174. Sukupolvet
Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Anna on herännyt vauvan jokelteluun ja tuudittelee nyt sylissään reilun kuukauden ikäistä lastaan, joka vastaa hymyyn. Vauva päästelee pieniä suloisia ääniä, sirkuttelee vastauksensa hänen sanoihinsa, tuo pieni olento, niin täysin hänestä riippuvainen. Anna ajattelee menneitä sukupolvia. Kiintymysteorioista, varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä, sylin tärkeydestä eikä lapsuudessa opitusta kiintymyssuhteen mallista ollut tietoakaan. Oliko hän
osannut katkaista sukupolvien kovan, usein julmankin kasvatuskierteen? Olla luomassa uutta, terveempää ihmislajia, joka kykenee rakkauteen ja läsnäoloon. Auttaisiko pelkkä tietous tästä kaikesta? Äitiys pelotti, mutta olihan tästä selvittävä. Luotettava siihen, että vuosia sitten alkanut menneisyyden läpikäyminen oli jo tehnyt ainakin riittävästi tehtäväänsä hänessä.
© AilaKaarina
Viikon 9/2024 otsikon kanssa 100 sanan Krapu, joka pitää alkaa lauseella Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Krapua vetää SusuPetal
Ylisukupolvien ylettyviä negatiivisia kierteitä on vaikea katkaista, mutta se on mahdollista, kun tiedostaa ne vahingolliset mallit.
VastaaPoistaSe todellakin on mahdollista, mutta vaatii paljon työtä, ja sitä enemmän mitä kovempaa ja rankempaa se oma lapsuus on ollut. Tässä tarinassa on ilmeisesti käyty hakemassa ulkopuolista apua, terapiaa.
PoistaVoi olla vaikea katkaista sukupolvia jatkunutta vääristymää. Toivotaan parasta.
VastaaPoistaNo ainakin tarina antaa vihjeitä, että ollaan tiellä jossa onnistuminen on mahdollista.
PoistaVanhemmilla on varmasti enempi tietoa kasvatuksesta, mutta jaksamisen laita pienten lasten kanssa voi olla ylisukupolvisesti koetuksella samalla tavalla.
VastaaPoistaTotta kirjoitat. Ennen oli lapsia enemmän ja isot auttoivat pienempien hoidossa. Myös sukua saattoi asua jopa samassa taloudessa, esim. isovanhemmat, naimattomat sisarukset, tai ainakin lähellä. Mutta vaikka sanotaan että tieto lisää tuskaa, lisää se myös viisautta, jos vain sitä haluaa etsiä.
PoistaPitkällä ollaan, kun asiaa jo edes vähin pohditaan. Itse en lapsiarkea tullut kokeneeksi, enkä ruuhkavuosiakaan, joten katson viisaammaksi olla arvostelematta toisia.
VastaaPoistaToivottavasti tekstissä ei näkynyt arvostelua ;). Jokainen sukupolvi on aikansa "uhri", vakiintuneiden tapojen toteuttaja niin kauan kun on. Minun sukupolvellani on vain nyt tietoa enemmän lapsen kasvusta ja kehityksestä kuin yhdelläkään aikaisemmalla sukupolvella.
PoistaElmä yleensä eri sukupolvien välillä on muuttunut paljon. Joskus rikkomuksista sai remmiä, nyt ja jo sukupolvi aikaisemminkin keskusteluilla selvitetään hankalatkin tilanteet, Syli ja hali ovat loistavia apuja
VastaaPoistaKyllä. Sylin ja huolenpidon merkitystä ei voi liikaa korostaa.
PoistaKirjoitat läsnäolon tärkeydestä. Lapsi on hyvä mestari opettamaan sitä aikuisille. Tulee mieleeni eräs aamu hyvin vaikean ja huonosti nukutun yön jälkeen. Mutta kun sitten kukonlaulun aikaan vauva makoili lattialla ja väläytti sen ihmeellisen hymyn, jonka vauvat ja luonnolnapset osaavat, kaikki edellisyön vaikeudet pyyhkiytyivät pois kuin jäniksenkäpälällä taiottuna.
VastaaPoistaHienosti sanot sen: "...vauva makoili lattialla ja väläytti sen ihmeellisen hymyn, jonka vauvat ja luonnonlapset osaavat". Vauvoilla on ihan omat taikalaatikkonsa, josta väsynyt aikuinen saa voimaa jos vain näkee/tuntee sen.
Poista