39. Lumottu
Pelkkä puhelinkeskustelu oli jälleen saanut aikaan jatkuvan sähköisen virtauksen suoraan hänen sisuksiinsa. Hän aisti Annan läsnäolon, vaikka tämä oli vielä kotonaan, vasta valmistautumassa lähtöön. Miten kenenkään olemassaolo voi olla niin vahvaa, niin läpeensä totta, että sen tuntee syvällä ytimissään kilometrien päässä, toisessa kaupungissa, mies mietti. Tunnin kuluttua hän olisi sovitulla paikalla. Hän ajoi autoa, yritti keskittyä ajamiseen ja liikenteen seuraamiseen. – Olet pian ojassa, mies hyvä, ellet rauhoitu, hän sanoi ääneen. Viikon hän oli odottanut tätä tapaamista, kohtaamisen hetkeä tutussa hotellissa. Hän saapuisi, kuten aina, ennen Annaa, tilaisi samppanjan, istuisi ja odottaisi, tunnistaisi vaikka tuhannen oven takaa hänen kevyet askeleensa.
© AilaKaarina
Krapuhaasteet: Krapu 11/2019 avainsanoilla tunti, keskustelu ja ovi; 100 sanaa otsikon kanssa
Myös Runonevan haaste 29: Valloittava
Oi, tuliko hän?!?
VastaaPoistaIhanan romanttinen. Onneksi ei ajanut ojaan.
VastaaPoistaTiheä, odottava tunnelma. Lumottu mies.
VastaaPoistaMihinkähän komenttini on kadonnut, muistaakseni kyllä jätin tähän tarinaan kommentin.
VastaaPoistatarinasta välittyy vahva tunnelma, loppu jää lukijan arvattavaksi. näen naisen saapuvan...
VastaaPoistaHei, isot kiitokset kaikille ♥! Olen tosi pahoillani, kun en muistanut käydä katsomasssa kommentteja. Vastaan siis nyt kaikille näin yhteisesti, mutta lupaan olla tarkempi ja katsoa ajoissa.
VastaaPoista