunut tielle, jota hän ei voinut kulkea. Pettymys oli iso. Hän tulisi kauan kaipaamaan heidän syvällisiä keskustelujaan ja sitä oikeuden ja aitouden tunnetta, joka oli ollut niin vahvana heidän ystävyydessään. Maailmassa oli ollut edes yksi ihminen, joka oli ymmärtänyt häntä; hänen kiihkeää haluaan työntää itseään kohti omia unelmiaan. Kohti sitä maailmaa, jossa hän tosin olisi aina vähän yksin, muukalaisena muille, mutta itselleen totena ja ymmärrettävänä. Se maailma vaatisi häneltä kaiken, ja hän olisi tarvinnut ystävän, joka olisi tukenut häntä. Miehen ehtona oli rakkaus, johon hän ei koskaan voisi vastata.
© AilaKaarina
Viikon 14/2019 Krapu avainsanoilla ystävä, tie, pettymys.)