sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Lapsi

41. Lapsi



Anna käveli kotia kohti. Hän ajatteli poikaansa, joka oli mumminsa luona kyläilemässä. Lapsi täyttäisi piakkoin 3 vuotta. Vuorokauden erossa olo oli tervetullut, poika sai olla mumminsa seurassa ja hänellä oli edes vähän helpotusta alituisesta huolehtimisesta. Lapsen isä oli ystäviensä kanssa reissaamassa ja tulisi vasta reilun viikon päästä kotiin. Vaikka

ero oli tehnyt hyvää, Annalla oli jo iso ikävä, ikävä saada jälleen pojan pehmeä, suloinen olemus syliinsä. Äkkiä hän näki kuvan: poika lentää, onnellisena, nauravana ja kuvasta huokuu valtava vapauden tunne. Kyyneleet kurkkivat silmänurkista. Juuri näin hän halusi rakastaa. Syvästi, mutta tietoisena osastaan: on kyettävä luopumaan, vähä vähältä päästämään irti.  


© AilaKaarina


Viikon 13/2019 Krapu annetuilla sanoilla pehmeä, vapaus ja syli.















Lähettänyt klo

18 kommenttia:

  1. Cara25. maaliskuuta 2019 klo 8.20

    Luopuminen on niin vaikeata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina25. maaliskuuta 2019 klo 10.21

      Kyllä se oli vaikeaa ja toisaalta myös helpottavaa. Ei sitä huolehtimista olisi loputtomasti jaksanut ☺. Kiitos kommentista ♥.

      Poista
    2. Sus'25. maaliskuuta 2019 klo 11.15

      Loppuuko se huolehtiminen oikeasti koskaan?
      Hieno tunnelma krapussa.

      Poista
    3. AilaKaarina25. maaliskuuta 2019 klo 13.48

      Kiitos ♥.

      Poista
  2. SusuPetal25. maaliskuuta 2019 klo 8.54

    Totta, lapsista on opittava päästämään irti. Luotettava, että elämä kannattaa. Vaikea paikka vanhemmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina25. maaliskuuta 2019 klo 10.19

      Kiitos kommenttista. Onneksi se on jo ohi, lentävät omilla siivillään, mutta tukena olen aina ☺.

      Poista
  3. BLOGitse25. maaliskuuta 2019 klo 12.49

    'Lapset on vain lainaa.' 'Ketään ei voi omistaa.' Nuo tuli tästä kirjoituksesta mieleen kun nuorempana pohdin elämää...

    VastaaPoista
  4. AilaKaarina25. maaliskuuta 2019 klo 22.42

    Kiitos ♥. Näin on.

    VastaaPoista
  5. aimarii26. maaliskuuta 2019 klo 10.42

    Tavallaan se on yksi elämän läksy vanhemmille hyväksyä, että lapset ovat hetken laina.
    Ajatuksiin upottava teksti.

    VastaaPoista
  6. anli itse27. maaliskuuta 2019 klo 11.25

    Koti-ikävä on ainainen ikävä...:)

    VastaaPoista
  7. anli itse27. maaliskuuta 2019 klo 11.28

    .....kommentti lähti liian aikaisin...siis kotoalähtijällä on se koti-ikävä aina. Varsinkin kun nuorena lähtee kauas syntymäkodista. Tässä toinen näkökulma.

    VastaaPoista
  8. Ilona Winebridge28. maaliskuuta 2019 klo 23.11

    kirjoitat kauniisti, koskettavasti

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)