40. Emo
Anna istui koneella kun kuuli koiransa ulisevan. Vastahan me oltiin kaikki ulkona, mitä nyt? Hän huusi oven taakse: – Tulen, tulen! Koiran ulina koveni, jostain kuului hiljaista nau’untaa. Kissa, mitä sekin nyt haluaa? Hän nousi ripeästi ylös ja avasi huoneensa oven. Koira seisoi eteisessä surullisesti ulisten mutta selkeästi kunnossa. Vain kissaa ei näkynyt missään. Hädissään hän kiersi kaikki sen lepopaikat, juoksi takaisin eteiseen, jossa koira tuijotti nyt ylös naulakkoon. Anna nosti katseensa. Kissanpentu roikkui kaulapannastaan naulakon koukussa. – Onneksi ei ollut työpäivä! hän huudahti, auttoi kissan alas ja poisti sen kaulaan unohtamansa pannan. Koira nuolaisi kissanpoikasta ja hymyili emon huolekasta hymyä.
© AilaKaarina
Krapuhaaste 12/2019. Annetut sanat: naulakko, hymyillä ja työ. Myös Runonevan 5. haasteeseen Eläin.
Hui, onneksi se päättyi hyvin.
VastaaPoistaTämä on tositarinaan pohjautuva. Vieläkin hirvittää ajatus, että entä jos olisin unohtanut pannan kissanpoikasen kaulaan ja lähtenyt ulos (oli sunnuntai eikä siis työpäivä).
PoistaKoirat ovat sankareita <3
VastaaPoistaNiin ovat ☺.
PoistaVoi apua!
VastaaPoistaTuli mieleen kun oma kattiherrani kerran loikkasi parvekkeelta kiusaavan oravan perään ja jäi roikkumaan 7 kerroksen kaiteen ulkopuolelle...
Huh! Oi Kissat, voi kissat!
PoistaSuloinen kertomus. Tulin hyvälle tuulelle 😊
VastaaPoistaKiitti ☺.
PoistaKoirat ovat viisaita. Lauman jäsentä ei saa jättää pulaan! :)
VastaaPoistaKoirani otti heti kissanpojan suojelukseensa ja vahti sitä yöt ja päivät ♥.
PoistaIhana<3
VastaaPoistaKiitos ♥.
PoistaLähti eilen luonnoksena, mutta nyt jo valmiimpi.
VastaaPoistaLämminhenkinen tarina. Tykkään kovasti.
VastaaPoistaKiitos aimarii ♥.
PoistaTämä tapahtui joskus vuosia sitten. Minulla oli upea Rhodesiankoira (narttu), leijonakoiraksi kutsuttu, joka otti ensi hetkestä lähtien kissavauvan omakseen ☺.
VastaaPoista