maanantai 18. maaliskuuta 2019

Emo

40. Emo



Anna istui koneella kun kuuli koiransa ulisevan. Vastahan me oltiin kaikki ulkona, mitä nyt? Hän huusi oven taakse: – Juu, juu, tulen! Koiran ulina koveni, jostain kuului hiljaista nau’untaa. Kissa, mitä sekin nyt haluaa? Hän nousi ripeästi ylös ja avasi huoneensa oven. Koira seisoi eteisessä surullisesti ulisten mutta selkeästi kunnossa. Mutta kissaa ei näkynyt missään. Hädissään hän kiersi kaikki kissan lepopaikat, juoksi takaisin eteiseen, jossa koira tuijotti nyt ylös naulakkoon. Anna nosti katseensa. Kissanpentu roikkui kaulapannastaan naulakon koukussa. – Taivas! Onneksi ei ollut työpäivä! Hän auttoi kissan alas ja poisti sen kaulaan unohtamansa pannan. Koira nuolaisi kissanpoikasta ja hymyili emon hymyä.


© AilaKaarina


Krapuhaaste 12/2019. Annetut sanat: naulakko, hymyillä ja työ. Myös Runonevan 5. haasteeseen Eläin.



16 kommenttia:

  1. Hui, onneksi se päättyi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tositarinaan pohjautuva. Vieläkin hirvittää ajatus, että entä jos olisin unohtanut pannan kissanpoikasen kaulaan ja lähtenyt ulos (oli sunnuntai eikä siis työpäivä).

      Poista
  2. Voi apua!
    Tuli mieleen kun oma kattiherrani kerran loikkasi parvekkeelta kiusaavan oravan perään ja jäi roikkumaan 7 kerroksen kaiteen ulkopuolelle...

    VastaaPoista
  3. Suloinen kertomus. Tulin hyvälle tuulelle 😊

    VastaaPoista
  4. Koirat ovat viisaita. Lauman jäsentä ei saa jättää pulaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirani otti heti kissanpojan suojelukseensa ja vahti sitä yöt ja päivät ♥.

      Poista
  5. Lähti eilen luonnoksena, mutta nyt jo valmiimpi.

    VastaaPoista
  6. Lämminhenkinen tarina. Tykkään kovasti.

    VastaaPoista
  7. Tämä tapahtui joskus vuosia sitten. Minulla oli upea Rhodesiankoira (narttu), leijonakoiraksi kutsuttu, joka otti ensi hetkestä lähtien kissavauvan omakseen ☺.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.