172. Kesän mansikat
Nainen antoi suunsa suudeltavaksi ja sitten he erosivat. Mies katsoi surullisena naisen ääriviivojen sulautumista pimeyteen: pois, pois. Miten tässä näin kävi? Miten taas kävi näin! Se mikä kerran oli ollut pyörryttävää, hurmaavaa, kuumetta, se mikä kerran oli tuntunut oikealta rakkaudelta, oli jäähtymässä. Häneltä, joka oli juuri lähtenyt ovesta. Rakkaus
oli ollut miehelle kuin kesäiset mansikat ja kaikki ne muut punaisina hehkuvat marjat, makeat ja kirpeät. Mitä hänelle jäisi jos ero olisi lopullinen? Yksinäisyyden hirvitys tässä muukalaisten maailmassa, jossa ei ollut ketään. Vain muistot, jotka toinen oli työntämässä kylmään, johonkin läpinäkymättömään muovirasiaan, jääkaappiin? Siirtäisi ne lopulta pakkasosastoon. Unohtaisi sinne.
AilaKaarina
Viikon 8/2024 Krapu, jossa on oltava kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa: kuume, muovirasia, muukalainen. Kravun tarjoaa SusuPetal
Rakkauden jäähtyminen ottaa lujille. Toivottavasti mies selviää.
VastaaPoistaKyllä se varmasti aina, jos itse vielä tuntee rakkautta. Kiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaElämä on luopumista, joillekin eron ja joillekin kuoleman kautta. Aina se tuo omat tuntemuksensa, joiden kanssa on yritettävä selvitä.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi Cara <3
PoistaEro on toisille turhankin helppoa, toisille ylipääsemätön paikka.
VastaaPoistaNäinkin voi olla tai sitten niin, että toinen ei vain näytä suruaan. Tässä oli taas yksi niin vaikea sana, tuo muovirasia, etten parempaa tarinaa keksinyt ;). Mutta kun en haluaisi aina jättää väliinkään kuten alkuun tein. Kiitos kommentistasi pasanen.
PoistaVarmasti kuin maailman hajoaminen, kun rakkaus kuolee ja toinen jää rypemään ikäväänsä.
VastaaPoistaEihän tässä kai lopulta niin käy.
Toivotaan, että miehen pelko on turhaa. Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaAlkoi soimaan päässä Mariskan Liekki, ei huono mielleyhtymä. Tykkään, runollinen ote.
VastaaPoistaKiitos Sus'. Korjailen tätä(kin) varmaan taas myöhemmin, kun keksin miten.
Poista