38. Lähtö
Vain enää viimeinen halaus ja suudelma, sitten hän lähtisi. Hän ei katsoisi taakseen. Ei näkisi kyyneleitä. Joskus suhteen alussa nainen oli pyytänyt, ettei hän lähtiessään koskaan kääntyisi katsomaan tätä. Näin naisen oli helpompi estää itku ennen paluuta kotiin, sen yksinäisiin huoneisiin. Mutta häntä
odotettiin ja kaivattiin. Ainakin lapset odottivat ja kaipasivat. Vaimolla oli oma elämä, mieskin ilmeisesti, jossakin. “Lasten takia“, kulunut fraasi, mutta sopi heille. He elivät sopuisasti. Pian hän istuisi koneessa, ajattelisi naista, jonka tiesi lähtevän vasta kun kone olisi noussut ilmaan. Edessä olisi vajaan tunnin lento. Se veisi hänet viikoiksi lohduttoman kauaksi siitä kaikesta, mitä hän rakasti.
© AilaKaarina
100 sanan Krapu otsikon kanssa 10/2019 avainsanoilla halata, pyyntö ja lento.
Elämän kipuja, elämän fraaseja ja kliseitä, joskus oikein, joskus pakotettuja.
VastaaPoistaKivaa, kun lähdit mukaan krapuilemaan!
Kiitos!
PoistaKuin suoraan elävästä elämästä. Haikeaa mutta niin monelle totta.
VastaaPoistaKiitos!
Poistajännittävästi rakennettu tarina, se jätti monia kysymyksiä ilmaan
VastaaPoistaVoi, kiitos!
PoistaTiivistunnelmainen, surusävyinen tarina.
VastaaPoistaKiitos. Kommnentit kyllä ah, niin lämmittävät ♥.
PoistaKiitos!
VastaaPoista