sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Lapsi

41. Lapsi



Anna käveli kotia kohti. Hän ajatteli poikaansa, joka oli mumminsa luona kyläilemässä. Lapsi täyttäisi piakkoin 3 vuotta. Vuorokauden erossa olo oli tervetullut, poika sai olla mumminsa seurassa ja hänellä oli edes vähän helpotusta alituisesta huolehtimisesta. Lapsen isä oli ystäviensä kanssa reissaamassa ja tulisi vasta reilun viikon päästä kotiin. Vaikka

ero oli tehnyt hyvää, Annalla oli jo iso ikävä, ikävä saada jälleen pojan pehmeä, suloinen olemus syliinsä. Äkkiä hän näki kuvan: poika lentää, onnellisena, nauravana ja kuvasta huokuu valtava vapauden tunne. Kyyneleet kurkkivat silmänurkista. Juuri näin hän halusi rakastaa. Syvästi, mutta tietoisena osastaan: on kyettävä luopumaan, vähä vähältä päästämään irti.  


© AilaKaarina


Viikon 13/2019 Krapu annetuilla sanoilla pehmeä, vapaus ja syli.















18 kommenttia:

  1. Luopuminen on niin vaikeata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli vaikeaa ja toisaalta myös helpottavaa. Ei sitä huolehtimista olisi loputtomasti jaksanut ☺. Kiitos kommentista ♥.

      Poista
    2. Loppuuko se huolehtiminen oikeasti koskaan?
      Hieno tunnelma krapussa.

      Poista
  2. Totta, lapsista on opittava päästämään irti. Luotettava, että elämä kannattaa. Vaikea paikka vanhemmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenttista. Onneksi se on jo ohi, lentävät omilla siivillään, mutta tukena olen aina ☺.

      Poista
  3. 'Lapset on vain lainaa.' 'Ketään ei voi omistaa.' Nuo tuli tästä kirjoituksesta mieleen kun nuorempana pohdin elämää...

    VastaaPoista
  4. Tavallaan se on yksi elämän läksy vanhemmille hyväksyä, että lapset ovat hetken laina.
    Ajatuksiin upottava teksti.

    VastaaPoista
  5. Koti-ikävä on ainainen ikävä...:)

    VastaaPoista
  6. .....kommentti lähti liian aikaisin...siis kotoalähtijällä on se koti-ikävä aina. Varsinkin kun nuorena lähtee kauas syntymäkodista. Tässä toinen näkökulma.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.